mammutit

Mammutit pian eläinsuojelumääräysten piiriin?

Su, 08/28/2016 - 12:42 Jarmo Korteniemi
Kuva: Anita Hart

Kansainvälinen eläinten kauppaa kontrolloiva CITES-sopimus voi pian saada mielenkiintoisen lisälajin. Villamammutin.

Mikäli ehdotus menee läpi, villamammutti on ensimmäinen jo valmiiksi sukupuuttoon kuollut eläin, joka lisätään kansainvälisten eläinsuojelumääräysten piiriin. Tavallaan.

Mammutteja - villaisia tai muitakaan - ei ole ollut elossa aikoihin. Viimeiset yksilöt kituuttelivat Koillis-Siperiassa saarella samoihin aikoihin kun minolainen kulttuuri veteli Välimerellä viimeisiään, runsaat 3600 vuotta sitten.

CITES-päätöksen tarkoitus onkin auttaa mammuttien eläviä lähisukulaisia, norsuja. Päätös hillitsisi laitonta norsunluukauppaa.

Mammuttien luita löytyy etenkin Siperian sulavasta ikiroudasta. Kallis kauppatavara, eritoten monimetriset syöksyhampaat, toimitetaan muualle, varsinkin Kaakkois-Aasian ja Kiinan suuntaan. Siellä luut kaiverretaan taiteeksi ja viedään maailmalle. Markkinoilla oleva mammutinluun määrä on kasvanut 15 vuodessa 5,5-kertaiseksi, noin 100 tonniin vuodessa (2012).

Aluksi mammutinluita pidettiin eettisenä ja suositeltavana vaihtoehtona norsunluulle, jonka kauppa kiellettiin pääpiirteissään 1990. Nyt tilanne on kääntynyt hieman päälaelleen.

Räjähdysmäisesti kasvaneen mammuttikaupan ohessa markkinoille livahtaa myös paljon salametsästettyä norsunluuta. Se naamioidaan mammutinluuksi, ja näin salametsästys on hitusen kannattavampaa. Selvää luunpesua!

CITES-ehdotuksessa norsunluu halutaan kitkeä yhtälöstä pois. Mammuttikauppa saa yhä pyöriä, mutta tarkan valvonnan alaisena. Luiden ja etenkin niistä tehtyjen tuotteiden alkuperän todentaminen on tärkeää.

Alkuperäeläin tunnistetaan helpoissa tapauksissa luun pinnan viivoituksen sekä pintakerroksen paksuuden avulla. Lopullinen varmuus saadaan kuitenkin spektroskopian keinoin.

Kaupan sääntely vähentäisi rahan- ja luunpesun mahdollisuuksia. Toivon mukaan seuranta myös hillitsee salametsästystä.

CITES-ehdotus tulee käsiteltäväksi ensi kuussa pidettävässä kokouksessa.

Maailmassa elää kolme norsulajia. Afrikan savanni- ja metsänorsut lasketaan nykyisin vaarantuneeksi, intiannorsu uhanalaiseksi. Kannat ovat pienentyneet dramaattisesti varsinkin Itä-Afrikassa salametsästyksen vuoksi.

Asiasta kertoi aiemmin IFLScience-sivusto. Lue CITES-ehdotus perusteluineen täältä.

Otsikkokuva: Anita Hart

Kaiverrus: Patrick / Flickr

Ilmastonmuutos tappoi mammutit

Su, 07/26/2015 - 14:19 Markus Hotakainen
Mammutteja

Viimeisimmän jääkauden aikana ei ollut koko ajan hyytävän kylmä. Laajojen jäätiköitymisten väliset lämpimämmät jaksot eli interstadiaalit ovat osoittautuneet merkittäväksi tekijäksi suurten eläinlajien katoamisen kannalta.

"Nopealla lämpenemisellä oli suuri vaikutus ilmastoon ja se aiheutti merkittäviä muutoksia sateiden globaalissa jakaumassa ja kasvillisuusvyöhykkeissä", toteaa professori Alan Cooper Adelaiden yliopistosta.

Jo aiemmin oli havaittu DNA-tutkimusten perusteella, että kookkaiden eläinlajien joukossa kävi viimeisimmän jääkauden aikana kato. Alkuun vaikutti siltä, että sukupuuttoaalto johtui kylmyydestä.

Kun ikivanhoja DNA-näytteitä saatiin lisää museoiden kokoelmista ja samalla hiiliajoitus sekä tiedot muinaisista lämpötiloista tarkentuivat, kääntyivät käsitykset päälaelleen. Alkoi näyttää ilmeiseltä, että viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen aikaiset sukupuutot johtuivat nopeasta lämpenemisestä.

Se selittää myös mammutin ja jättiläislaiskiaisen katoamisen noin 11 000 vuotta sitten, kun jääkausi alkoi jo hellittää otettaan. Ihminen ei kuitenkaan ole täysin syytön

"Pikainen ilmaston lämpeneminen aiheutti ympäristössä mittavia muutoksia, joka sai aikaan lajien vähenemiseen johtavan kehityksen, mutta ihminen antoi lopullisen kuoliniskun populaatioille, jotka olivat jo valmiiksi ankaran paineen alaisina", summaa professori Chris Turney Uuden Etelä-Walesin yliopistosta.

