geomagneettinen myrsky

Auringosta puhaltaa – alkaako revontulikausi tänään?

Ma, 08/05/2019 - 18:47 Jari Mäkinen
Aurinko SDO-satelliitin kuvaamana 5.8.2019

Tänään iltapäivällä Auringosta tulevan, Maahan osuvan hiukkasvirran voimakkuus kääntyi nousuun: pieni avaruusmyrsky on alkanut. Saattaa olla, että tänä yönä nähdään revontulia!

Tätä on tapahtunut luonnollisesti tässä kesänkin aikana, mutta koska yöt ovat olleet täällä pohjoisella pallonpuolella valoisia, ei heikkoja revontulia ole voinut nähdä. Eteläpuolella maapalloa revontulia on voitu havaita tässä meidän kesäkuukausienkin aikana.

NOAA ennustaa 55% todennäköisyyttä pienelle, G1-luokan geomagneettiselle myrskylle. 

Ilmatieteen laitos toteaa myös avaruussääennusteessaan, että revontulten näkemisen todennäköisyys on kohtalainen tänään maanantaina ja huomenna tiistaina. Keskiviikkona todennäköisyys laskee pieneksi. 

Tällä kerralla ennuste koskee Suomen etelä- ja keskiosia, koska pohjoisessa on vielä hieman liian valoisaa. Paras aika revontulten katsomiseen on keskiyön aikaan heti kun on tarpeeksi pimeää.

Aurinkotuuli puhaltaa nyt Auringossa olevasta korona-aukosta, mutta varsinaista purkausta ei Auringossa ole tapahtunut aikoihin. Keskustähtemme pinta on parhaillaan pilkuton, kun uusi auringonpikkujakso on vähitellen alkamassa.

Otsikkokuvana on SDO-tutkimussatelliitin ottama kuva Auringosta tänään. Korona-aukkoja on näkyvissä jopa useampia.

Lisää tarkkuutta avaruussääennusteisiin

Ma, 09/03/2018 - 09:33 Markus Hotakainen

Sään ennustaminen on haastavaa, mutta avaruussään ennustaminen on vielä haastavampaa. Uudella menetelmällä ennusteet saattavat kuitenkin parantua.

Avaruussää eli sähköiset ja magneettiset olosuhteet Maan lähistöllä kytkeytyy Auringon aktiivisuuteen. Voimakkaissa flare- eli roihupurkauksissa avaruuteen sinkoutuu valtaisia plasmapilviä, joiden sähköiset hiukkaset vaikuttavat Maan magneettikentän ominaisuuksiin. Näkyvimpänä merkkinä näistä geomagneettisista myrskyistä ovat revontulet.

Avaruudessa kiitävien plasmapilvien lisäksi Maan magneettikenttään vaikuttaa jatkuvasti puhaltava aurinkotuuli. Myös se koostuu sähköisesti varatuista hiukkasista, mutta niiden muodostama puhuri on huomattavasti heikompi kuin suurten purkausten aiheuttamat myrskyt.

Pahimmillaan geomagneettiset myrskyt voivat vaurioittaa satelliitteja ja aiheuttaa maanpinnalla laajoja sähkökatkoksia. Siksi niiden ennustaminen lyhyelläkin aikavälillä olisi tärkeää.

Reik Donner Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimusinstituutista on ryhmineen kehittänyt uuden menetelmän, jonka avulla magneettikenttää koskevien mittausten perusteella pystytään laatimaan tarkempia ja pitävämpiä ennusteita lähiaikojen geomagneettisista myrskyistä.

Menetelmä perustuu voimakkaassa epätasapainossa olevien järjestelmien analyysiin. Maan magneettikenttä on tällainen järjestelmä, sillä voimakkuudeltaan vaihteleva aurinkotuuli suistaa sen pois tasapainosta. Silloin magneettikentässä voi tapahtua hyvin äkillisiä muutoksia ja rauhallinen tilanne voi äityä hetkessä rajuksi myrskyksi.

Menetelmän perustana on Dst-indeksi (Disturbance storm-time), joka kertoo Maan magneettikentän voimakkuuden keskimääräisen poikkeaman normaaliarvosta. Poikkeamat syntyvät Auringosta tulevien hiukkasten heikentäessä Maan magneettikenttää.

