perseidit

Tässä tuhatkunta syytä tuijottaa taivaalle tänä viikonloppuna: tähdenlennot ja auringonpimennys

Pe, 08/10/2018 - 19:31 Jari Mäkinen
Meteoreja taivaalla ja osittainen auringonpimennys. Kuvat: David Kingham ja Victor R Ruiz..

Lähipäivät saavat taivaanilmiöiden ihailijat hepnaadiin, koska huomenna lauantaina on osittainen auringonpimennys ja perseidien tähdenlentoparven aktiivisuushuippu osuu sunnuntain ja maanantain väliselle yölle. Kaikki tulevat aamuyöt tarjoavat kuitenkin tähdenlentoja – sään vain niin salliessa.

Pari viikkoa sitten oli täydellinen kuunpimennys, eli Kuu ja Aurinko olivat Maasta katsottuna vastakkaisilla puolilla taivasta. Nyt, kun Kuu on tehnyt radallaan puolikkaan kierroksen eteenpäin, on se samassa suunnassa Auringon kanssa.

Kuunpimennyksen synnyttänyt Maan varjo on suurempi kuin on Auringon peittävä Kuu kooltaan, joten Aurinko ei pimene Kuun taakse kokonaan. Tämä huominen osittainen auringonpimennys on kuitenkin yhteydessä 27.–28.7. tapahtuneeseen täydelliseen kuunpimennykseen: pimennykset tapahtuvat kahden viikon välein 1–3 pimennyksen sarjoina.

Jaksoittaisuus johtuu siitä, että auringon- ja kuunpimennyksiä voi tapahtua vain, kun Kuun kallistunut rata on sopivasti kääntyneenä Maan ja Auringon suhteen. Radan asento kääntyy verkkaisesti, mutta Kuu saattaa ennättää sujahtaa kolmekin kertaa Auringon editse ja/tai Maan varjoon ennen kuin rata on kääntynyt siten, että pimennyksiä ei enää tapahdu – ennen kuin rata on kääntynyt taas sopivaan asentoon. Tähän menee 173 vuorokautta. Tämän jälkeen voidaan nähdä uusi pimennysrypäs.

Siinä missä kuunpimennys näkyy kaikkialla, missä Kuu on näkyvissä, ei auringonpimennystä nähdä kuin vain pienellä alueella, mistä katsottuna Kuu sattuu osumaan Auringon eteen. Täydellisen auringonpimennyksen näkymisalue on hyvin kapea, pitkä soiro kartalla. Osittainen pimennys nähdään laajemmalla alueella.

Tätä pimennystä ei voi nähdä täydellisenä missään päin maapalloa, vaan Kuun heittämä syvin varjo pyyhkäisee pohjoisnavan yli. Parhaiten pimennys näkyy Venäjän koillisosissa (sekä Pohjoisnavalla). Myös Suomessa pimennys on komein pohjoisessa ja Etelä-Suomessa vain pieni osa Auringosta jää Kuun taakse.

Kartta näyttää miten auringonpimennys näkyy Suomessa. Kilpisjärvellä pimennys alkaa klo 11.31.48 ja on maksimissaan 12.15.44, jolloin 28 % Auringon kiekosta on peittynyt. Helsingissä pimennys alkaa klo 11.51.01 ja on suurimmillaan 12.17.47, jolloin pimennys on vain 8-prosenttinen. Aikoja muillekin paikkakunnille on listattuna Ursan sivuilla. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä


Aurinkoa ei saa katsoa pimennyksen aikanakaan ilman asianmukaista suojausta. Silmin näkymätön infrapunasäteily aiheuttaa verkkokalvolla vaurioita jo muutamassa sekunnissa, eikä vahinkoa huomaa heti. Katsominen CE-hyväksyttyjen ja EU:n henkilösuojaindirektiivin mukaisten pimennyslasien sekä kaukoputkiin tarkoitetun suodatinkalvon avulla on turvallista. Myös hitsarinlasi numero 14 suodattaa infrapunasäteilyä riittävän hyvin.

Valotettuja filmejä, noettuja laseja tai tavallisia aurinkolaseja ei saa käyttää pimennyksen tarkkailuun.

