Space Systems Finland

Tämä joukko on viemässä meitä Merkuriukseen

Ma, 05/07/2018 - 22:58 Jari Mäkinen
BepiColombo-hankkeeseen osallistuvia suomalaisia

Merkuriukseen lähtevä eurooppalaisluotain BepiColombo on tällä hetkellä laukaisupaikallaan, missä sitä ollaan valmistelemassa loka-marraskuun vaihteessa tapahtuvaan laukaisuunsa. Hankkeeseen osallistuu myös koko joukko suomalaisia tutkijoita ja insinöörejä – he esittelivät hanketta ja töitään tänään Helsingissä.

BepiColombo on ehdottomasti kiinnostavin tulossa olevista planeettalennoista: tarkoituksena on lennättää kaksiosainen alus Merkuriukseen ja tutkia tätä Aurinkoa lähintä planeettaa, avaruutta sen luona sekä Aurinkoa monilla erilaisella mittalaitteella. Näistä yksi on kokonaan suomalainen ja toisessakin on paljon suomalaista osaamista.

Jotta luotain pääsisi suunnitelman mukaan perille, täytyy sen lähteä matkaan 5. lokakuuta – 29. marraskuuta välisenä aikana. Laukaisuaika on tiukka, koska pelkästään Maan ja Merkuriuksen ei tule olla radoillaan juuri sopivissa paikoissa, vaan myös Venuksen siinä välissä tulee olla juuri sopivasti. Pitkään kestävän lentonsa aikana luotain kun lentää kahdesti Venuksen ohitse, jotta sen vetovoiman avulla voidaan muuttaa lentorataa sopivasti.

Merkuriuksen luokse luotain saapuu lokakuussa 2021, mutta se ei jää vielä silloin kiertämään planeettaa. Sen sijaan se käyttää jälleen Merkuriuksen vetovoimaa hyväkseen ratamuutokseen – eikä vain kerran, vaan viisi kertaa uudelleen kesäkuun 2022 ja tammikuun 2025 välillä, jotta luotain voisi asettua lopulta radalle Merkuriuksen ympärillä joulukuussa 2025. 

Lentäminen sisemmäksi Aurinkokunnassa ja etenkin Merkuriuksen soikealle radalle on hankalaa!

Yhden luotaimen sijaan BepiColombossa on kaikkiaan neljä osaa. Varsinainen luotain, missä ovat tutkimuslaitteet ja joka jää kiertämään Merkuriusta, on nimeltään MPO (Mercury Planetary orbiter). Siinä on kaikkiaan 11 erilaista tutkimuslaitetta. Sen lisäksi Merkuriusta jää kiertämään toinen, pienempi tutkimusluotain, japanilaisten tekemä Mercury Magnetospheric Orbiter. Kuten nimi sanoo, keskittyy se tutkimaan Merkuriuksen magnetosfääriä ja sitä varten siinä on neljä tutkimuslaitetta.

Pitkän matkan läpi planeettainvälisen avaruuden kaksikkoa kyytii MTO, Mercury Transfer Module, missä on neljä voimakasta ionimoottoria ja niille sähkövirtaa tuottamassa kaksi pitkää aurinkopaneelia. Kun alus saapuu Merkuriukseen, tämä irtoaa pois – se on silloin tehtävänsä tehnyt. Samoin magnetosfääriluotainsa matkan aikana suojannut osa MOSIF hylätään tuolloin.

Sekä Bepi että MMO kiertävät Merkuriusta soikeilla radoilla napojen ympäri. Molemmat käyvät lähimmillään vain noin 400 kilometrin päässä Merkuriuksesta. Bepi pysyttelee suhteellisen lähellä planeettaa, mutta MMO:n rata ulottuu yli 11000 kilometrin päässä Merkuriuksesta, missä luotain havaitsee myös aurinkotuulta.

Jos kaikki käy suunnitellusti, asettuu MPO kiertämään Merkuriusta 14. maaliskuuta 2026 ja tekee tutkimuksiaan ainakin seuraavan vuoden kevääseen. Kaikissa suunnitelmissa on kuitenkin varauduttu siihen, että luotain toimii kevääseen 2028 saakka. Jos se on silloinkin vielä iskussa, ei sitä varmasti sammuteta, vaan sen annetaan toimia pitempäänkin.