Kun tutkijat tarkastelivat kahta 2000-luvun alussa esiintynyttä geomagneettista myrskyä suhteessa niitä edeltäneisiin flare-purkauksiin, Dst-indeksin arvoista löytyi säännönmukaisuuksia, joiden avulla geomagneettisia myrskyjä koskevia ennusteita voidaan toivon mukaan parantaa.

Tutkijoiden kehittämän ”toistuvuuskaavion” avulla voidaan ennakoida magneettikentän käyttäytymistä ja geomagneettisten myrskyjen syntyä mutta se auttaa myös tunnistamaan erilaiset magneettikentän vaihteluun liittyvät ilmiöt – kaikki muutokset kun eivät saa aikaan voimakasta geomagneettista myrskyä.

Uudesta menetelmästä kerrottiin American Institute of Physics -sivustolla ja tutkimus on julkaistu Chaos: An Interdisciplinary Journal of Nonlinear Science -tiedelehdessä.

Kuva: NASA/SDO

Aalto-1 mittaa säteilyä avaruudessa

Ensimmäinen virallisesti suomalainen satelliitti, Aalto-1, on ollut avaruudessa nyt hieman yli neljä kuukautta. Sinä aikana se on otettu käyttöön ja sen kaikki järjestelmät on tarkistettu.

Se on aloittanut myös kunnolliset toimet avaruudessa – ja tuloksena on ollut jo kättelyssä hyvin kiinnostavia tuloksia: kiitos syyskuun voimakkaiden avaruusmyrskyjen, on satelliitissa oleva turkulaistekoinen säteilymittari RADMON saatu kalibroitua ja sillä päästiin tekemään mittauksia.

 

Ensimmäiset kunnolliset mittaukset tehtiin 4. – 6. syyskuuta Maahan osuneen geomagneettisen myrskyn aikana. Silloin amerikkalaisen NOAA:n GOES-satelliitin tekemien havaintojen avulla RADMONin havainnot pystyttiin tarkistamaan ja kalibroimaan.

Heti sen jälkeen, 6. – 8. syyskuuta tulleen toisen aurinkopurkauksen aikaan RADMON pääsi havaitsemaan myös kiinnostavaa protonimyrskyä, joka sai myös satelliitin päätietokoneen yskimään. Tietokone ja samalla koko satelliitti meni hetkeksi pois päältä, mutta käynnistyi normaalisti ja jatkoi toimintaansa hyvin. Vaikka tapaus ei tunnu hyvältä, lisää se luottamusta Aalto-1:n järjestelmien toimintaan ja vikasietokykyyn.

Lisäksi yhdistämällä tietokoneiden ja satelliitin systeemien säteilystä johtuneita toimintahäiriöitä RADMONin havaintoihin saadaan kiinnostavaa lisätietoa siitä, miten säteily vaikuttaa Aalto-1:n kaltaiseen pikkusatelliittiin. Niitä kun ei ole suojattu säteilyä vastaan yhtä hyvin kuin suurempia satelliitteja.

Säteilymyrsky kuvana

Yllä olevassa ensimmäisen säteilymyrskyhavaintokampanjan mittauksia esittävässä kuvassa ja sivun animaatiossa näkyy hyvin myös niin sanottu Etelä-Atlantin anomalia. Tämä on jo pitkään tunnettu kohta maapallon ympärillä, missä sisempi Van Allenin vyöhyke tulee lähimmäksi maapallon pintaa, vain noin 200 kilometrin päähän siitä. Siksi siellä ympärillämme olevia energeettisiä hiukkasia pääsee tunkeutumaan lähemmäksi ja sen vuoksi siellä satelliititkin joutuvat kokemaan suurempia säteilytasoja joka kierroksellaan.

Kolmas kiinnostava magneettinen myrky tapahtui 13. – 15.9., jolloin RADMON pääsi todistamaan jännittävää ilmiötä, missä "myrskyävä" magneenttä sai säteilyvyön elektronit satamaan alas matalalle kiertoradalle ja ilmakehään.

Mittaukset ovat sen jälkeen jatkuneet ja sivun animaatio esittää viimeisimmän, 10. – 17. lokakuuta olleen aktiivisen ajan mittauksia. 