Suomessa nähtiin edellisen kerran osittainen auringonpimennys 20.3.2015 ja seuraava osittainen auringonpimennys nähdään koko maassa kesäkuussa 2021. Täydellinen pimennys havaitaan samalla paikkakunnalla keskimäärin kerran 400 vuodessa. Suomessa edellinen täydellinen auringonpimennys nähtiin heinäkuussa 1990, ja seuraavan kerran tämä tapahtuu vasta lokakuussa 2126.

Seuraava täydellinen auringonpimennys tapahtuu ensi kesänä 2. heinäkuuta Tyynellä valtamerellä sekä Etelä-Amerikassa. Tiedetuubi ja Tähdet ja avaruus -lehti järjestävät matkan pimennystä katsomaan; matkalle on vielä muutama paikka vapaana.

Tähdenlentoja

Taivaalla näkyy joka yö tähdenlentoja, mutta toisinaan niitä on hieman enemmän. Nämä niin sanotut tähdenlentoparvet liittyvät yleensä johonkin komeettaan, jonka radan läpi maapallo kulkee omalla radallaan. Komeetasta irronneet ja radalle jääneet pienet hituset törmäävät ilmakehään ja palavat siinä kauniina tähdenlentoina.

Koska maapallo kohtaa komeetan radan aina samaan tapaan, näyttää siltä, että parveen liittyvät tähdenlennot tulevat samasta suunnasta taivaalla. Ja koska hitusia on avaruudessa varsin laajalla alueella komeetan radan luona, näkyy tähdenlentoja jopa parin viikon ajan, mutta siten, että niillä on yksi, tarkka huippuaika, jolloin maapallo on lähimpänä komeetan radan keskiosaa.

Nimensä tähdenlentoparvet saavat tähdistöstä, mistä ne näyttävät tulevan. Niinpä nämä elokuisen meteorit ovat nimeltään perseidit, koska ne näyttävät tulevat Perseuksen tähtikuviosta.

Hyvin harva tähdenlennoista näkyy kuitenkaan Perseuksessa, vaan jos niiden rataa jatketaan tulosuuntaan, niin se osoittaa Perseukseen.

Komeetta, mihin perseidit liittyvät, on nimeltään 109P/Swift-Tuttle. Se on noin 26 kilometriä halkaisijaltaan oleva jäästä ja kivestä koostuva möhkäle, joka kiertää Auringon kerran 133 vuodessa hyvin soikealla radallaan. Seuraavan kerran se tulee lähelle Aurinkoa vuonna 2125, mutta siitä irronneita palasia siis nähdään taivaalla aina näin elokuussa.

Perseidien tähdenlentoparvi on yleensä yksi vuoden näyttävimmistä. Siihen kuuluvia meteoreja voidaan nähdä yötaivaalla harvakseltaan jo nyt ja aina 24.8. saakka, mutta valtaosa tähdenlennoista nähdään välillä 10.–14.8. ja kaikkein paras aika 12.–13.8., eli ensi sunnuntain ja maanantain välinen yö.

Silloin tähdenlentoja voi olla noin kerran minuutissa, eli 60-70 tunnissa, mutta toisinaan parvessa tulee ryöpsähdyksiä, jolloin taivaalla voi olla jopa 200 meteoria tunnissa. Siis yli kolme minuutissa. Äkkiseltään arvioituna voi viikonlopun aikana taivaalla olla siis tuhatkunta perseideihin kuuluvaa tähdenlentoa.

Koska nyt on uusikuu (eihän muuten Kuu olisi päivätaivaalla pimentämässä lauantaina Aurinkoa), on yö pimeä ja siksi heikoimmatkin tähdenlennot näkyvät hyvin. Tosin perseideissä on yleensä kohtalaisen paljon kirkkaita tähdenlentoja, bolideja. Niistä saattaa jäädä taivaalle hetkeksi vana, ja jotkut saattavat näyttää punertavilta.

Aamuyö on parasta aikaa perseidien katsomiseen, koska Perseus on Auringon laskiessa melko korkealla koillistaivaalla ja pysyttelee koillisen ja idän suunnalla koko yön, mutta tähtikuvion tarkkaa paikkaa ei tarvitse löytää voidakseen nähdä tähdenlentoja, sillä niitä näkyy ympäri taivasta. Katse kannattaa suunnata korkealle taivaalle koillisen ja idän välille.