BepiColombon MPO Kouroussa

BepiColombon planeettaluotainosa MPO perillä Kouroun avaruuskeskuksessa, mistä se laukaistaan lokakuussa avaruuteen Ariane 5 -kantoraketilla.


Lentonsa lopuksi luotain todennäköisesti ohjataan putoamaan Merkuriukseen, koska silloin tutkimuslaitteet pääsevät tekemään mittauksia ja ottamaan kuvia hyvinkin läheltä pintaa.

Merkuriuksen rakenteen, geologian ja koostumuksen, sen magneettikentän alkuperän ja lähiavaruuden tutkimisen lisäksi Bepi testataa  Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja sen toivotaan tuovan myös lisätietoa yleisesti aurinkokunnan synnystä sekä kehityksestä.

Monet eksoplaneetat kiertävät tähtiään hyvin lähellä, joten Merkuriuksen tutkiminen auttaa ymmärtämään myös näitä muita tähtiä kuin Aurinkoa kiertäviä planeettoja.

MIXS ja SIXS

BepiColombo on suomalaisittain kiinnostava, koska Suomessa työskentelevät tutkijat osallistuvat lennon tieteellisten mittausten analysointiin ja sen mukana on suomalaista huipputeknologiaa. 

Tärkein kohde on luotaimessa oleva SIXS-mittalaite, joka on kokonaan tehty ja suunniteltu Suomessa, sekä sen kanssa yhdessä toimiva brittiläinen MIXS.

SIXS mittaa Auringosta saapuvaa röntgensäteilyä, elektroneja ja protoneja ja MIXS puolestaan näiden Merkuriuksen pinnalla synnyttämää röntgenfluoresenssia ja -sirontaa.

Havainnoista voidaan päätellä Merkuriuksen pinnan alkuainepitoisuuksia ja rakennetta, mikä auttaa selvittämään planeetan muodostumista ja kehitystä. Yhdessä BepiColombon muiden tiedelaitteiden kanssa näiden havaintojen avulla tutkitaan, miten Auringon hiukkassäteily tunkeutuu Merkuriuksen magneettikenttään ja miten Merkuriuksen magnetosfäärin dynaamiset prosessit puolestaan kiihdyttävät hiukkasia.

SIXSin rakennemalli on esillä Helsingin observatorion Avaruusmaa Suomi -näyttelyssä.


MIXS ja SIXS liittyvät läheisesti toisiinsa siten, että kun MIXS kuvaa Merkuriuksen pintaa hyvin tarkasti röntgensäteiden aallonpituusalueella, tarkkailee SIXS koko ajan Auringosta tulevan röntgensäteilyn määrää. Tämä auttaa säätämään MIXSin keräämiä tietoja oikeanlaiseksi. 

Lisäksi SIXS tekee mittauksia myös itsenäisesti mittauksia Auringosta. Sen toivotaan keräävän ensimmäiset pitkät aikasarjat Auringon purkauksista peräisin olevasta röntgen- ja hiukkassäteilystä lähellä Aurinkoa.

Pitkän matkan aikana BepiColombon mittalaitteet eivät ole toimettomina, vaan niillä pyritään tekemään havaintoja myös avaruudesta matkan varrella. Varsinkin Venuksen ja Merkuriuksen ohilentojen aikana tehdään mittauksia ja kuvia; näitä voidaan käyttää myös mittalaitteiden toiminnan testaamiseen ja kalibrointiin.

Helsingin yliopisto on päävastuussa Suomen osuudesta hankkeessa. SIXS-instrumentin päätutkija on dosentti Juhani Huovelin, ja professori Karri Muinonen on brittiläisen MIXS-instrumentin toinen päätutkija. Professori Rami Vainio Turun yliopistosta vastaa SIXS:in hiukkasilmaisimesta.

