mielikuvat

Video: Tähttaivas hieman eri näkövinkkelistä

Videolla näkyy taivaankannen liike nopeutettuna taivaalla. Vastaavia videoita löytyy tähtikuvaajien tekemänä pilvin pimein. Kaunista se on lähes aina.

Tästä videosta tekee erilaisen yksinkertainen kuvakulman muutos: yön mittaan kääntyykin Maa eikä tähtitaivas. Suurin vaikutus lienee ehkä oivallus: Meidän näkövinkkelimme asioista eivät ole välttämättä niitä kaikkein "normaaleimpia", vaikka ne niin luontevilta tuntuvatkin. Aina silloin tällöini kannattaa ottaa pari askelta taaksepäin ja miettiä asiota uudelleen. Laatikon ulkopuolelta.

Videopätkät ovat tähtikuvaaja, tähtitieteilijä ja tiedeviestijä Jose Francisco Salgadon ottamia. Kuvauspaikkoina ovat ilmeisesti useat eri observatoriot ympäri maailmaa.  Flickr-palvelusta voi ihastella lisää hänen kuviaan ja videoitaan.

Otsikkokuva: ESO / José Francisco Salgado (www.josefrancisco.org)

Kansa ei yksinkertaisesti tiedä – tuloksena kokoelma täysin järjettömiä fillareita

Pe, 05/06/2016 - 19:01 Jari Mäkinen
Gianluca Giminin pyörämallinnos


Italian ympäriajo, klassikkokilpailu Giro d'Italia alkoi tänään, ja sen kunniaksi perjantain viihdejuttu käsittelee polkupyöriä. Tässä on kirjaimellisesti mielikuvituksellinen kokoelma erilaisia fillareita Italiasta.


Taiteilija Gianluca Gimini on kiinnostunut polkupyöristä jo pitkään, ja kiinnostukseensa liittyen hän on pyytänyt vuodesta 2009 alkaen tapaamiaan ihmisiä piirtämään luonnoksia polkupyöristä. Siis piirtämään pyörän noin vain nopeasti sellaisena, kuin he pyörän mielessään muistavat ja kuvittelevat.

Tuloksena on koko joukko piirroksia, jotka osoittavat kuinka vieraantuneita ihmiset ovat polkupyörästä ja sen tekniikasta – vaikka he käyttäisivätkin pyörää päivittäin.

Todistaakseen saamiensa piirrosten hupaisuuden, Gimini alkoi tekemään pyöristä CAD-ohjelman avulla realistisia hahmotelmia, jolloin tuloksena oli vieläkin omituisempia pyöriä: ketjut menevät miten sattuu, etupyöriä ei voi kääntää lainkaan, rungot ovat epämuodostuneita ja yleisesti ottaen vain murto-osa pyöristä on edes jossain määrin ajettavia. Jos ne siis olisivat oikeita, ei vain tietokonerenderointeja.

Taiteellisteknisen puolen lisäksi projektilla on kiinnostava psykologinen ulottuvuus: ympärillämme on monia arkisia asioita ja laitteita, joita emme oikeasti tunne lainkaan. 

Tiedetuubi suosittelee ihmettelemään ja päivittelemään kaikkea – etenkin ympäristömme aivan yksinkertaisia asioita, kuten vaikkapa polkupyöriä.

Alla on vielä pari Gianlucan tekemä mallinnusta ja niiden pohjana olleet piirrokset. Suuri määrä lisää niitä on hänen Behance-sivuillaan. Muita hänen töitään on herran kotisivuilla osoitteessa www.gianlucagimini.it.

Kuinka suuri Suomi on ja muita karttojen kummallisuuksia

Ma, 01/11/2016 - 15:10 Jarmo Korteniemi

Matkailu avartaa, sanotaan. Samoin tekee karttojen katselukin. Tiedätkö, onko Ahvenanmaan alue laajempi kuin Azorit, tai kuinka pitkä matka on Pekingistä Shanghaihin? Mihin suuntaan Helsingistä pitää lähteä, jos haluaa lentää suoraan San Franciscoon? Mitä on maapallon toisella puolella? Osaisitko pistää Grönlannin jäätikön, Amatsonin sademetsän ja Saharan aavikon kokojärjestykseen? Esittelemme muutamia netin karttapalveluita ja pelejä, jotka avaavat etäisyyksiä ja mittakaavoja.

Päivitys 12.1.2016 klo 12: Jutun lopusta löytyy nyt lista esitellyistä nettisivuista.

