raaka-aineet

Älä enää ärsyynny lehtien haravoinnista – ruskassa on raaka-aineiden runsaudensarvi!

Ke, 11/02/2016 - 19:47 Toimitus
Lehtiä

​Syksyn pudonneet lehdet sisältävät paljon kiinnostavia ainesosia, kuten väriaineita, hiilihydraatteja, proteiineja sekä haitallisten bakteerien kasvua estäviä yhdisteitä. Niitä voisi käyttää tulevaisuudessa esimerkiksi kosmetiikka-, tekstiili-, rehu- ja elintarviketeollisuudessa.

Puista pudonneille lehdille on ollut hyvin vähän käyttöä. Ne jätetään maahan tai kerätään talteen kompostoitavaksi tai poltettavaksi. Niin tai näin, on tuloksena kaatopaikkojen täyttymistä ja hiilidioksidikuorman kasvamista.

Teknologian tutkimuskeskus VTT on kuitenkin kiinnostunut lehdistä, koska ne saavat värinsä keltaisista ja oransseista karotenoideista sekä punaisista antosyaaneista – aineista, joita voitaisiin käyttää hyväksi. 

Luonnon väriaineiden tarve eri teollisuuden aloilla on voimakkaassa kasvussa maailmanlaajuisesti, ja näillä väriaineilla on myös ihmisen terveyttä edistäviä vaikutuksia. Syksyiset lehdet sisältävät väriaineiden lisäksi myös monia muita hyödynnettäviä yhdisteitä, kuten fenoleja, ligniiniä, hiilihydraatteja ja proteiinia. 

VTT:n kehittämässä prosessissa puutarhoista ja puistoista kerätyt lehdet kuivataan, jauhetaan ja uutetaan. Laboratoriokokeiden jälkeen kehitystyö on edennyt pilotointivaiheeseen Lassila & Tikanojan Otaniemen alueelta keräämän lehtimateriaalin turvin.

"Löysimme laboratoriokokeissa useita lupaavia vaihtoehtoja lehtien hyödyntämiseksi. Parhaillaan on käynnissä pilotointikokeet, jotta näemme, miten menetelmämme toimivat käytännössä ja millaisia määriä arvokkaita yhdisteitä lehdistä voidaan eristää", kertoo VTT:n erikoistutkija Liisa Nohynek.

Väriaineita kosmetiikkaan ja tekstiileihin

Syyslehtien väriaineita voidaan käyttää kosmetiikassa ja tekstiilien värjäyksessä. Eri puulajien lehtien kemiallinen koostumus vaihtelee suurestikin, ja lisäarvoa voidaan saada prosessoimalla vain tietyn puulajin syyslehtiä, jolloin voidaan tuottaa entistä puhtaampia ja uusiin tuotteisiin soveltuvia yhdisteitä. 

Väriaineiden uuton jälkeen jää jäljelle ravinteikasta, kotipuutarhoihin käyttökelpoista karikemassaa. Toisaalta karikemassasta voidaan jatkojalostamalla tuottaa haittamikrobien kasvua estäviä yhdisteitä, jotka soveltuvat esimerkiksi kosmetiikka- ja hygieniatuotteisiin. 

Nohynek arvioi, että kehitetyt menetelmät soveltuvat raakamateriaalin jalostajille sekä tekstiili- ja kosmetiikkateollisuudelle. Lisäksi jäännösmateriaali tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia sekä puutarha-alan että kosmetiikka-, hygienia- ja lääkealan yrityksille. 

Eritystä huomiota on kiinnitetty koko prosessin ympäristöystävällisyyteen ja tuotettujen yhdisteiden turvallisuuteen.

Lehtiä kasataan Otaniemessä

Tulevaisuuden näkymiä: bioaktiiviset yhdisteet ja ravintolisät

Eikä tässä vielä kaikki: syksyn lehdistä saadaan myös syötävää: talteen saatavat yhdisteet saattavat soveltua käytettäviksi elintarvikkeiden väri- ja säilöntäaineina sekä ravintolisinä. 

Lisäksi VTT:llä kehitteillä olevien syötävien kasvisolujen ravitsemuksellisia ominaisuuksia voitaisiin parantaa näiden väriaineiden avulla. Muokkaamalla väriaineita bioteknisin keinoin saadaan uusia bioaktiivisia yhdisteitä kosmetiikka- ja lääketeollisuudelle. 