Helsingin yliopiston johtamassa ja Business Finlandin (viime vuoden loppuun saakka Tekes) rahoittamassa teknisessä projektissa on viisi päätason alihankkijaa, ja Ilmatieteen laitos vastaa projektipäällikön ja laadunvalvonnan työosuuksista.

Oxfords Instrument Technologies Oy ja turkulainen Aboa Space Research Oy (ASRO) ovat vastanneet SIXS-instrumentin teknisestä suunnittelusta ja rakentamisesta. 

TalviOja Consulting Oy on vastannut SIXS-instrumentin lämpösuunnittelusta ja -mallinnuksesta. Olosuhteet Merkuriuksen luona ovat hyvin hankalat, koska Auringon lisäksi laitteeseen tulee paljon lämpöä Merkuriuksen pinnasta.

RUAG Space Finland Oy (ent. Patria Aviation Oy) on valmistanut SIXS- ja MIXS-instrumenttien ohjaus- ja datankäsittely-yksikön ja Space System Finland Oy on kehittänyt ohjelmiston SIXS- ja MIXS -instrumenttien yhteiseen ohjaus- ja datankäsittely-yksikköön. 

Space Systems Finland on tehnyt myös suuren työn tarkistamalla koko BepiColombon tietokoneohjelmien laatua; tällaisissa hankkeissa, joissa ohjelmistojen pitää olla erittäin luotettavia, annetaan ne toisien yhtiöiden arvioitavaksi. Suomalaiset löysivät ohjelmistosta noin 250 pahaa bugia ja noin 500 hieman pienempää – joten työ ei ollut turhaa!

*

Juttu perustuu Helsingin yliopiston tiedotteeseen. Otsikkokuva kirjoittajan.

Suomalainen avaruusteollisuus sai jälleen uuden tilauksen

Ti, 02/16/2016 - 15:30 Jari Mäkinen


Suomalainen Space Systems Finland on saanut merkittävän tilauksen uuden sukupolven eurooppalaisten sääsatelliittien intrumenttien kehittämisessä. Yhtiö koodaa MetOp-SG -satelliittien mittalaitteisiin kriittisiä ohjausohjelmistoja sekä havaintotietojen käsittelyohjelmistoja.


Suurin osa sääsatelliiteista on päiväntasaajan päällä paikoissa, missä ne näyttävät pysyvät Maan pinnalta katsottuna koko ajan samalla paikalla, ja mistä ne pystyvät siksi tekemään koko ajan tarkkoja ja samanlaisia havaintoja allaan olevasta maapallon pinnasta.

Valitettavasti vain päiväntasaajan päältä katsottuna esimerkiksi napa-alueet jäävät lähes kokonaan pimentoon ja kovin pohjoiset sekä eteläiset alueet näkyvät huonosti. Esimerkiksi Suomi on näissä sääkuvissa vain pieni läikkä kuvan yläkulmassa.

Siksi näiden laajasti sääilmiöitä katsovien satelliittien lisäksi planeettaamme kiertää muutamia polaariradoilla olevia sääsatelliitteja, jotka pystyvät tekemään havaintojaan kaikkialta maapallon pinnalta. Koska ne ovat myös lähempänä Maata, pystyvät ne tutkimaan sääilmiöitä ja ilmakehää tarkemmin ja paremmin. 

Eurooppalaiset MetOp-satelliitit ovat tällaisia. Kyseessä ovat Euroopan avaruusjärjestön tekemät ja Euroopan sääsatelliittijärjestö EUMETSATin operoimat satelliitit, joita on jo kaksi avaruudessa. Ensimmäinen niistä laukaistiin matkaan vuonna 2006, toinen vuonna 2012 ja kolmas satelliitti – joka periaatteessa korvaa ensimmäisen – on vuorossa ensi vuonna.

Mittausten kannalta on tärkeää, että havaintoja tehdään pitkän ajan kuluessa samalla tavalla ja samoilla mittalaitteilla, joten satelliitit ovat samanlaisia. Niinpä nyt valmistuva kolmas MetOp edustaa periaatteessa yli vuosikymmenen vanhaa tekniikkaa.