Nyt itse satelliitin toiminnassa huomio on kiinnitetty asennonsäädön aktivointiin, mikä on tarpeen muun muassa suurempitaajuuksisen, enemmän tietoa välittävän datalinkin käyttöönotossa sekä kuvien ottamisessa. Ilman nopeampaa linkkiä Otaniemen maa-aseman ja satelliitin välillä ei kuvia kannattaisikaan ottaa, sillä yhdenkin kuvan lataaminen alas tähän saakka käytössä ollutta linkkiä pitkin kestää pari viikkoa – tietoa kun saadaan alas paitsi hitaasti, niin myös vain muutaman kerran päivässä, kun satelliitti on Suomen päällä.

Jättimäinen aurinkomyrsky oli tuhota maapallon vuonna 774 – nyt tapaus tunnetaan paremmin

To, 04/06/2017 - 18:14 Toimitus

1200 vuotta sitten tapahtui poikkeuksellisen voimakas Auringon hiukkasmyrsky, voimakkain viimeisten kymmenentuhannen vuoden aikana. Se aiheutti häiriöitä napaseudun stratosfäärissä vähintään yhden vuoden ajan, nosti pohjoisen pallonpuoliskon talvilämpötiloja usealla asteella ja nyt se on mallinnettu.

Auringon hiukkasmyrskyt ovat satunnaisia, voimakkaiden auringonpurkausten aiheuttamia tapahtumia, joilla on erilaisia vaikutuksia Maahan.

Leudoimmillaan ne vain saavat aikaan pientä vipinää lähiavaruudessa Maan luona, mutta toisinaan – kuten alkuviikosta – ne aiheuttavat toimintahäiriöitä ja -katkoksia nykyaikaisiin navigaatio- ja viestintäjärjestelmiin. Joskus niistä tulee myös säteilyvaara astronauteille ja napa-alueen ylittävien suihkukoneiden miehistöille ja matkustajille.

Tällaisia tapahtumia on havaittu viime vuosikymmenten aikana tuhansia, ja jotkin niiden vaikutuksista on arvioitu vaarallisiksi.

Pahimmillaan aurinkomyrsky saa aikaan hyvinkin suuria häiriöitä jopa maapallon pinnalla, ja saisi aikaan kenties katastrofaalisia ongelmia nykyaikaisille sähkölaitteille. 

Nähtävästi vuonna 774 tapahtui tällainen geomagneettinen myrsky, joka nyt tapahtuessaan sysäisi yhteiskunnat ympäri planeettamme täyteen kaaokseen.

Tuosta tapahtumasta ei luonnollisesti ole suoria mittaustuloksia, mutta epäsuorasti käyttämällä pohjoisen ja eteläisen napaseudun jääkerrostumista mitatusta kosmisesta beryllium-10:stä ja puiden vuosirenkaiden radiohiilestä (hiili-14) saatua dataa on kansainvälinen tutkijaryhmä onnistunut osoittamaan, että hiukkasmyrsky oli todella raju tapaus. 

Tulosten perusteella voi ennustaa luotettavasti kymmenientuhansien vuosien ajanjaksolla pahinta mahdollista uhkaa, jonka auringonsäteily aiheuttaa. Tuloksen perusteella voidaan asettaa havaintorajat ankarien Auringon hiukkasmyrskyjen riskinarviointiin.

Maa säästyi vain onnella

Kansainvälinen tutkimuskonsortio, johon kuuluu 11 ryhmää kuudesta maasta (Australia, Italia, Japani, Suomi, Sveitsi ja Venäjä) on sveitsiläisten ja suomalaisten tieteilijöiden johdolla tutkinut, mitä ilmastollisia vaikutuksia tuolla voimakkaimmalla tunnetulla Auringon hiukkasmyrskyllä oikein oili.

Se siis tapahtui yli 1200 vuotta sitten, vuoden 774 myöhäiskeväällä tai alkusyksyllä. Samaan aikaan kun Kaarle Suuri oli valloitusretkillään nykyisen Pohjois-Italian alueella, rykäisi Aurinko pinnaltaan erittäin voimakkaan purkauksen.

Onneksi se tapahtui toisella puolella Aurinkoa Maasta katsottuna, sillä suora osuma maapalloon olisi todennäköisesti saanut aikaan liki maailmanlopun.

