silta

Golden Gate – vain jalankulkijoille

Pe, 05/27/2016 - 10:03 Jari Mäkinen
Golden gate

Jälleen kiinnostava merkkipäivä: tänään 79 vuotta sitten San Franciscon kuuluisa riippusilta Golden Gate avattiin yleisölle. Ensin, 27. toukokuuta vuonna 1937 klo 6 aamulla se aukeni jalankulkijoille, ja seuraavana päivänä myös autoille.

Päivän kuva tosin on vuodelta 1935, jolloin sillan lähes kolme kilometriä pitkää köyttä (joita toki on monta molemmin puolin siltaa) asennettiin paikalleen. Köydet asennettiin ennen kuin itse siltakantta alettiin rakentaa, kuten kuvasta hyvin näkyy.

Siltahanke hyväksyttiin vuonna 1928 ja sillan rakentaminen aloitettiin 5. tammikuuta 1933. Rakentaminen kesti siis kaikkiaan neljä ja puoli vuotta, ja töiden aikana sai surmansa kaikkiaan 11 rakennusmiestä.

Sillan pituus on 2 737 metriä, leveys 27 metriä ja köysiä kannattavien tolpparakenteiden, pylonien korkeus on 227 metriä merenpinnasta (152 metriä sillan kannesta). Kaikkiaan yli 100 000 kilometriä teräsvaijeria pitää huolen siitä, että silta pysyy paikallaan turvallisesti.




Mitä vielä tulee päivään 79 vuotta sitten, niin tämän ensimmäisen avoinnaolopäivän aikana noin 200 000 ihmistä ylitti sillan tai kävi ainakin kävelemässä sitä vähän matkaa. Aamulla jo ennen porttien avaamista oli 18 000 henkilöä odottamassa sillalle pääsyä, ja ensimmäisenä toiselle puolelle siltaa ennätti pikajuoksija Donald Bryan.

Kello 10 sillan suunnittelijan Joseph Straussin odotettiin pitävän juhlallisen puheen sillan avaamisen kunniaksi, mutta yllättäen hän lausuikin puheen sijaan kirjoittamansa runon:

At last the mighty task is done;
Resplendent in the western sun
The Bridge looms mountain high;
Its titan piers grip ocean floor,
Its great steel arms link shore with shore,
Its towers pierce the sky.

On its broad decks in rightful pride,
The world in swift parade shall ride,
Throughout all time to be;
Beneath, fleet ships from every port,
Vast landlocked bay, historic fort,
And dwarfing all--the sea.

To north, the Redwood Empire's gates;
'To south, a happy playground waits,
in Rapturous appeal;
Here nature, free since time began,
Yields to the restless moods of man,
Accepts his bonds of steel.

Launched midst a thousand hopes and fears,
Damned by a thousand hostile sneers,
Yet ne'er its course was stayed,
But ask of those who met the foe
Who stood alone when faith was low,
Ask them the price they paid.

Ask of the steel, each strut and wire,
Ask of the searching, purging fire,
That marked their natal hour;
Ask of the mind, the hand, the heart,
Ask of each single, stalwart part,
What gave it force and power.

An Honored cause and nobly fought
And that which they so bravely wrought,
Now glorifies their deed,
No selfish urge shall stain its life,
Nor envy, greed, intrigue, nor strife,
Nor false, ignoble creed.

High overhead its lights shall gleam,
Far, far below life's restless stream,
Unceasingly shall flow;
For this was spun its lithe fine form,
To fear not war, nor time, nor storm, 
For Fate had meant it so.

Strauss runoili muutenkin, mikä osaltaan on jälleen yksi esimerkki siitä, että insinöörit eivät kaikki ole "insinöörimäisiä".

Lisää tietoa ja kuvia Golden Gatesta on sen nettisivuilla.

Huima suunnitelma: silta Siperiasta Alaskaan

Ma, 08/03/2015 - 12:22 Jari Mäkinen
Hahmotelma sillasta

Harvoin tulemme ajatelleeksi, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat rajanaapureita ja että niiden mantereiden välillä on vain noin 85 kilometriä.

Beringinsalmen kohdalla aikanaan Alaska ja Siperia olivat yhtä maata, ja noin 20 000 vuotta sitten jäätyneen salmen yli pääsi todennäköisesti kulkemaan vapaasti mantereelta toiselle.

Nyt tanskalaisen tutkimusmatkailija Vitus Beringin mukaan nimetty salmi erottaa Amerikan ja Aasian, mutta yhdistää Pohjoisen jäämeren ja Tyynen valtameren. Salmen keskellä sijaitsevat Diomedesaaret, joiden välistä kulkee paitsi Venäjän ja Yhdysvaltain raja, niin myös kansainvälinen päivämääräraja. 