Siksi näille satelliiteille suunnitellaan jo seuraajia, jotka jatkaisivat perushavaintojen tekemistä rutiininomaisesti, mutta aiempaa paremmin. Lisäksi satelliitteihin tulee kokonaan uusia mittalaitteita, koska ilmastontutkijoiden mielenkiinnon kohteet ovat laajentuneet ja tekniikka mahdollistaa aiempaa syvällisempien havaintojen tekemisen.

MetOp-satelliittien toinen sukupolvi tulee myös koostumaan sarjasta samanlaisia sääsatelliitteja. 

Hanketta luotsataan yhdessä EUMETSATin, ESAn ja Euroopan komission kesken. Ensimmäiset kaksi satelliittia on tarkoitus lähettää avaruuteen vuosina 2021 ja 2022, ja niiden toiminta-ajaksi suunnitellaan seitsemää vuotta. Sen jälkeen ne korvataan kahdesti uusilla.

Kaikkiaan kyseessä on siis kuuden satelliitin tekeminen. Niiden kokonaishinta on 1,3 miljardia euroa.

Suomalaista väriä jo nyt – ja tulevaisuudessa vielä enemmän

Euroopan Avaruusjärjestö ESA ja Euroopan sääsatelliittijärjestö EUMETSAT ovat valinneet Airbus Defence and Space -yhtiön rakentamaan nämä satelliitit. Airbus on puolestaan valinnut itselleen alihankkijoita, ja tiukassa kilpailussa tärkeä osa tilauksista on tulossa Suomeen: Space Systems Finland on mukana kaikkiaan kolmessa satelliittien seitsemästä havaintolaitteesta.

Espoolaisfirma osallistui jo ensimmäisen sukupolven MetOp-ohjelmaan kehittämällä satelliitteihin varmatoimisia ohjelmistoja. Tämän lisäksi SSF kehitti myös maassa tehtävään otsonidatan prosessointiin työkaluja. 

Nyt saadussa tilauksessa kyse on ohjelmistojen tekemisestä. SSF tekee kahteen mittalaitteeseen niiden toimimisen kannalta kriittisen ohjausohjelmiston. 

Ensimmäinen näistä laitteista mittaa ilmakehän kosteus-, paine- ja lämpötilaprofiileja käyttäen hyväkseen GPS-paikannussatelliittien signaalin muutosta sen kulkiessa ilmakehän eri osien lävitse. Tästä tulee laitteelle sen nimi, "radio-okkultaatioinstrumentti", eli Radio Occultation Instrument.

Toinen mittalaite, 3MI -radiometri, määrittää ilmakehän aerosoleja, pilvisyyttä, valtamerten tilaa ja maan heijastuvuutta. Laite tekee mittauksiaan kuvaamalla maapallon pinnan haijastamaa auringonvaloa eri katselukulmista.

Edellisten lisäksi SSF toimittaa havaintotietojen testaamiseen ja kalibrointiin tarkoitetun ohjelmiston Sentinel-5 -instrumentin maaprosessointiin. Sentinel-5 kuuluu rakenteilla olevaan eurooppalaiseen Copernikus-satelliittiohjelmaan, mutta on muista sen jäsenistä poiketen yksittäinen mittalaite. Siinä missä Sentinelit ovat yleensä satelliitteja, saavat Sentinelit 4 ja 5 ikään kuin kyydin  avaruuteen muiden satelliittien mukana – tämä pienentää kustannuksia. 

Sentinel-5 mittaa erittäin tarkasti ilmanlaatua, otsonia ja ilmaston muutoksia.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan ensimmäinen seuraavan sukupolven MetOp-satelliiteista laukaistaan avaruuteen vuonna 2019 ja toinen satelliitti seuraisi sitä kahden noin vuoden päästä.