Meteorien havaitseminen on sitä helpompaa, mitä pimeämpi taivas on ja mitä vähemmän siellä on pilviä. Koska pohjoisen yöt ovat edelleen hyvin valoisia, perseidejä näkyy käytännössä vain Oulun eteläpuolella. Tähdenlentoja näkyy eniten aamuyöllä puolenyön ja aamukahden välillä, mutta kirkkaimpia niistä voi nähdä heti pimeän laskettua, mikäli taivas on selkeä.

Tähdenlentoja on mukavinta havaita selällään, vaikkapa makuualustan päällä maaten. Mitä pidempään taivasta tarkkailee, sitä useampia tähdenlentoja ennättää nähdä. Vaikka ilta olisi muuten leuto, maassa makaillessa tulee nopeasti kylmä ja siksi vällyä kannattaa laittaa päälle!

*

Jutussa on mukana runsaasti lainauksia Ursan tiedotteesta. Otsikkokuvana on David Kinghamin tekemä kooste 26 kuvasta vuoden 2012 perseideistä (flickr) ja Victor R Ruizin kuva marraskuussa 2013 Kanarian saarilla näkyneestä auringonpimennyksestä (flickr.

Video: Miltä tähtitaivas oikeasti näyttää?

Todellisen tähtitaivaan saaminen kuvattua videolle on hyvin hankalaa, koska kamerat eivät yleensä pysty tallentamaan heikkovaloisia tähtiä ilman aikavalotusta. Niinpä suurin osa videoista, joilla on tapahtuu jotain ja taivaalla näkyy kaunis tähtitaivas, on keinotekoisia: tähdet ja toiminta on kuvattu erikseen ja liitetty yhteen jälkikäteen.

Tällä videolla nämä kaksi on kuitenkin saatu kuvattua samalla kertaa, koska käytössä on ollut uusi hyvin herkkä kamera. Video onkin Canon MH20f-SH -kameran mainosvideo, mutta tällainen kamera ansaitsee huomiota. Tulos on hyvin kaunis – ja näyttää todellakin tähtitaivaan sellaisena, kuin ihmissilmä sen näkee hyvissä olosuhteissa.

Itse asiassa videolla kaikki näyttää vielä paremmalta, koska laajakulmalinssi tuo näkyviin laajan alan maisemaa kerralla. Normaalisti joutuisimme kääntelemään päätä kaiken nähdäksemme, mikä luonnollisestikin normaalielämässä on hyvä asia, mutta esimerkiksi tähdenlentoja havaitessa hankalaa. Silloin olisi mukavaa, jos voisimme nähdä kerralla laajan alueen taivasta.

Videon on tehnyt amerikkalainen Uncage the Soul Productions -yhtiö Oregonissa viime Perseidien tähdenlentoparven aikaan järjestetyssä Star Partyssä. Noin 600 tähtiharrastajaa oli avoimen taivaan alla kaukoputkineen ihailemassa tähdenlentoja ja tähtitaivasta.

Musiikki: "Night Whispers", Keen Collective ja  "Threnody", Goldmund; Marmosetmusic.com

Kuvauskalustona oli Canon MH20f-SH ja Sigma ART 20mm.

Viime viikon tähdenlentoparvi oli upea - kuvat näyttävät

Pe, 08/19/2016 - 13:56 Jari Mäkinen
Kooste perseideistä Albuquerquessa

Maahan iskeytyviä kappaleita koko ajan tarkkaileva SkySentinel -hanke oli luonnollisesti täydessä toimessa viime viikon Perseidien tähdenlentoparven aikaan. Sen ottamia kuvia on julkistettu eilen – ja ne näyttävät selvästi, että kyseessä oli paikoitellen varsin näyttävä tapaus.

SkySentinel on pääosin opiskelijavoimin toteutettava hanke, missä 58 laajakulmakameraa tarkkailee koko ajan taivasta ja niiden ottamissa kuvissa voidaan nähdä tähdenlentoja ja muita taivaalla tapahtuvia ilmiöitä. Tarkoituksena on saada selville tarkasti, kuinka paljon ainetta avaruudesta törmää Maahan, missä ja milloin. 

Kamerat verkostolle on kehittänyt Sandia, eräs Yhdysvaltain kansallisista laboratorioista, ja varsinaisen työn tekevät opiskelijat ympäri mantereen.