Siinä missä Kylmän sodan aikaan tämä pohjoinen maankolkka oli erittäin hyytävä, on viimeisten vuosikymmenten aikana haaveiltu mantereiden yhdistämisestä sillalla tai tunnelilla. Olisihan se kätevää, jos Suomestakin voisi ajaa autolla Amerikkaan; automatka Skotlannista Amerikan eteläkärkeen Kanaalitunnelin, Siperian ja Amerikan koko mantereen läpi olisi varmasti eeppisin kuviteltavissa oleva road trip!

Käytännössä eniten hyötyä yhteydestä olisi luonnollisesti rahtiliikenteessä. Sillä voisi olla myös odottamattoman suuria poliittisia ja sosiologisia vaikutuksia, kun kaksi maailman suurvaltaa olisivatkin kiinteästi yhteydessä toisiinsa. 

Venäläis-amerikkalainen yhteys kiinalaisrahalla?

Venäjä on ollut viime aikoina aktiivisin yhteyden ehdottaja, ja viimeisin puolestapuhuja on Venäjän rautatieyhtiön johtaja Vladimir Jakunin, joka ehdottaa jättimäistä rautatiehanketta nimeltä TEPR, eli Trans-Eurasian Belt Development.

Se olisi yli 20 000 kilometriä pitkä rata, joka palvelisi Siperian ja Alaskan kaasu- ja öljyteollisuuden lisäksi rahtiliikennettä. Ja turisteja: siksi rata kulkisi monien näyttävien maisemien kautta. Reitin varrella olisivat New Yorkista alkaen ensin Yhdysvaltain klassikkomaisemat Alleghenyn kansallispuisto Pennsylvaniassa, Cedar Pointin huvipuisto Ohiossa, Michigan-järvi, Chicago, Minneapolis ja Dakotan metsät, sitten Kanadan Saskatchewan, Calgary, Banffin kansallispuisto, Edmonton, Kalliovuorten pohjoisosat ja Yukon. Sitten Alaska, Beringinsalmi itse ja sen jälkeen aava Siperia ennen saapumista Moskovaan – ja sitten matka Euroopan läpi. 

Junamatka kestäisi kolmesta päivästä viikkoon riippuen kuinka nopeasti matkaa tehtäisiin. 

Sillan ylitse autot ja rekat kuljetettaisiin junavaunuilla Kanaalitunnelin tapaan. Tosin aikaisemmissa siltasuunnitelmissa on ollut myös ajatuksia siitä, että sillan sisällä suojassa tuulelta ja tuiskulta olisi junarata, ja sen päällä olisi vain hyvällä säällä (kesällä) auki oleva maantiesilta. 

Nyt kaavailuissa sillan päällä voisi kävellä ja pyöräillä. Itse sillasta tulisi myös nähtävyys ja siellä olisi ravintoloita sekä hotelleja, joissa voisi viettää lomaa paikassa, missä olisi yötön yö kesällä ja kaamos ja kylmyys talvella. Joka tapauksessa maantieteellispoliittisesti lomapaikalla olisi erittäin ainutlaatuinen sijainti.

Jakunin ehdottaa kiinalaisten ottamista mukaan hankkeeseen, koska siellä on rahaa näin kalliin ja hullun hankkeen tekemiseen. Rahaa palaisi kymmeniä miljardeja euroja, ja vaikka hanke laskelmien mukaan maksaisi itsensä takaisin, menisi siihen pitkän aikaa.

Hahmotelma sillasta

Suuri tekninen haaste

Poliittisten syiden lisäksi hankkeella on teknisiä hankaluuksia. Kenties suurin yksittäinen tekijä on sää: jättisilta olisi jotakuinkin Rovaniemen korkeudella juuri pohjoisen napapiirin eteläpuolella, mutta sillä ei olisi etunaan Suomen Lapin miellyttävää Golf-virran tuomaa leutoa säätä. 

Päinvastoin: keskilämpötila talvella on -20°C, eikä -50°C ole mitenkään tavaton lämpötila. Tuulet ovat voimakkaita ja salmessa on jäätä kahdeksan kuukautta vuodesta. Jään paksuus on keskimäärin puolitoista metriä ja salmen jäävirrat keväisin ovat voimakkaita – siltapilarien tulisi kestää siksi suuria voimia. Ja  tuulien vuoksi sillan pitäisi olla aerodynaamisesti muotoiltu.

Alueella on myös runsaasti maanjäristyksiä, sillä juuri Beringinsalmen kohdalla eteläpuolella kulkee Tyynenmeren tulirengas, eli 90% maailman maanjäristyksistä synnyttävä Tyynen valtameren kiertävä tektoninen vyöhyke, missä on 75 % maailman aktiivista ja nukkuvista tulivuorista. 

Salmi on myös kaukana. Lähimmät pienet kylät ovat satojen kilometrien päässä, ja yhteyden rakentaminen vaatisi itse sillan tekemisen lisäksi tuhansien kilometrien tie- ja raiderakennusta. 

Mutta yhtä kaikki: toteutuessaan silta löisi laudalta kaikki aiemmat insinöörihankkeet ja on siksi eriomaisen jännittävä!