MetOp-satelliitit kiertävät Maata napojen kautta kulkevalla radalla noin 820 kilometrin korkeudessa. Kuvat: ESA

Suomalaiset tekevät kriittisen softan Mars-kulkijaan

Ma, 08/17/2015 - 22:13 Jari Mäkinen
Exomars-kulkija

Suomalainen Space Systems Finland -yhtiö on valittu tekemään ohjelmisto ensimmäiseen eurooppalaisen Mars-kulkijaan. Kyseessä on kesällä 2018 matkaan laukaistava ExoMars-kulkija, jonka on tarkoitus laskeutua punaisen planeetan pinnalle vuoden 2019 alussa. 

"Hanke alkoi itse asiassa juuri ennen kesälomakauden alkua ja työt käynnistyvät täyteen tehoonsa parhaillaan", kertoo Matti Anttila SSF:sta. "Tämä on ensimmäinen Marsin pinnalle suuntautuva hankkeemme ja toinen konkreettinen työmme, joka liittyy planeettalentoihin – teemme myös Merkuriukseen suuntaavan BepiColombon havaintolaitteisiin ja sen emoalukseen ohjelmistoja." 

Euroopan avaruusjärjestön ExoMars-hankkeeseen kuuluu vuonna 2016 laukaistava Marsin kiertolainen ja kahta vuotta myöhemmin sitä seuraava kulkija, mihin tilattu ohjelmisto tehdään. ESAn kumppanina lennoilla on Venäjän avaruusvirasto Roskosmos, joka toimittaa tutkimuslaitteita sekä laukaisee kummatkin Mars-lennot matkaan. 

SSF:n osuus hankkeessa on tehdä kulkijaan sen varaohjelmisto, jonka voimin kulkija voi toimia siinä tapauksessa, jos varsinainen kulkijaa ohjaava ohjelmisto ei käynnisty kummassakaan ohjaustietokoneen prosessoreissa. Normaalitilanteessa ExoMars ei siis toimi tällä tilattavalla Recovery Software Image -ohjelmistolla, mutta jos kaikki muu pettää, niin suomalaisohjelmisto tulee apuun: sen avustuksella lennonjohto voi tutkia ja päivittää varsinaista pääohjelmistoa. 

Vaikka kyseessä onkin varaohjelmisto, on se olennainen osa kulkijan tekemistä, ja voi olla hyvinkin elintärkeä koko hankkeessa. Kaikissa avaruuslaitteissa on eritasoisia varatoimintoja ja ohjelmistoja, jotka pystyvät tekemään perustoimintoja ja mahdollistavat avaruuslaitteen hallinnan äärimmäisissä hätätilanteissa. Syynä ohjelmiston käyttötarpeelle voisi olla esimerkiksi muistipiirien meneminen sekaisin kosmisen säteilyn johdosta.

Kyseessä on myös merkittävä tunnustus suomalaiselle ohjelmistotyölle, sillä vastaavia ohjelmia tuottavia yhtiöitä, jotka ovat tehneet tai tekemässä ohjelmistoa Mars-kulkijaan, ei ole montaa koko maailmassa.

Jo aiemminkin vaativia ohjelmistoja Euroopan avaruusjärjestölle tehnyt SSF toimii ExoMars-hankkeessa Airbus Defence and Space -yhtiön alihankkijana, joka vastaa kulkijan tekemisestä. Suomalaistilauksen osuus kaikkiaan noin 1,2 miljardia euroa maksavista ExoMars-lennoista on 750 000 euroa.

MiroHistoriaa aina 1990-luvun hassuun Mars-mönkijään

SSF oli epäsuorasti mukana ammoisessa Mars 94/96 -hankkeessa ja sen jälkeen muun muassa Matti Anttilan kautta pienen, telaketjujen avulla kulkevan Mars-mönkijän poralaitteiston suunnittelussa. Miro-niminen porahanke (kuva oikealla) oli yhtiössä työn alla 1990-luvun lopulta aina 2004 asti. Laite on edelleen koekäytössä ESAn teknisessä keskuksessa ESTECissä olevassa Mars-simulaattorissa.

"Itse asiassa sen jatkoprojektit poikivat ensimmäiset yhteytemme ExoMars-hankkeeseen poratestien muodossa", kertoo Anttila. "Meillä on edelleen poraushanke meneillään, sillä olemme mukana jo toista vuotta EU:n tutkimusrahoituksen 7. puiteohjelman UPCD-porahankkeessa, jossa teemme Mars-ultraääniporan prototyyppiin ohjelmistoa".