Lisäksi fermentoimalla uuttojäännöksen sokereita voidaan tuottaa proteiinipitoista rehua ja proteiinilisää ihmisille, ja ravinteikasta karikemassaa voidaan käyttää kotitalouksissa esimerkiksi ruokasienten kasvatukseen.

Kun siis seuraavan kerran harmittelet lehtiä haravoidessasi jokasyksyisen urakan ikävyyttä, kannattaa edeltävä pitää mielessä: käsissä on paljon mahdollisuuksia tarjoavaa raaka-ainetta!

Juttu perustuu VTT:n tiedotteeseen.

Nyplätään juuria

Pe, 05/15/2015 - 19:00 Jari Mäkinen

Moni meistä on varmaankin katsellut joskus kasvien juuria. Suurilla puilla ne ovat käsivarrenkin paksuisia juurakoita, mutta yleisillä sisätiloissa olevilla kasveilla ne ovat sellaista omituista puuhkaa – pieniä, sykkeröisiä tuuheroita, jotka koristekasvejakin ruukusta toiseen siirtäessä ripottelevat multaa ikävästi joka puolelle.

Lontoon taideyliopiston professori Carole Collet on katsellut todennäköisesti myös juuria, mutta koska kestävän tulevaisuuden (mikä on hänen alansa) lisäksi hän on ollut kiinnostunut tekstiilitaiteesta, hänelle juurista tuli mieleen nähtävästi käsityöt.

Nyplääminen, jossa puisiin nypylöihin kiinnitettyjä lankoja solmitaan ja palmikoidaan yhteen. Tai virkkaaminen, eli langan kutominen virkkuuneuloilla kauniiksi mattomaiseksi muodostelmaksi. Collet tosin keksi käyttää langan lisäksi materiaalinaan juuria, eli hän käytti ohuita juuria lankamaisena materiaalina ja jatkoi työtään langoilla.

Tuloksena on kauniita teoksia, osittain jopa eläviä kasveja, joilla on taiteelliset lankajatkeet juurinaan. 

Colletille teokset ovat kuitenkin enemmän, sillä hän haluaa näyttää niillä tilannetta parin vuosikymmenen päästä, joskus 2050-luvulla, kun todennäköisesti kasvien avulla tuotetaan ruokaa ja kangasta, sekä myös monia muita arkielämän materiaaleja. Esimerkiksi materiaalitieteilijät hahmottelevat komposiittimateriaalien seuraavaa sukupolvea, missä esimerkiksi laitteiden osia voidaan kasvattaa oikeaan muotoon. Suurin osa raaka-aineistamme ovat biopohjaisia (mistä itse asiassa eilinen roska-artikkelimmekin kertoi hyvin).

Otsikkokuvassamme on kaksi Colletin teosta sarjasta “Biolace” (2010-2012), mihin kuuluu kaikkiaan neljä virkkaamalla tai nypläämällä modifioitua kasvia. Mansikka, basilika, tomaatti ja Pinaatti, joista oli muokkaamalla saatu teokset Musta Mansikka, Basilika no.5, Tomaattifaktori 60 ja KultaNanoPinaatti (Strawberry Noir, Basil n 5, Tomato Factor 60 ja GoldNano Spinach).

Collet haluaa kysyä teoksillaan kuinka pitkälle elävien kasvien muokkaaminen saa mennä ja mitä tapahtuu, kun muokatut kasvit tulevat tavallisiksi? Entä haluaisitko syödä vitamiinirikasta mustaa mansikkaa samasta kasvista, mikä tuottaa myös kauniita mustia vaatteita?

Tämä nimittäin on todennäköisesti mahdollista varsin pian, kun kasvit kehitetään monikäyttöisiksi biotehtaiksi, jotka voivat tuottaa meille ruokaa ja raaka-aineita samalla kun ne syövät ilmassa olevaa hiilidioksidia sen sijaan että tehtaat syytäisivät sitä taivaalle.

Kestävä kehitys ei ole koskaan näyttänyt ja maistunut näin hyvältä!

Kuvat: Caroline Collet.