Tosin tiedotuksessaan SkySentinel kertoo kameroidensa kattavan koko maailman, mutta kyse on amerikkalaisesta ympäripyöreydestä, sillä (ainakin toistaiseksi) kameroita on USA:n lisäksi Kanadassa, Brasiliassa, Meksikossa, Intiassa ja Taiwanilla.

Verkoston ottamista perseidestä julkaistiin tänään siis kuvia, joita voi katsella kätevästi mm. tässä koostevideossa. Useista kuvista koostetut kuvat näyttävät hyvin, että tähdenlentoparvi tuotti paljon kirkkaita bolideja ja muita tähdenlentoja.

Kansainvälisen meteoriorganisaation IMO:n havaintojen mukaan perseidien huippu osui lopulta jotakuinkin keskiyöhön elokuun 11. ja 12. päivien välissä, jolloin ns. ZHR-luku oli parhaimmillaan 290.

ZHR ilmaisee täydellisissä olosuhteissa kaikkialla taivaalla teoreettisesti näkyvien tähdenlentojen määrän, eli todellisuudessa luku on hieman alempi. 

Joka tapauksessa taivaalla oli tuolloin keskimääräisesti viisi tähdenlentoa minuutissa. Käytännössä siis usein näkyvissä oli ajoittaan useampiakin.

Perseidellä oli toinenkin huippu, joka osui 12.8. aamuyöhön. Silloin ZHR nousi muutamaan kertaan yli 200:n. 

Perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä, mutta sen ehdoton huippukohta osui viime viikon loppuun. Nyt aktiivisuus on jo matalalla, eikä ilman apuneuvoja taivaan tähdenlentoa enää huomaa perseidiksi.

Perseidien tähdenlentoparven aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, joka ohitti Maan kiertoradan edellisen kerran vuonna 1992 ja tulee seuraavan kerran Maan radan luokse vasta vuonna 2126. Komeetta on jättänyt radalleen paljon pieniä hitusia, joihin Maa radallaan liikkuessa törmää. 

Tänä vuonna tähdenlentoja näkyi normaalia enemmän, koska kohta komeetan jätösvanassa, johon Maa nyt osui, oli hieman normaalia tiheämpi. Niin tiheä se ei kuitenkaan ollut, että pienistä hitusista olisi ollut meille tai Maata kiertäville satelliiteille vaaraa. Tuloksena oli vain tavanomaista enemmän tähdenlentoja.

SkySentinel on yksi tutkimushankkeista, joiden tehtävänä on kartoittaa tarkasti kaikkea Maahan törmäävää ainetta ja auttaa osaltaan arvioimaan avaruudessa olevien kappaleiden maapallolle aiheuttamaa uhkaa. Kyseessä on avoimen tutkimuksen hanke, jonka tietokanta on kaikkien halukkaiden käytössä.

Yllä olevassa kuvassa on Victoriassa, Kanadassa, olevan kameran ottamista kuvista tehty kooste. Otsikkokuvassa on puolestaan Albuquerquen kameran kuvien kooste, jossa näkyy tähdenlentojen lisäksi runsaasti yli lentäleitä lentokoneita. Kuvista kerrottiin mm. Floridan teknillisen yliopiston tiedotteessa.

Perseidit paljaina elokuun yössä – miten kävi ennusteen kanssa?

La, 08/13/2016 - 16:30 Jari Mäkinen
Perseidejä 2012

Tämänvuotinen perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä noin viikon verran, mutta sen aktiivisuusmaksimi on eittämättä ohi. Se osui nähtävästi torstain ja perjantain (11.-12.8.) väliseen yöhön, jolloin parhaimmillaan taivaalla oli keskimäärin neljä tähdenlentoa minuutissa.

Hienolta näytti, vaikka ihan iltapäivälehtien hehkuttamaan massiiviseen meteorimyrskyyn ei siis päästy – mutta ei sellaista kukaan ennustanutkaan.

Ennakkoarvoiden mukaan tämänvuotisista perseidien tähdenlentoparvesta oli tulossa hieman keskimääräistä aktiivisempi, samaan tapaan kuin esimerkiksi vuosina 1980. 1992 ja 2004. Kun normaalisti perseidien ns. ZHR-luku on noin 80-90, ennusteissa povattiin yli sadan olevia arvoja.

ZHR, eli Zenithal Hourly Rate kertoo teoreettisen arvon sille, kuinka monta tähdenlentoa voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella. Oikeasti luku on siis pienempi, sillä todellisiin havaintoihin vaikuttaa moni asia valosaasteesta pilvisyyteen, havaintoasennosta väsyneisyyteen.