Vääristyneet mielikuvakartat ovat hauskoja. Niitä ihmetellään median teettämissä gallupeissa ja käsitellään myös asiateksteissä. Niistä riittää loputonta hupia vaikkapa nettivitsien muodossa (1, 2, 3, 4, 5, 6).

Mielikuvakartta on piirtynyt jokaisen ihmisen päähän, ja kaikilla se on tavalla tai toisella vääristynyt. Jos et usko, piirrä paperille kartta kaikista muistamistasi paikoista. Ilman mallia, tietysti. Kartalla tutut ja läheiset paikat nähdään isoina ja yksityiskohtaisina. Kaukaiset ja vieraat seudut taas ovat pieniä ja ylimalkaisia, tai ainakin nimetyt kohteet ovat siellä paljon harvemmassa. Samalla suunnat ja mittakaavat heittävät häränpyllyä.

Tuntemattomampi osa maailmaa tuntuu helposti pieneltä ja kaukaiselta, ja samalla vähemmän tärkeältä.

Ilmiötä voi havainnollistaa vanhoilla maailmankartoilla. Ptolemaioksen versiossa (yllä) Välimeren itäpäädyn seutu näyttää hyvin samankaltaiselta kuin nykykartoissa, mutta esimerkiksi Pohjois-Euroopan tarkkuus on kaukana oikeasta. Kartta kuvaa silloisen ja sikäläisen parhaan tallennetun tiedon tasoa.

Aivan samoin myös mielikuvakarttamme kertovat itse omaksumastamme tiedosta. Käsityksestämme todellisuudesta.

Kuinka mielikuva sitten suhtautuu oikeaan maailmaan? Asia on hyvä tarkistaa ja samalla päivittää mielikuvatietoja. TheTrueSize -palvelu auttaa: Siinä aktivoidaan haluttujen valtion rajat 'kalvoiksi', joita voi sitten liu'utella haluttuun paikkaan muualla maailmassa. Tuttua ja tuntematonta voi siten vertailla.

Suomen ääriviivoilla on hyvä aloittaa, sillä se lienee ainakin tutuhko. Miltä maamme sitten näyttää maailmalla? Tiesitkö esimerkiksi, että Shanghaista Pekingiin on pyöreästi sama matka kuin Turusta Utsjoelle? Tai että Suomi mahtuisi kokonaan Kaspianmereen? Grönlantiin mahtuisi yli kuusi Suomea, Amatsonin sademetsään niitä menisi 15 ja Saharan aavikolle hulppeat 25! Uusi-Seelanti ja Kuuba ovat kumpikin Suomea pidempiä. Suosituimmat suomalaisten lomasaaret Välimerellä ja Atlantilla mahtuisivat Etelä-Suomen alueelle. Yht'aikaa, vaivatta.

Listaa yllättävistä suhteista voisi jatkaa loputtomiin. Alla muutamia esimerkkejä kuvakaappauksina:

Eräs mielikuvakarttojen automaattinen vääristäjä on perinteinen maailmankartta. Kun pallomainen planeetta piirretään millaiseksi kaksiulotteiseksi kuvaksi tahansa, jotain vääristyy aina. Useimmiten uhrina ovat napojen lähellä sijaitsevat kohteet, jotka venyvät suhteessa suuremmiksi kuin päiväntasaajan tienoilla olevat paikat. Tämän huomaa vaikkapa TheTrueSizessa hiissaamalla Suomea pohjoisesta etelään, tai pyöräyttämällä kalvoa hieman kenolleen alalaidan kompassista. Pelkästään kääntämällä Suomi paikallaan ylösalaisin on jo ihan opettavaista.

ScribbleMapsin tai FreeMapToolsin etäisyyslaskimilla huomaa, kuinka myös etäisyydet ja suunnat vääristyvät karttaprojektioissa. Suorin reitti Helsingistä San Franciscoon ei suinkaan mene karttaa pitkin länteen, vaan Tampereen ja Vaasan kautta pohjoisluoteeseen. Jotakuta voi yllättää, että Kanarialle on pidempi matka kuin Mongoliaan. Ja koska asumme pallolla, Alaska on lähempänä kuin New York.

Tietokonepelit havainnollistavat projektioiden vääristysefektejä interaktiivisesti. Ja onhan maantietopelejä toki muitakin: Kaikkien maailman valtioiden tai pääkaupunkien nimien muistelu on yllättävän haastavaa, puhumattakaan paikkakuntien tai maisemien mahdollisimman tarkasta sijoittamisesta kartalle. Varoitus: Noihin voi jäädä koukkuun!