Tuytkijaryhmä on arvioinut tapahtuman ilmakehälliset ja ilmastolliset vaikutukset ja osoittanut, että vastaava geomagneettinen myrsky voisi häiritä napaseudun stratosfääriä vähintään yhden vuoden ajan. Se johtaa paikallisiin pintalämpötilan muutoksiin, jotka nostavat pohjoisen pallonpuoliskon talvilämpötiloja jopa useita asteita.

Oulun yliopistoa tutkimuksessa edustivat tohtorikoulutettava Eleanna Asvestari ja professori Ilya Usoskin, jotka työskentelevät ReSoLVE Centre of Excellence -yksikössä. He tuottivat yksityiskohtaisia ja tämänhetkistä huipputasoa edustavia kosmisten radionuklidien synnyn ja siirtymisen mallinnuksia äärimmäisen tapahtuman aikana vuotta 775 vastaavissa olosuhteissa.

Tutkimus julkaistiin Nature Groupin Scientific Reports -sarjassa 28. maaliskuuta 2017.

Juttu perustuu Oulun yliopiston tiedotteeseen.

Joulurevontulihälytys lähes koko Suomeen

To, 12/22/2016 - 17:39 Jari Mäkinen

Tietysti pilvet peittävät taas taivaan, kun siellä voisi olla jotain näkyvissä: maapallo on mukavasti puhaltavassa aurinkotuulessa ja revontuliennuste ensi yöksi on varsin hyvä. Tilanne jatkuu todennäköisesti lähipäivien ajan.

Aurinkoa ympäröivässä kuuman kaasu kerroksessa, koronassa, on jälleen kookas aukko, joka on juuri sellaisessa paikassa, että siitä ulos avaruuteen puhaltuva nopea aurinkotuuli osuu sopivasti maapallon tienoille.

Tämä nopeamman aurinkotuulen alue saavutti eilen Maan ja sai aikaan varsin komeita revontulia. Viime yönä havaittiinkin taivaan valoja eteläistä Suomea myöten, vaikkakin suuressa osassa maata oleva ikävä pilvikerros peitti tehokkaasti näytelmän.

 

Ilmatieteen laitoksen avaruussääennuste povaa tämän tilanteen jatkuvan ainakin jouluaattoon asti, mahdollisesti jopa tapaninpäivään. Revontulten näkymiseen on siis loppuviikon öinä pilvisyyden salliessa kohtalaisen hyvät mahdollisuudet koko maassa.

Otsikkokuvassa on Yhdysvaltain avaruussääennustuskeskuksen simulaatiokuva pohjoisen pallonpuolen revontulivyöhykkeestä ensi yönä noin klo 1 Suomen aikaa. Silloin näkyvien revontulten raja on Etelä-Suomen päällä, mutta tulet saattavat hyvinkin kurottaa etelämmäksikin – tai jäädä ylemmäksi.

Siis: silmät auki ja kaikki valmiiksi ulos menoon, heti kun ja jos pilvet väistyvät! 

Auringon korona tänään kuvattuna; revontuliaukko on selvästi näkyvissä keskellä.

Video: Japani lähetti avaruuteen revontulivakoojan

Japanin avaruustutkimusvirasto JAXA aikoo lähettää tänään tiistaina avaruuteen ERG-niminen satelliitin, jonka tehtävänä on tutkia suomalaisittainkin hyvin kiinnostavia asioita: Maan säteilyvyöhykkeiden suurenergisiä hiukkasia ja niiden käyttäytymistä magneettisten myrskyjen aikana. 

Suomi on mukana lennolla muutenkin kuin vain aiheen puolesta: Sodankylän geofysiikan observatorio vastaa tutkimuksessa maanpintamittauksista pohjoisen Skandinavian alueella sekä satelliittihavaintoihin liittyvien ilmakehävaikutusten mallinnuksesta. Tutkimukseen liittyen japanilainen Nagoyan yliopisto ja SGO ovat sijoittaneet Sodankylään uuden 100 kuvaa sekunnissa kuvaavan  revontulikameran tutkimuksia varten. Tutkimuksessa on mukana myös Ilmatieteen laitos.