Kansainvälisen meteoriorganisaation keräämien tietojen mukaan korkein raportoitu ZHR-luku oli 283 ja se saavutettiin yöllä 12. elokuuta klo 2.26 Suomen aikaa. Aktiivisuus oli kuitenkin korkealla tasolla muutamien tuntien ajan, kunnes meteorien määrä putosi aamuyön tunteina matalimmillaan ZRH-lukuun noin 30.

Aktiivisimpaan aikaan taivaalla näkyikin useita meteoreja kerrallaan ja hetkittäin meno oli varsin villiä. Ryöpäshdyksen jälkeen tosin usein oli hetken aikaa hiljaisempaa, jolloin tunnin keskiarvoksi tuli tuo noin kolme-neljä tähdenlentoa minuutissa. 

Tämän huippuajan jälkeen aktiivisuus putosi, eikä noussut enää viime yönä samalle tasolle.

Perseidien aiheuttaja on komeetta 109P/Swift-Tuttle, jonka ammoisen radan läpi maapallo kulki. Tuolloin radalle jääneet pienet, komeetasta irronneet hituset törmäsivät Maan ilmakehään noin 39 000 kilometrin tuntinopeudella  ja tuhoutuivat siinä ilman kitkakuumennuksessa.

Vuoden aikana on useita tällaisia tähdenlentoparvia, jotka toistuvat aina samoihin aikoihin, koska maapallo kulkee tuolloin komeetan radan läpi tai hyvin läheltä sitä.

Perseidit ovat eräs näyttävimmistä parvista. Syynä on paitsi tähdenlentojen korkea määrä (avaruudessa on paljon pieniä kivi- ja jäämurusia tuolla kohdalla), niin myös se, että parvi osuu elokuuhun, jolloin illat (täällä pohjoisella pallonpuolella) ovat jo pimeähköjä, mutta edelleen lämpimiä. Niitä on siis mukava katsella.

Tutkijoille tähdenlennot eivät ole enää kovin kiinnostavia, mutta harrastajille ne tarjoavat hyvän syyn tähytä taivaalle ja ottaa kauniita kuvia sekä videoita.

Seuraava suurempi tähdenlentoparvi on orionidit lokakuussa (16.-27., huippu 21.10.) ja geminidit joulukuussa (12.–14.).

Näistä jälkimmäinen on keskimääräiseltä aktiivisuudeltaan perseidien luokkaa, sillä meteoreja tunnissa on noin 40-50. Orionideilla luku on noin 20-25. Orionidit liittyvät Halleyn komeettaan ja geminidit 3200 Phaethon -pyrstötähteen.

Muita huomattavia tähdenlentoparvia ovat kvadrantidit (eli bootidit) tammikuun alussa ja Eta Aquariidit toukokuussa. Kuuluisa parvi on myös marraskuun leonidit, jonka aktiivisuus vaihtelee hyvin pienestä erityisen suureen; vuonna 1998 leonidien ZHR oli huoma 2500 ja seuraavan kerran korkeisiin lukuihin päästään arvioiden mukaan vuonna 2022, jolloin ZHR voisi olla 300.

Leonidit 1998
Vuoden 1998 leonidit ovat eräs upeimmista koskaan kuvatuista tähdenlentoparvista. Yllä oleva kuva – joka ei siis ole kooste useammasta kuvasta – otettiin NASAn tutkimuskoneesta.

Otsikkokuva: Flickr / David Kingham (kooste 23 kuvasta vuoden 2012 perseideistä)

-

Jutun ingressiä on korjattu la klo 18: Elokuun 11.-12. päivien välinen yö oli luonnollisesti to-pe, ei ke-to, kuten alun perin tekstissä kirjoitettiin.

Video: Perseidejä Teneriffalla – ennuste täksi yöksi Suomeenkin on hyvin lupaava!

Perseidien tähdenlentoparven maksimi osui jo eiliselle, mutta aktiivisuuden oletetaan jatkuvan vielä tänään.

Kansainvälisen meteoriorganisaation (IMO, International Meteor Organization) reaaliaikainen seuranta on näyttänyt jo jonkin aikaa nousevaa käyrää, joten jos pilvitilanne suinkin antaa myöten, kannattaa tänään illalla ja yölläkin tähytä taivaalle.