 

Sivuhuomautus: Jos lähdit lukemaan juttua otsikon pohjalta, tietääksesi Suomen pinta-alan tarkan suuruuden, niin on pakko tuottaa pettymys: Sitä ei nimittäin tiedetä tarkkaan, ainoastaan minimi- ja maksimiarviot tiedetään.

Syitä tähän on neljä. Ensinnäkin asia riippuu määrittelystä: Jos lasketaan vain kuiva maa, paras arvio on 303892,46 km2. Yleisimmin siihen lisätään makean veden peittämä alue, mikä tekee yhteensä 338440,83 km2. Halutessaan mukaan voi ympätä merialueetkin, jolloin saadaan 390905,88 km2.

Rajaviivojen veto on kuitenkin toinen juttu: kuinka suuren osan ajasta "kuivan maan" täytyy todella olla kuivana, kuinka kuivaa kuiva on, ja miten pienet kivet ja rannan mutkat laskuissa edes huomioidaan? Pitkärantaisella maalla tuollainen on yllättävän oleellista (vaikka ongelma ei ole samaa luokkaa kuin äärettömyyksiä hipova rantaviivan pituus). Makean ja suolaisen veden raja taas on sananmukaisesti veteen piirretty viiva. Kolmanneksi laskut riippuvat aina käytettyjen pintamallien tarkkuudesta (tästä voi halutessaan vaikkapa repiä sensaatiomaisia otsikoita). Neljänneksi itse maakin muuttuu: jotkin alueet kuivuvat ja toiset joutuvat veden alle.

Samalla tavoin Suomen keskipistekin on varsin epävarma määriteltävä.

Maamme ääripisteet ovat toki fiksattuja. Niitä ihmetellessä kannattaa vilkaista esimerkiksi pohjois- ja etelärajojemme leveyspiireille sattuvia seutuja. Tiesitkö vaikkapa, että valtaosa Kanadaa on Suomea etelämpänä? Tai että Grönlannin ja Suomen eteläraja on yhtä etelässä, ja että Iso-Britannia ulottuu sitä pistettä pohjoisemmas?

Jos kotimökin tai vaikkapa lomakohteen tarkka koordinaatti kiinnostaa, asia selviää LatLong-palvelusta.

 

Lopuksi vielä mielikuvitusleikki. Mitä löytyisi maapallon läpi kaivetun reiän päästä, tismalleen toisella puolelta planeettaa? Monttu olisi kiinalaisten ihmeteltävänä vain, jos liikkeelle on lähdetty Chilestä tai Argentiinasta. Uusi-Seelanti taas toimii vastapuolen paikkana ainoastaan espanjalaisille. Vastapuolen näyttävä Tunneling map -palvelu näyttää, että Suomesta kaivettu kuoppa täyttyisi loppuvaiheessa pahasti ja erittäin kylmällä vedellä:

Tässä vielä listattuna muutamia netin tarjoamia mielenkiintoisia maantiedepalveluita ja -pelejä:

  • The True Size: Valtioiden kokovertailua kartalla. Huomaa kartan kääntömahdollisuus kompassista.
  • Scribble Maps: Etäisyyslaskin kahden karttapisteen välillä.
  • Free Map Tools: Etäisyyslaskin kahden karttapisteen välillä.
  • Tunneling Map: Kertoo maapallon toisella puolen olevan pisteen.
  • LatLong: Kertoo pisteen karttakoordinaatit.
  • Map Projection Transitions: Projektioita havainnollistava liikkuva maailmankartta. Huomaa alasvetovalikko ja mahdollisuus liikutella karttaa hiirellä.
  • Mercator Puzzle 1: Peli, sijoita valtioiden ääriviivat oikealle paikalle kartalla. Samat 15 havainnollistavaa valtioita.
  • Mercator Puzzle 2: Peli, sijoita valtioiden ääriviivat oikealle paikalle kartalla. Vaihtelevat valtiot.
  • Jet Punk / valtiot: Peli, muistele kaikkien maailman valtioiden suomenkieliset nimet. Englanninkielinenkin versio löytyy.
  • Jet Punk / pääkaupungit: Peli, muistele kaikkien maailman pääkaupunkien suomenkieliset nimet. Englanninkielinenkin versio löytyy.
  • Kuntavisa: Peli, sijoita Suomen kunnat kartalle mahdollisimman tarkkaan.
  • Earth Picker: Peli, sijoita näkymät maailmalta kartalle mahdollisimman tarkkaan.
  • Peda.net: Lisää maantietopelejä.
  • Tilastokeskus: Suomen maantiedon perusasioita.
  • Tiede: Suomen keskipisteen määrittelyä.
  • Wikipedia: Suomen ääripisteet.
  • Wikipedia: Suomen pohjoisrajan leveyspiiri (70° pohjoista leveyttä)
  • Wikipedia: Suomen etelärajan leveyspiiri (60° pohjoista leveyttä)

Otsikkokuva ja kartat jutun keskellä: TheTrueSize (kuvakaappaus).
Ptolemaioksen kartta: Johannes Schnitzerin tulkinta vuodelta 1482
Viimeinen kartta: TunnelingMap (kuvakaappaus)

Erilainen muisti: Millaista on elämä ilman mielikuvia?