SGO:n ja japanilaisen Nagoyan yliopiston tutkijat ovat todenneet tuoreessa tutkimuksessaan, että sykkiviin revontuliin liittyvät, ilmakehään iskeytyvät suurienergiset hiukkaset voivat mahdollisesti aiheuttaa merkittävää otsonituhoa yläilmakehässä.. ERG:n havainnoista sekä SGO:n mallinnuksista saatetaan saada tästäkin lisätietoa.

350-kiloisen revontulitutkijan lyhennenimi tulee sanoista Energization and Radiation in Geospace, eli "geoavaruuden energiaatio ja säteily", ja se tulee kiertämään maapalloa radalla, joka vie sen planeettaamme suojaavien säteilyvöiden (van Allenin säteilyvöiden) läpi.

Rata on hyvin soikea, sillä lähimmillään luotain tulee olemaan vain 219 kilometrin päässä Maan pinnasta, mutta kaukaisimmillaan se on 33 200 kilometrin etäisyydellä. Radan kaltevuus päiväntasaajan suhteen on 31,4°.

Erityisesti tutkijat haluavat ERG:n avulla selvittää prosessia, miten aurinkomyrskyjen aikaan hiukkaset hivuttautuvat päiväntasaajan luota kohti maapallon napa-alueita ja saavat siellä aikaan muun muassa revontulia.

Satelliitissa on neljä aurinkopaneelia ja sen rungosta ulospäin työntyviä antenneja, jotka avataan luonnollisesti vasta avaruudessa; raketin nokassa ollessaan satelliitti, sen aurinkopaneelit ja antennit ovat tiukasti pakattuina.

nokkakartio ja sisusta
Raketti nousee
ERG laukaistiin onnistuneesti (kuva ja tieto laukaisusta lisätty klo 16:20).

Se, että ERG tulee lentämään radallaan koko ajan säteilyvöiden läpi, tuo lentoon lisäjännitystä, koska näiden alueiden voimakas säteily voi vaurioittaa satelliittia ja haitata yhteydenpitoa siihen. Joka tapauksessa säteily tulee heikentämään nopeasti aurinkopaneelien sähköntuotantokykyä, joten satelliitista ei odoteta kovin pitkäikäistä; sen lasketaan kestävän vuoden päivät.

Jo nyt avaruudessa on kaksi NASAn vastaavanlaista satellititia, kaksi vuonna 2012 laukaista Van Allen -luotainta, joiden lisäksi kuvaa maapallon magneettisesta lähiavaruudesta täydentävät Euroopan avaruusjärestön neljä Cluster-satelliittia.

ERG on tarkoitus laukaista maan eteläkärjessä olevalla Kiushu-saarella sijaitsevasta Uchinouran avaruuskeskuksesta klo 13 Suomen aikaa.

Päivitys klo 12.30: Lisätty tieto SGO:n osallistumista hankkeeseen. Klo 16:40 lisätty tietoa Oulun yliopiston julkaisemasta tiedotteesta.

Kuvat: JAXA

Revontuliaktiivisuus taas nousussa -> viikonloppuna katseet taivaalle!

Pe, 10/21/2016 - 16:06 Jari Mäkinen

Auringon näkyvä pinta on tällä haavaa varsin tylsän näköinen, sillä vain yksi vaisu pilkkuryhmä pilkottaa sen pinnalla. Silti viikonlopuksi ja ensi viikolle luvataan mahdollista revontuliaktiivisuutta. Sääli vain, että Suomi on varsin tiiviisti pilvien alla.

Ilmatieteen laitoksen tuoreen avaruussääennusteen mukaan tulossa on useita yleensä avaruussäätä aktivoivia tekijöitä, mutta on epävarmaa, kuinka huomattavia vaikutuksia niillä on.

Auringon kiekon keskellä on pieni koronan aukko, josta lähtevä nopea virtaus saavuttanee Maan lauantaina. Tämän vuoksi revontulten todennäköisyys sunnuntain vastaisena yönä on arvioitu kohtalaiseksi, vaikka aukko on niin pieni, että sen vaikutus voi jäädä varsin vaimeaksikin.

Torstaina Auringossa tapahtui koronan massapurkaus. Se suuntautui luoteeseen, mutta alustavan arvion mukaan se voi sivuta Maatakin sunnuntaina tai maanantaina. 

