Yhdysvaltain ilmavoimat

USAn salasukkula on nyt hieman vähemmän salainen

Pe, 05/22/2015 - 23:37 Jari Mäkinen

Yhdysvaltain ilmavoimien kokeellinen miniavaruussukkula X-37B laukaistiin jo neljännelle lennolleen toissa päivänä, 20. toukokuuta. 

Vaikka sotilaat eivät ole kertoneet mitään sukkulansa tekemisistä laukaisun jälkeen, kymmenen samalla kyydillä avaruuteen noussutta pientä satelliittia ovat aloittaneet toimintansa; raketin laukaisusta vastannut yhtiö ilmoitti niiden irtaantuneen normaalisti omille teilleen ja näistä kenties kuuluisin, Planetary Societyn aurinkotuulipurjetta testaava LightSail, ainakin pääsi hyvin matkaan järjestön tiedotteen mukaan.

Muut cubesat-kategoriaan kuuluneet pienet satelliitit tulivat USAn merivoimien akatemiasta, George Washington -yliopistosta, Ilmavoimien tutkimuslaboratoriosta, Massachusettsin teknillisen yliopiston ja kahden kaupallisen yhtiön yhteenliittymältä ja Kalifornian osavaltion polyteknisestä yliopistosta.

USAn ilmavoimilla on käytössään kaksi Boeingin valmistamaa noin kahdeksan metriä pitää pientä sukkulaa, joista nyt avaruuteen noussut on tehnyt aikaisemmin jo yhden, pitkän avaruuslennon. Sen jälkeen alusta on huollettu ja varustettu tähän uuteen lentoonsa. 

Sukkulan tehtävästä ei ole kerrottu juurikaan julkisuuteen, mutta ilmavoimien mukaan nyt tärkein tehtävä on testata sähköistä rakettimoottoria ja alistaa koko joukko materiaalinäytteitä avaruuden olosuhteille pitkän ajan kuluessa. Lento tulee siis kestämään todennäköisesti kuukausien ajan, kenties jopa noin kaksi vuotta. 

Sähköisen rakettimoottorin suurin etu on sen hyvin pieni polttoaineenkulutus – se pystyy toimimaan vuosikaupalla pienellä määrällä ajoainetta, kunhan sähkövirtaa on saatavilla. Ja sitä alus saa avaruudessa rahtiruumasta ulos työntyneistä aurinkopaneeleista.

Nyt turvallisuusalan yhtiössä työssä oleva entinen Ilmavoimien entinen avaruusvakoilupäällikkö Brian Weeden kertoi SpaceNews -nettisivustolle kuitenkin, että lennon tavoitteena on yleisesti tutkia “uudelleenkäytettävän aluksen tekniikkoja, joita voidaan tuota takaisin Maan pinnalle ja tutkia täällä”. 

Hänen mukaansa lennolla testataan todennäköisimmin vakoilulaitteita, ratamuutoksien tekemistä sekä lämpösuojaustekniikoita. On kuitenkin epätodennäköistä, että X-37B kävisi tutkimassa avaruudessa toisia satelliitteja tai toisi niitä mukanaan takaisin alas.

Toisessa haastattelussa kenraali John Hyten, Ilmavoimien avaruusyksikön komentaja, sanoi, että X-37B:n etu on se, että “se voi mennä avaruuteen ja toimia siellä kuin satelliitti, mutta muista satelliiteista poiketen se voi tulla takaisin”. Sen erityisin osa onkin rahtiruuma, minne voidaan laittaa kutakin lentoa varten erityinen hyötykuorma ja se voidaan tuoda takaisin Maahan. Kuorma voi olla paitsi mainittuja näytteitä, niin myös vaikkapa kokeellisia vakoilukameroita.

Nyt alkaneen lennon kestoa ei ole kerrottu, mutta se materiaalikokeita mukaan laittaneen tutkimuslaitoksen mukaan se on “ainakin 200 vuorokautta”. Edellisellä lennollaan X-37B oli 674 päivää avaruudessa.
 
Tiedetuubi palaa asiaan, kun uusia tietoja tulee julkisuuteen.

X-37B laskeutumisensa jälkeen vuonna 2012.

USAn salasukkula lähti uudelleen matkaan

Ti, 05/19/2015 - 22:50 Jari Mäkinen

Yhdysvaltain sotilaallinen pikkuavaruussukkula X-37B laukaistiin jälleen avaruuteen nyt keskiviikkona 20. toukokuuta. Kyseessä on jo neljäs salaisen sukkulaohjelman lento. Alusta kuljettanut Atlas V -kantoraketti nousi ilmaan klo 18.05 ja vapauttu todennäköisesti kahdeksanmetrisen sukkulan kiertoradalleen vajaata kymmentä minuuttia myöhemmin.Todennäköisesti, sillä kyseessä on salainen sotilaslento, jonka kulusta ei tiedoteta mitään laukaisun jälkeen.