"Vaikka tämä saatu tilaus on sinällään merkittävä tunnustus, on se kuitenkin tärkeämpi siksi, että se on jatkumoa avaruusalusten lento-ohjelmisto- ja kriittisten systeemien ohjelmisto-osaamisellemme. Loppujen lopuksi ohjelmiston käyttötarkoituksella ei ole niin merkitystä, kun tehdään ohjelmistoa, joka on laadunvarmistuksen ja luotettavuuden suhteen huippua. Tämä on meille jälleen hyvä tilaisuus näyttää osaamistamme ja luotettavuuttamme kumppanina."

Aiemmin SSF on tehnyt ohjelmistoja mm. painovoimaa mitanneeseen GOCE-satelliittiin sekä Herschel- ja Planck-avaruusteleskooppeihin, ja nyt ajankohtaisia ovat uuden Mars-hankkeen lisäksi jo työn alla oleva ohjelmisto Sentinel-4 -satelliittiin.

Avaruusyhtiö, jolla on jalat tukevasti Maassa

To, 05/21/2015 - 22:52 Jari Mäkinen

Aikanaan Espoossa majaansa pitävä Space Systems Finland kertoi olevansa Suomen suurin pelkästään avaruusalalla toimiva yritys. Nyt tilanne on toinen, sillä vaikka yhtiö on edelleen tukevasti avaruudessa, on sen toimintojen pääosa aivan maanpäällisissä toimissa. 

Näillä kahdella on kuitenkin yhteys: nykyisin melkein kaikissa laitteissa pölynimureista kansainväliseen avaruusasemaan on tietokoneita, ja niiden toimintaa ohjaavat tietokoneohjelmat. Kriittisissä laitteissa, joiden tulee toimia varmasti, luotettavasti ja turvallisesti, pitää käyttää aivan yhtä varmoja, luotettavia ja turvallisia ohjelmia.

Nämä ohjelmat ovat olleet SSF:n erikoisalaa alusta alkaen.

Syntyi Mars-munasta

Space Systems Finlandin juuret ovat vuodessa 1989, jolloin Seppo Korpela perusti sen tekemään ohjelmistoja tuolloin Suomessa kehitteillä oleviin tieteellisiin avaruuslaitteisiin. Mittatilauksena tiettyyn tarkoitukseen tehdyt laitteet vaativat yhtä lailla räätälöidyt ohjelmistot. 

Suomi oli neuvottelemassa liittymisestä Euroopan avaruusjärjestöön ja tekemässä mittalaitteita neuvostoliittolaisiin Mars-luotaimiin, joten kysyntää avaruuskoodille oli hyvin.

Näiden hankkeiden joukossa oli monta toteutumatonta ideaa, kuten Marsiin lähetettäväksi suunniteltu sääasema MetEgg. Nämä kuitenkin auttoivat kehittämään tietotaitoa, jota tarvittiin myöhemmin merkittävissä ja vastuunalaisissa tilauksissa ESAsta. 

SSF teki ohelmia esimerkiksi Herschel-ja Planck-avaruusobservatorioihin sekä Maan gravitaatiokenttää mitanneeseen GOCE-satelliittiin. GOCEn päätietokone hyrräsi kokonaan SSF:n ohjelman varassa, ja se  Nyt rakennettava Galileo-paikannussatelliittijärjestelmä luottaa myös espoolaiskoodiin.

Kehitteillä olevat uuden sukupolven Meteosat-sääsatelliitit ja Merkuriukseen ensi vuonna laukaistava BepiColombo pitävät sisällään myös SSF:n ohjelmistoja, joten yhtiö on edelleen nimensä veroinen avaruusyritys.