Purkaus ei ollut erityisen voimakas, mutta saattaa silti synnyttää hyvän revontulinäytöksen, jos se saapuu sopivasti alkuyöstä ja sen magneettikenttä sattuu olemaan etelän suuntainen. Tätä mahdollisuutta kannattaa siis pitää silmällä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Auringon itäosassa on laajahko koronan aukko, jonka nopea virtaus alkaa vaikuttaa Maahan ensi keskiviikon tienoilla. Käytännössä tuo virtaus voi yhdistyä edellä mainitun massapurkauksen loppuosaan niin, ettei niiden välillä ole selvää eroa. Avaruussää pysynee siis kohtalaisen aktiivisena suurimman osan viikonlopusta ja ensi viikosta. 

Yllä oleva avaruussääennuste ei odota suuria avaruusmyrskyjä, mutta mm. spaceweather.com -sivusto on hieman optimistisempi. Sen mukaan Suomen tienoilla korkeilla leveysasteilla kohtalaisen voimakkaan revontulimyrskyn todennäköisyys seuraavan 24 tunnin kuluessa on vain 10 %, mutta sen jälkeen heti todennäköisyys nousee 40 prosenttiin.

Tulevan revontulimyrskyn seuranta: odotusta

Ke, 12/30/2015 - 19:37 Jari Mäkinen
Revontuliovaali 30.12. klo 17 UTC
Huom! Jatkojuttu kertoo mitä tapahtui: Avaruusmyrsky jäi suutariksi

Käsissä on siis kaksi ärsyttävästi erilaista sääennustetta: avaruussääennuste lupaa voimakasta G3-luokan revontulimyrskyä, mutta maanpäällinen sääennuste toteaa lakonisesti, että koko Suomessa lienee illalla pilvistä.

Mikäli pilvien taakse pääsisi kurkistamaan, olisi siellä todennäköisesti keskiyöstä alkaen käynnissä revontulimyrsky, sillä toissa päivänä Auringosta purskahtanut massapurkaus saavuttaa silloin Maan ja saanee aikaan geomagneettisen myrskyn. 

Tällä hetkellä (klo 19:30 Suomen aikaa) ei massapurkaus ole vielä saapunut.

Myöskään Sodankylän geofysiikan obervatorion mittaukset eivät osoita vielä myrskyn alkaneen. Ilmatieteen laitoksen Auroras Now -palvelun magnetometrit osoittavat pienen häiriön tapahtuneen, mutta nyt jälleen on rauhallista. Tiedot tulevat ennustetta, joka edelleen olettaa rytäkän alkavan vasta puolenyön aikaan.

Päivitys klo 01:00 Suomen aikaa: ei vieläkään mitään omituista, mutta ACE-satelliitin havaitsemien protonien määrä on selvässä nousussa.

Joka tapauksessa (pilvien takana tai ei) ainakin pohjoisessa Suomessa (ja vastaavilla seuduilla naapurimaissa) on yöllä komeat revontulet, ja jo eilen maapallon pohjoisnapaa ympäröivä revontulialue, niin sanottu revontuliovaali, ulottui Keski-Suomen päälle. Ja ensi yöstä on tulossa massapurkauksen ansiosta paljon parempi.

Parempi tosin on suhteellinen käsite, sillä satelliittioperaattorit ja sähköverkkoyhtiöt odottavat tilannetta vähemmän rauhallisesti, sillä avaruusmyrsky saattaa saada aikaan häiriöitä – ja pahimmillaan vikojakin. 

Avaruussäätä seuraavan Yhdysvaltalain kansallisen ilmakehän- ja merentutkimusorganisaation NOAA:n avaruussäätoimiston ennusteen mukaan myös uudenvuoden aattoyönä aktiivisuus on korkealla, mutta jo laskusuuntaan. Silloin odotettavissa on enää G1-luokan heikko revontulimyrsky, joka tosin saattaa saada aikaan sekin upeita taivasmaisemia. 

Jos vain on selkeää.

Seuraamme tällä sivulla illan kuluessa tilanteen kehittymistä.

Alla on linkkejä edellispäivien juttuihimme aiheesta.