Edellinen lento päättyi viime vuoden lokakuussa, jolloin ensimmäinen kahdesta toimintakykyisestä avaruussukkulasta palasi Maahan oltuaan 674 vuorokautta (siis lähes vuoden ja kymmenen kuukautta) avaruudessa hyvin salaisella lennollaan. Sitä ennen sukkula numero kakkonen teki maaliskuusta 2001 kesäkuuhun 2012 kestäneen, 469 vuorokautta pitkän lennon. 

Ensimmäinen koelento tapahtui huhtikuusta joulukuuhun vuonna 2010 ja kesti 224 vuorokautta. Sitä, mitä sukkulat ovat lentojensa aikana tehneet, ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta on selvää, että sukkulat testaavat tekniikkaa pitkiä, automaattisia avaruuslentoja varten. 

Kolme aiempaa lentoa ovat kestäneet yhteensä 1368 vuorokautta, mikä on enemmän kuin kaikki NASAn avaruussukkulat ovat viettäneet avaruudessa 135 lennollaan yli 30 vuoden aikana. Koko sukkulalaivaston yhteenlaskettu lentoaika on 1334 vuorokautta.

Lentojensa päätteeksi sukkulat pystyvät laskeutumaan itsekseen kiitoradalle. Kaikki lennot on tähän mennessä laukaistu matkaan Floridasta, Cape Canaveralin rakettikeskuksesta, mutta sukkulat ovat laskeutuneet Kaliforniassa sijaitsevaan Vandenbergin lentotukikohtaan.

X-37B laskeutumisensa jälkeen hallissa. Jäljet johtuvat kuumasta paluusta Maahan ilmakehän kitkakuumennuksen läpi.

Todennäköisesti Yhdysvaltain ilmavoimat haluaisi lennättää X-37B:n kaltaisia minisukkuloita joskus tulevaisuudessa operationaalisesti hyvinkin lyhyellä varoitusajalla avaruuteen - tai pitää sellaisia koko ajan avaruudessa, jotta alukset voisivat tarpeen mukaan muuttaa kiertorataansa ja käydä esimerkiksi tutkailemassa haluttua kohtaa maapallon pinnalla rahtiruumassaan olevilla vakoilulaitteilla.

Mitään virallista tietoa sukkuloiden hyötykuormasta ei ole, mutta todennäköisin sukkulan käyttö on tiedustelu. Kohteet voivat olla niin Maan päällä kuin avaruudessakin; sukkula kykenee nimittäin käymään katselemassa vaikkapa muita kiertoradalla olevia satelliitteja.

Sähköraketti mukana ja materiaalinäytteitä

Siinä missä aiemmilla lennoilla on päähuomio ollut itse sukkulan ja sen laitteistojen testaamisessa, on nyt mukana – mahdollisen ja todennäköisen vakoilulaitteiston – lisäksi NASAn mukaan pakkaamia materiaalinäytteitä.

Yli sata erilaista, uudenlaista komposiittimateriaalia, polymeeriä ja pinnoitetta altistetaan lennon aikana avaruuden olosuhteille, sillä niiden käyttäytymistä pitkäaikaisessa avaruudessa olemisessa halutaan tutkia.

Vastaavanlaisia näytesarjoja on lennätetty useita kertoja avaruudessa, viimeksi NASAlla oli yli 4000 näytettä matkalaukun kokoisessa paketissa Kansainvälisen avaruusaseman ulkopuolella vuosien 2001 ja 2003 välissä. Eurooppalaisilla ja venäläisillä on ollut ja on parhaillaankin käynnissä vastaavanlaisia kokeita.

Mielenkiintoista X-37B:n näytepaketissa on kuitenkin se, että nämä näytteet on koottu varsin nopeasti ja pitävät sisällään uudenlaisia materiaaleja, joita haluttaisiin käyttää, mutta joista ei ole toistaiseksi saatu vielä kokemuksia.

Toinen kiinnostava asia lennolla on aluksen sähköinen rakettimoottori. Sukkulan omat kemialliset rakettimoottorit ovat paikoillaan, mutta mukana on myös uudenlainen sotilaiden kehittämä sähköinen työntövoimalaitteisto, joka käyttää erittäin vähän polttoainetta. Esimerkiksi xenon-kaasun atomeja kiihdytetään moottorissa sähkövirran avulla suureen nopeuteen, jolloin pienelläkin ainemäärällä saadaan aikaan työntövoimaa.

Voima ei ole suuri, mutta sitä voidaan pitää yllä pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Tällainen rakettimoottori on kevyt ja sopii erinomaisesti pienikokoiseen, kauan avaruudessa olevaan alukseen.

Sitä, onko rakettimoottori(t) pari metriä pitkän rahtiruuman sisällä vai esimerkiksi sukkulan perässä, ei ole kerrottu. Tarkoituksena on kuitenkin testata ja tutkia tarkasti sen toimintaa sekä suorituskykyä pitkän ajan kuluessa.

Onkin mahdollista, että tämä lento tulee kestämään pari vuotta – ellei pitempäänkin.

X-37B kuvattuna juuri ennen kantoraketin nokkakartion sulkemista.

Juttua on päivitetty laukaisun jälkeen keskiviikkona klo 18:30 Suomen aikaa.