Avaruutta Maan päällä

Satelliitteja, luotaimia sekä niiden yksittäisiä osia testataan tiiviisti ennen laukaisua, ja näissä testeissä tarvitaan myös ohjelmistoja. Samoin tutkimuslaitteista saatavien tietojen käsittelyä varten tarvitaan omat ohjelmansa. Nämä muodostavat usein jopa suuremman ja taloudellisesti kiinnostavamman osan hankkeesta kuin itse avaruusaluksen mukana lentävän koodin tekeminen.

SSF on tehnyt paljon tällaisia ohjelmistoja, ja eräs yhtiön kunnianhimoisimmista parhaillaan työn alla olevista hankkeista liittyy näihin. Kyseessä on edistyksellinen paikannussatelliittien signaalia simuloiva laitteisto, jonka avulla voidaan paitsi testata satelliittipaikannuslaitteita, niin myös koetella niitä erilaisissa keinotekoisissa häiriötilanteissa. 

Yhtiössä on myös kehitetty tekniikkaa, jolla GPS- tai Galileo-vastaanottimet saataisiin toimimaan sisätiloissa ja muissa katvepaikoissa, minne taivaalta tulevat signaalit eivät pääse.

Avaruustyyliin tehdyt ohjelmistot löysivät varsin pian tiensä myös erilaisiin, Maan päällä oleviin kriittisiin systeemeihin. Tällaisia ovat esimerkiksi ydinvoimaloiden tietokoneiden ohjelmistot, joiden pitää toimia varmasti.

Turvakriittisten ohjelmistojen tekeminen on hyvin erilaista verrattuna tavallisen ohjelmistotalon toimintaan, sillä koodi tehdään hyvin luotettavaksi ja yksinkertaiseksi, erittäin huolellisesti ja pikkutarkasti raportoiden. Yhtä koodiriviä kohden saattaa olla yli 50 rivillistä kommentteja ja huomioita, sillä jokainen muutos koodiin kirjataan ylös.

SSF on kasvanut ulos avaruudesta

Viime vuosina Space Systems Finland on kasvanut voimakkaasti ja yhtiö on vuodesta 2010 Veera Sylviuksen johdolla laajentanut toimintaansa reippaasti muillekin kuin avaruuteen tai siihen liittyville aloille.

Työntekijöitä SSF:lla on tällä hetkellä yli 50 ja liikevaihto tulee olemaan vuonna 2015 noin 5,8 miljoonaa euroa. Nykyisellään hieman yli puolet liikevaihdosta tulee avaruustoiminnasta. Yhtiö etsiikin jatkuvasti työntekijöitä – kun Suomesta niitä ei löydä tarpeeksi, on yhtiö palkannut väkeä yhä enemmän ulkomailta.

Tuoreimpia työllistäjiä ovat muun muassa raskaiden työkoneiden ohjelmistot sekä lääketieteelliset laitteet.

Esimerkiksi leikkaussaleissa käytettävät laitteet ja sädehoidossa käytettävät hiukkastykit tarvitsevat myös erittäin luotettavia tietokoneohjelmistoja, sillä potilaan henki on niiden varassa.

SSF:n jännittävin lääketieteellinen kehitysprojekti liittyy tällä haavaa analyysilaitteeseen, joka pystyy seulomaan verinäytteestä erilaisista sairauksista kertovia merkkiaineita. Yhtiö on hankkeessa strateginen partneri, sillä ohjelmisto-osaaminen sekä sen jatkuva kehittäminen on olennainen osa koko laitetta.  Tällä on suora yhteys satelliiteissa käytettävien tieteellisten instrumenttien signaalikäsittelyyn ja niistä saatuun osaamiseen.

Jo nyt avaruuskoodarit auttavat myös aivan tavallisia ihmisiä, sillä SSF on mukana tekemässä hätäkelloa (kuva alla), jonka avulla vaikkapa ikäihmiset voivat saada yhteyden nopeasti hätäkeskukseen tai lääkäriin. Laitteessa on nappi, jonka avulla voi tehdä hälytyksen, mutta laite itse tunnistaa myös esimerkiksi kaatumisen.

Tämä juttu on julkaistu ensin spaceinfo.fi -sivustolla ja Tekes on maksanut kirjoituspalkkion tekstin tuottamisesta.