Revontulet värittivät taivaan

Ti, 03/17/2015 - 20:59 Markus Hotakainen

Tiistaina puoliltapäivin Ilmatieteen laitoksen avaruussäätiedotteessa todettiin, että "Geomagneettinen myrsky on käynnissä, ja myös yöllä on odotettavissa rauhatonta avaruussäätä. Revontulet ovat todennäköisiä koko maassa."

Ennuste osui täsmälleen oikeaan, sillä taivaalla lepatti reposia pian auringonlaskun jälkeen – oikeastaan heti, kun taivas oli riittävän tumma niiden erottamiseksi. Näytelmä rauhoittui vähän illan edetessä, mutta äityi hyvin voimakkaaksi heti puolenyön jälkeen. Silloin eläviä, säkenöiviä, lähes koko taivaan laajuudella tanssivia revontulia näkyi jopa kaikkien kaupungin valojen seasta katsellen Helsingin keskustassa!

Pitkälle aamuyöhön jatkunut revontulinäytelmä valaisi taivasta eteläisimmässäkin Suomessa ja taivaanpalot välkehtivät etelän suunnallakin. Taivaantarkkailijat jopa Hollannissa näkivät taivaalla heikkoa vihertävää harsoa, mikä niin etelässä on erittäin harvinaista.

Suurimman osan ajasta paljain silmin katsellessa revontulissa ei erottunut kunnolla värejä, mutta kameralla tallentui niin vihreää, punaista, keltaista kuin violettiakin sävyä. Toisinaan värit tulivat näkyviin myös valosaasteen keskeltä.

Revontulia Espoon Nuuksiossa. Klikkaa kuvia suuremmiksi.

Se oli tuplamyrsky

Taivaallisen ilmiön taustalla on geomagneettinen myrsky, joka alkoi tänä aamuna kello 6.40. Myrsky on seurausta sunnuntaisesta Auringossa tapahtuneesta koronan massapurkauksesta, joka sinkosi avaruuteen suuren hiukkaspilven. 

Kymmenen tuntia myöhemmin myrsky oli jo voimistunut "ankaraksi" ja sen myötä Maan ilmakehään syöksyi magneettikentän ohjaamana sähköisesti varattuja hiukkasia. Kun ne törmäilevät ilman happi- ja typpiatomeihin ja -molekyyleihin, ne luovuttavat energiaa, joka jonkin ajan kuluttua purkautuu säteilynä. Osa siitä on näkyvää valoa – ja me näemme sen revontulina.

Avaruussäätutkijoiden käyttämä ns. myrskyindeksi oli vahva koko illan ajan, eli energiaa tuli voimakkaasti lähiavaruudesta ionosfääriin ja se pääsi heti virittämään ilman molekyylejä ja atomeja. 

"Energiaa myös latautui magneettikehän pyrstöön, ja pyrstön katketessa tuli hyvin voimakkaat revontulet", selittää avaruussääekspertti, tutkijaprofessori Minna Palmroth Ilmatieteen laitokselta. "Myrskyjen aikana tapahtuu molempia, sekä energiaa syöttyy suoraan, että pyrstö vähän väliä katkeilee. Pyrstön katkeamisesta kertoo ns. alimyrskyindeksi. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, kun Dst on alle -100 nT ja AE yli 1500 nT, niin silloin tulet on voimakkaimmillaan etelä-Suomessa."

Mittaustiedoista näkee selvästi, että voimakkain pyrstön katkeamistapahtuma oli noin klo 16 Suomen aikaa, ja toinen puolilta öin.

"Noin voimakkaissa tapahtumissa hidut kiihtyvät kovaan vauhtiin, ja tuloksena on tosi kirkkaat tulet", Palmroth toteaa.

Ennusteet lupaavat kohonnutta aktiivisuutta myös lähipäiville, joten nyt keskiviikkona illalla kannattaa jälleen pitää silmät auki ja ennen kaikkea suunnata ne taivaalle. Moni kulkija Helsingin keskustassakin eilen illalla ja yöllä tuijotti tavalliseen tapaansa alas, vaikka yksinkertaisesti pään ylös kääntämällä olisi nähnyt varmasti erään elämänsä upeimman valoshow'n!

Tilanteen kehittymistä voi seurata kätevästi Ilmatieteen laitoksen Auroras Now! -palvelussa.

Kuvat Nuuksiosta ovat Markus Hotakaisen ja Helsingistä Jari Mäkisen.