Ti, 09/08/2015 - 14:23 Jarmo Korteniemi
Kuva: Vladimer Shioshvili / Flickr

Ihmisten kyvyt mielikuvien kehittelyssä vaihtelevat. Jotkut voivat helposti kuvitella erittäin monimutkaisia kokonaisuuksia ja muokata niitä päässään. Joillekuille on helppoa visualisoida tutun ihmisen kasvot eteensä, toisille se taas on vaikeampaa ja mieleen tulee vain suurpiirteinen hahmo. Ja sitten on myös niitä, joille mielikuvien olemassaolo on täysin vieras asia.

Tutkijat ovat jo kauan vääntäneet kättä mielikuvien syntyprosessista. Miten se tapahtuu, ja kuinka paljon kuvia käytetään asioiden muistiin tallettamiseen, tai tulevaisuuden suunnitelmien pohjana. Nyt ongelmaan on mahdollisesti tulossa selvyys.

Adam Zeman, neurologian professori Exeterin yliopistolta, tutkii mielikuvien kirjoa ja ihmisten kokemuksia mielikuvista. Erittäin rikkaalla mielikuvituksella varustettujen ihmisten olotilaa Zeman kutsuu "hyperphantasiaksi". Toisessa päässä ovat "aphantasian" edustajat. Suurin osa meistä kuuluu johonkin siltä väliltä.

Selvennetään asiaa esimerkillä. Mieti niittyä, jolla käyskentelee vaikkapa hevosia. Maiseman taustalla siintää kirkasvetinen järvi. Päivä on kirkas, taivaalla on muutamia poutapilviä. Niittykukkien seassa lepattaa jokin suuri ja vaalea perhonen.

Suurin osa ihmisistä todella saa tuosta mieleensä jonkinlaisen kuvan maisemasta. (Eli mielikuvan – prosessin kielelliset ilmaisutkin tukevat visuaalista ilmaisua. Ilmiötä kuvaillaan lähes poikkeuksetta kuvittelemisella.) Toisille tilanne kuitenkin erottuu paremminkin käsitteinä ja ominaisuuksina. Perhosen muoto ja liike tiedetään. Mutta siitä, tai muustakaan, ei synny mieleen kuvaa.

Kannattaa huomata, ettei löytö tarkoita ihmisten olevan tosikkoja tai mielikuvituksettomia, siinä sanan kekseliäisyyttä tarkoittavassa merkityksessä. Vivahteisiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Zeman korostaa, ettei kyse ole minkäänlaisesta ihmisen vajavuudesta tai häiriöstä, vaan perustavaa laatua olevasta olotilasta. Se on vain aivojen erilainen tapa käsitellä maailmaa. Kokemusero keskivertoihmiseen voi kuitenkin olla merkittävä, sillä useimmille mielikuvat ovat yllättävän suuri osa päivittäistä elämää.

Afantasian kuvailu ei varmasti ole helppoa sellaiselle, joka ei tiedä millaisia ne "mielikuvat" ovat, joita häneltä puuttuu. Ja mielikuvien varassa vahvasti eläville on toisaalta vaikea kuvitella, millaista olisi olla täysin niitä ilman. Niel Kenmuir kertoo BBC:n haastattelussa kokemuksistaan mielikuvattomana elämisestä. Jotkin asiat jäävät hänelle mieleen todella huonosti, ja kasvojen tunnistaminen on erityisen vaikeaa. Lapsena "lampaiden laskeminen" oli Kenmuirille iltaisin mahdoton tehtävä. Hän ei silmät suljettuaan onnistunut kuvittelemaan aidan yli pomppivia eläimiä, vaikka kuinka yritti. Faktat taas tarttuivat miehen mieleen pienestä pitäen helposti. Hänen mukaansa "on vaikeaa selittää, mitä mielessä tapahtuu, kun ajattelee asioita. Puolisoni ajattelusta ei esimerkiksi synny kuvaa, mutta tiedän että tänään hänen hiuksensa olivat taakse sidotut ja että hän on ruskeaverikkö. En siis kuvaile tässä kuvaa jota katselen. Minä vain muistan hänen piirteensä."