"Kun nykyisen maailmanlaajuisen lämpenemisen aiheuttamien muutosten lisäksi otetaan huomioon ihmisen aiheuttamat paineet pirstoutuvalle ympäristölle, herättää se vakavaa huolta tulevaisuudesta", sanoo Cooper.

Tutkimuksesta kerrottiin Adelaiden yliopiston uutissivuilla ja se on julkaistu Science-tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Adelaiden yliopisto

Tappoiko asteroidi mammutit?

Ke, 01/07/2015 - 14:38 Markus Hotakainen

Ei, otsikossa ei ole virhettä, mutta taustalla olevassa teoriassa on. Kun asteroiditörmäys sai 65 miljoonaa vuotta sitten aikaan dinosaurusten katoamisen – siihen tosin saattoi vaikuttaa myös samoihin aikoihin osunut voimakas ja laaja-alainen vulkanismi – tutkijat ovat pohtineet, olisiko myös mammuttien sukupuuton voinut aiheuttaa kosminen kolari.

Tuoreen tutkimuksen mukaan mitä ilmeisimmin ei olisi.

Mammutit – tai ainakin useimmat mammuttilajit – kuolivat sukupuuttoon viimeisimmän jääkauden loppuvaiheissa, jolloin monet muutkin suuret nisäkkäät katosivat, samoin esimerkiksi Pohjois-Amerikan Clovis-kulttuuri. Tuolta ajalta on maakerroksissa pieniä, ammoin sulaneita ja jähmettyneitä kivipisaroita.

Niiden perusteella on arveltu, että noin 12 900 vuotta sitten Maahan olisi mahdollisesti osunut asteroidi, joka teki paikoin selvää jälkeä sekä eläimistä että ihmisistä. Itse isku ei olisi ollut tuhoisa, mutta sen seurauksena ilmasto olisi jäähtynyt niin paljon, että monilla alueilla elinolosuhteet muuttuivat radikaalisti. Esimerkiksi Suomi peittyi mannerjäähän.

Nyt tutkijat ovat tarkastelleet Syyriasta neljältä eri paikalta löytyneitä jähmettyneitä kivipisaroita. Ajoitusten perusteella niiden ikä on 10 000–13 000 vuotta eli ne osuvat juuri oikeaan aikakauteen, kahden jäätiköitymisen väliin, ja jokseenkin nuoremman dryas-kauden alkuun.

Silikaattipitoisten kivipisaroiden perusteella mitään asteroidi- tai komeettatörmäystä ei tuolloin tapahtunut, ei ainakaan riittävän isoa aiheuttaakseen globaalin ilmaston muuttumisen.

Ensinnäkin aikoinaan sulaneiden kivipisaroiden koostumus on samankaltainen kuin niiden ympäristössä olevan maaperän. Jos pisarat olisivat syntyneet kosmisessa törmäyksessä, ne olisivat peräisin hyvin kaukaa, ehkä kokonaan toiselta mantereelta, jolloin niiden koostumus poikkeaisi maaperästä, johon ne päätyivät.

Toiseksi kivipisaroiden rakenne ja muut fysikaaliset ominaisuudet osoittavat niiden muodostuneen lyhytaikaisen, melko alhaisissa lämpötiloissa tapahtuneen sulamisen aikana. Jos ne olisivat muodostuneet asteroidin iskeytyessä maankamaraan, lämpötilat olisivat olleet hyvin paljon korkeampia.

Kolmas ja keskeisin tekijä on se, että kivipisaroita löytyi maakerroksista, jotka kattavat 3 000 vuoden ajanjakson. Avaruudesta tulleen kappaleen isku olisi singonnut pisarat laajalle alueelle yhtenä tiettynä ajankohtana, ei vuosien, saatika sitten vuosituhansien kuluessa.

Mistä mystiset kivipisarat sitten ovat peräisin? Tutkijoiden mukaan tulipaloista ja nimenomaan palavista asumuksista. Kaivausalueella oli muinoin varhaisia maanviljelysyhteisöjä, jotka rakensivat taloja savitiilistä ja oljista. Tiilien jäänteissä on merkkejä voimakkaasta kuumenemisesta ja osittaisesta sulamisestakin, joten monin paikoin rakennukset tuhoutuivat ankarissa tulipaloissa.

Syyrialaisten kivipisaroiden osoittautuminen paikallisiksi ei sulje kokonaan pois asteroiditörmäyksen mahdollisuutta, koska pienempikin isku olisi voinut keskeyttää väliaikaisesti käynnissä olleen ilmaston lämpenemisen. Sellaisestakaan ei kuitenkaan ole todisteita.  

Tulokset perustuvat Peter Thyn, George WillcoxinGry Barfodin ja Dorian Fullerin tutkimukseen, joka ilmestyy Journal of Archaeological Science -lehden helmikuun numerossa. Tutkimuksesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (Davis) uutissivuilla.