Eikä vain vilkaista: tähdenlentojen havaitseminen vaatii rauhallisuutta ja sitä, että jaksaa tuijottaa samaan suuntaan jonkin aikaa. Paras tapa havaita onkin maata selällään (vaikka retkipatjan päällä) ja katsoa jotakuinkin suoraan ylöspäin – silloin näkökenttään osuu maksimimäärä tähdenlentoja.

Kameraan tähdenlentoja saa aikavalotuksella ja mieluiten time-lapse -menetelmällä. Kamera suunnataan johonkin suuntaan taivaalla ja annetaan ottaa peräjälkeen kuvia. Näistä saa koostettua tietokoneella näyttävän näköisiä videoita.

Yllä on tällainen tehtynä viime yön havainnoista Teneriffalla, Teidevuorella olevalla observatoriolla. Videon on tehnyt Kanarian astrofysikaalinen instituutti.

IMO:n havainnoissa yksittäiset havaitsijat ovat raportoineet jo yli 200 tähdenlentoa tunnissa olevia lukuja, mutta virallinen ZRH-luku on ollut parhaimmillaan tänään aamulla 189. Se on noin sata suurempi kuin viime vuonna.

Lyhenne ZHR tulee sanoista Zenithal Hourly Rate, ja te on teoreettinen luku tähdenlennoille, jotka voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella.

Oikeasti luku on siis pienempi. Tänä yönä mahdollisesti tähdenlentoja voisi näkyä siis pari minuutissa, mitä ei voi pitää mitenkään meteorimyrskynä, mutta joka tavalliseen yöhön verrattuna on todella paljon!

Kuvia tämän vuoden perseideistä on mm. NASAn sivuilla, Ursan Taivaanvahdissa ja IMO:n sivuilla

Maa kulkee lähipäivinä komeetan pölyvanan läpi

Ke, 08/10/2016 - 15:29 Jari Mäkinen

Perseidien tähdenlentoparvi on taas tulossa! Vaikka monissa otsikoissa on tänään povattu järistyttävän upeaa taivaallista näytelmää, sellaista ei kuitenkaan ole tulossa – todennäköisesti. Sen sijaan kaunista katsottavaa saattaa elokuinen ilta ja yö tarjota huomenna ja ylihuomenna.

Tähdenlentoja näkee taivaalla joka yö, sillä Maahan törmää koko ajan kaikenlaisia planeettainvälisessä avaruudessa olevia hitusia.

Toisinaan tähdenlentoja näkyy selvästi enemmän, ja silloin puhutaan tähdenlentoparvista. Ne johtuvat siitä, että tuolloin maapallo kulkee radallaan jonkun komeetan aikanaan taakse jättämän pölyvanan läpi.

Nimet tähdenlentoparville on annettu niiden tähtikuvioiden mukaan, mistä suurin osa tähdenlennoista näyttää tulevan. Oikeasti tähdenlennot tulevat kaikki jotakuinkin samasta suunnasta, mutta perspektiivin vuoksi ne näyttävät sinkoilevan yhdestä paikasta taivaalla: samaan tapaan rautatiekiskot näyttävät yhtyvän horisontissa, vaikka ne kulkevat oikeasti rinnakkain.

Näin elokuussa iltataivaalla korkealla olevasta Perseuksen tähdistöstä tuleva Perseidien tähdenlentoparvi on yksi vuoden näyttävimmistä. Tähdenlentoja näkyy joka puolella taivasta, ja sen, että ne tulevat Perseuksesta, voi havaita vain tarkasti havaitsemalla tai valokuvista.

Perseidien aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, josta irtoaa sen radalle jokaisella kierroksella Auringon ympäri pieniä kiviä, jäähitusia ja pölyä. Yleensäkin Perseidit ovat varsin aktiivinen tähdenlentoparvi, sillä tunnissa tähdenlentoja saattaa näkyä viitisenkymmentä. Siis lähes minuutin välein.

Toiset tähdenlennoista ovat vain pieniä valoväläyksiä, kun taas jotkut saattavat olla komeita ja kirkkaita valopalloja, bolideita, joiden hehku jää hetkeksi näkyviin taivaalle. Nämäkin kappaleet tuhoutuvat kokonaan yläilmakehässä ilmanvastuksen aikaan saaman kitkakuumennuksen vuoksi.