Vaikka Kenmuir ei koe afantasiaansa vammana tai vajavuutena, toisille se on suuri huolenaihe. Joillekuille on jopa shokki saada selville, että toiset voivat todella nähdä muistikuvia mielessään. Zemanin tutkimuksessa paljastui, että jotkut tunsivat olonsa yksinäisiksi ja eristyneiksi, kun huomasivat etteivät koekaan maailmaa kuten niin monet muut. Spektrin eri päihin kuuluvat ihmiset ovat kuitenkin olleet mielissään, kun asia on huomattu. He kun ovat tuskastuen yrittäneet kertoa perusominaisuuksistaan muille. Eräs kyselytutkimukseen vastannut kertoo New York Timesin mukaan: "Olin yrittänyt ikuisuuksia löytää tietoa Googlesta, mutten tiennyt mitä etsiä. Oli voimaannuttavaa vain kuulla jonkun toisen samanlaisen tarina. Nyt tälle on nimi."

Löytö sikisi hoidon sivuvaikutuksesta

New York Times kertoo artikkelissaan potilaasta, jolle tehtiin vuonna 2005 pieni kirurginen hoitotoimenpide Exeterin yliopistossa. Tämän jälkeen mies yllättäen huomasi, ettei enää kyennyt saamaan päässään aikaan mielikuvia. Jatkotutkimuksissa hänen muististaan tai ongelmanratkaisukyvystään ei löydetty mitään vikaa. Hän tunnisti näkemänsä kasvot, ja samalla hänen aivoissaan aktivoituivat aivan samat alueet kuin muillakin kasvoja katselevilla ihmisillä. Mutta toisin kuin heillä, nuo alueet eivät enää aktivoituneet siinä vaiheessa, kun hänen pyydettiin myöhemmin kuvittelemaan näkemiään kasvoja. Hän kyllä kykeni kertomaan yksityiskohtia sekä kasvoista että muista näkemistään asioista. Mutta kuvia hän ei nähnyt.

Zeman ei löytänyt kirjallisuudesta yhtään esimerkkiä vastaavasta ja julkaisi tapauskertomuksen. Pian sen jälkeen hän alkoi saada viestejä ihmisiltä, jotka kertoivat olevansa luonnostaan mainitun potilaan kaltaisia. Heistä 21 vielä vastasi Zemanin kehittämään kyselytutkimukseen. Jotkut saivat assosiaatiokuvien väläyksiä vaikkapa tuttavan nimestä, toisille taas ei tullut yhtään kuvaa mieleen minkäänlaisessa tilanteessa. Zemanin mukaan tutkimuksen tärkein tulos oli, että ihmiset kertoivat selkeästi samanlaisista kokemuksista. Osalla ne ovat kokonaisvaltaisia, toisilla lievempiä. Mutta he olivat sellaisia luonnostaan, eivät hoitotoimenpiteen sivuvaikutuksesta. Zemanin tutkimustulokset ovat jo nähtävillä Cortex-tiedelehdessä (maksumuurin takana).

Aphantasia on tutkijoiden mukaan jokseenkin harvinaista. BBC:n kertoo Zemanin arvioivan luvun parin prosentin tienoille, mutta luvun lukkoonlyöminen on vielä aivan liian aikaista. Jatkotutkimuksissa sama kysely onkin lähetetty tuhansille Exeterissä asuville. Zeman toivoo myös löytävänsä yhä enemmän ihmisiä, joiden avulla tutkimuksia voitaisiin jatkaa ja laajentaa. Siksi hän toivookin yhteydenottoja aphantasia-ihmisiltä – niin siitä kärsiviltä kuin sen kanssa sinut oleviltakin. Zemanin sähköpostiosoite on a.zeman@exeter.ac.uk.

Aphantasia ja hyperphantasia ovat tätä juttua varten väännettyjä suomennoksia Zemanin lanseeraamista termeistä. Ne eivät ole vielä millään tavalla virallisia. Zemanin löytöä eivät vielä ole muut tahot vahvistaneet.

Päivitys 13.9.2015: Tiede-lehden verkkosivuille ilmestyi tänään omakohtaisista afantasia-kokemuksista kertova blogi.

Artikkeli perustuu BBC:n ja New York Timesin uutisjuttuihin aiheesta. Suomessa aiheesta uutisoi ensimmäisenä Terve.fi.

Otsikkokuva: Vladimer Shioshvili / Flickr