Tänä vuonna Perseidestä odotetaan hieman hienompia, koska Jupiter on hämmentänyt komeetan radalla olevaa materiaalia suurella vetovoimallaan, jolloin komeetta-aines osuu tavanomaista paremmin Maahan. On siis mahdollista, että tähdenlentoja näkyy enemmän kuin yleensä ja ne voivat olla hienompia.

Mitään taivaallista ilotulitusta ei kuitenkaan ole tulossa.

Jos taivaalla ei ole pilviä, kannattaakin taivaalle tähyillä mahdollisimman pimeissä oloissa huomenna ja perjantaina illalla sekä etenkin yöllä puolenyön ja kello kahden välillä. Pieni kuunsirppi täydentää kaunista maisemaa mukavasti, mutta peittoaa valollaan kaikkein heikoimmat tähdenlennot. Kuu laskee kuitenkin puoliltaöin, joten sen jälkeen se ei ole "häiritsemässä" havaitsemista.

Pohjoisessa yöt ovat vielä sen verran valoisia, että vain kirkkaimmat tähdenlennot näkyvät siellä.

Paras tapa havaita tähdenlentoja on maata vaikkapa retkipatjan päällä selällään ja katsoa suoraan ylöspäin. Niitä voi myös koettaa saada aikavalotuksella valokuviin; tällöin kannattaa käyttää jalustaa ja säätää valotusaikaa sekä aukkoa käsin.

Lisätietoja Perseideistä on mm. Ursan tiedotteessa.

Otsikkokuva: Flickr / Kathryn Alberts

Kuu on kateissa, katselkaa tähdenlentoja

Ti, 08/11/2015 - 17:28 Markus Hotakainen

Vuosittain toistuva perseidien tähdenlentoparvi on taas maksimissaan. Tarkkaan ottaen meteoreja näkyy eniten yöllä 12./13. elokuuta, mutta jo ensi yönä niitä kannattaa tähytä – ellei ole tähynnyt edellisinäkin öinä.

Meteoriparvet johtuvat siitä, että Maa kulkee radallaan avaruudessa risteilevien pölyvanojen läpi. Perseidit ovat peräisin Swiftin-Tuttlen komeetasta, jonka Lewis Swift ja Horace Parnell Tuttle löysivät heinäkuussa 1862.

Komeetan kiertoaika Auringon ympäri on 133 vuotta ja joka kierroksellaan se jättää jälkeensä pölyä, joka muodostaa sen radan myötäisen vanan. Ensimmäiset merkinnät perseidien parven meteoreista ovat jo lähes 2 000 vuoden takaa. Niitä on sanottu myös Pyhän Laurentiuksen kyyneliksi 10. elokuuta 258 marttyyrina kuolleen pyhimyksen mukaan. 

Pölyhiukkaset syöksyvät Maan ilmakehään lähes 60 kilometrin sekuntinopeudella, joten ne vilahtavat taivaalla vinhoina valojuovina. Perseidejä on kuvattu jopa Kansainväliseltä avaruusasemalta, mutta sieltä katsottuna ne singahtelevat alapuolella, sillä pölyhituset kärähtävät vajaan sadan kilometrin korkeudella.

Parhaimmillaan tähdenlentoja voi näkyä edullisissa olosuhteissa useita kymmeniä, jopa yli 70. Se edellyttää kuitenkin valosaasteetonta ja täysin pimeää taivasta, jota tähän aikaan vuodesta ei Suomessa vielä ole. Pohjoisimmassa Suomessa parven näkeminen jää kaikkein kirkkaimpien meteorien varaan.

Tänä vuonna havaintoja haittaava Kuu pysyttelee häveliäästi poissa yötaivaalta. Uusikuu on 14. elokuuta, joten tulevina aamuina Kuu on hyvin kapoisena sirppinä auringonnousua edeltävällä taivaalla.

Säätilakin saattaa olla tällä kertaa suotuisa sekä pilvettömyyden että lämpötilan osalta, joten siinä suhteessa luvassa voi olla vuoden paras meteoriparvi. Tiedetuubi pidättää kuitenkin oikeuden muutoksiin, sillä meteoriparvien aktiivisuutta on vielä vaikeampi ennustaa kuin tulevaa säätä.

Kuva: NASA