ESO

Lisätietoja Proxima Centaurin planeetasta saadaan huomenna – todennäköisesti

Ti, 08/23/2016 - 10:36 Jari Mäkinen

Kerroimme 14. elokuuta huhusta, jonka mukaa Aurinkoa lähintä tähteä kiertämästä olisi löydetty mahdollisesti elinkelpoinen planeetta. Huomenna tästä asiasta saadaan hyvin todennäköisesti lisätietoja.

Huhun keskiössä on Euroopan eteläinen observatorio ESO, joka ei pidä useinkaan tiedotustilaisuuksia pääkonttorillaan, saati sitten yllättäen kokoon kutsuttuja sellaisia.

Eilen kuitenkin ESO lähetti kutsun, jossa tiedotettiin hyvin yleisesti muotoillen pääjohtaja Tim de Zeeuwin tiedotustilaisuudesta, joka pidetään keskiviikkona 24.8. klo 14 Suomen aikaa.

Aihetta ei siis mainittu, mutta on varsin selvää, että kyseessä on Proxima Centaurin planeetta. Kerroimme sitä koskevasta huhusta 14. elokuuta julkaistussa jutussamme.

Vastaavaa jo vuonna 2012

ESOn La Sillassa, Chilessä, sijaitsevalla teleskoopilla on tutkittu jo pitkään mm. Alfa Centaurin ympärillä olevaa planeettaa. Vuonna 2012 julkistetun tutkimuksen mukaan Alfa Centauria kiertää Maan massainen planeetta. Silloin tästä uutisoitiin "lähimpää Maata löytyneenä eksoplaneettana".

Otsikkokuvassamme on tuolloin julkistettu taiteilijan näkemys tuosta planeetasta.

Proxima Centauri kiertää Alfa Cantauria, joka sinällään on myös kaksoistähti: siinä ovat isompi Alfa Centauri A ja pienempi Alfa Centauri B. Eli kyseessä on kolmen tähden systeemi.

Ei siis ole mikään ihme, että samalla 3,6-metriseen teleskooppiin asennetulla HARPS-eksoplaneettojen etsintälaitteella on katsottu myös muita Centaurin tähtiä, myös Proxima Centauria. 

Alfa Centauri ympäristöineen ESOn koostekuvassa.

HARPS on aivan erinomaisen herkkä ja tehokas havaintolaite. Sen nimi tulee sanoista High Accuracy Radial velocity Planet Searcher, ja se käyttää hyväkseen periaatteessa doppler-ilmiötä. Kun tähti ja/tai sitä kiertävä kappale tulevat lähemmäksi meitä tai etääntyvät meistä, sen pystyy huomaamaan valon taajuuksien pienenä siirtymänä. Siis samaan tapaan kuin ohi menevän junan pillin ääni muuttuu korkeammasta matalammaksi. 

Kun näitä valon taajuusvaihteluita tutkitaan tarkasti, saadaan selville se, miten havaintokohteet liikkuvat, ja tästä voidaan päätellä puolestaan esimerkiksi se, miten tähteä kiertävä planeetta muuttaa tähden rataa. Ja näin eksoplaneetta paljastuu, vaikka sitä ei nähtäisikään suoraan. 

Mitä monimutkaisempi systeemi on, eli mitä enemmän siinä on tähtiä tai planeettoja, sitä hankalampaa tämän pyörimisen selvittäminen on, mutta nykytietokoneilla erilaisten mahdollisuuksien laskeminen onnistuu kohtalaisen kätevästi. Ja mitä kauempana Maasta kohde on, sitä vaikeampaa taajuusmuutosten löytäminen on – tosin Proxima Centaurin tapaus on helpoin mahdollinen tässä suhteessa, sillä se on meitä lähin tähti (kun omaa Aurinkoamme ei lasketa mukaan). Etäisyyttä sinne on "vain" 4,25 valovuotta.

Tiedetuubi seuraa luonnollisesti huomista tilaisuutta ja kertoo siitä saman tien.

(Juttuun on alkuperäisen julkaisun jälkeen lisätty tietoja ja kuva Alfa Centaurista.)

Video: Linnunradan läpilento tähtimatkaajan silmin

Jos joskus tuntuu siltä, että olet vain pienenpieni palanen tässä suuressa maailmassa, niin se pitää täsmälleen paikkansa.

Etenkin tämän videon katsomisen jälkeen avaruuden mittakaava asettuu paikalleen, sillä videolla kiidetään Auringon luota Linnunradan läpi ylös- ja ulospäin siten, että lopulta näkyvissä on pelkkää galaksivaahtoa.

Kuulostaa oudolta?

Ei ihme, sillä se onkin varsin ihmeellistä.

Euroopan eteläisen observatorion julkaisema video on tehty todellisten havaintojen perusteella, joiden avulla on muodostettu virtuaalinen malli maailmankaikkeudesta. Tietokoneen avulla voimme laskea millainen maisema olisi tietystä kohdasta katsottuna – ja tällä videolla kuvakulma osoittaa "alas" kohti Aurinkoa samalla kun etäännymme siitä valtavalla nopeudella.

Ensin näkyvissä on siis Aurinko, eli maapallo ja me sen pinnalla eivät edes ole kuvassa. Maa olisi vain pieni piste Auringon pinnalla. Etääntymisen aluksi ohi vilahtaa mitä lähinnä oleva Linnunradan kierteishaara, jonka kaasupilvet välillä sumentavat näkymää, välillä loistavat kauniina hattaroina. Ohitse vilahtaa myös tähtiä.

Linnunrata on galaksi, kaasusta ja tähdistä muodostunut järjestelmä, jonka aine on jakautunut spiraalimaisesti haaroihin. Ne pyörivät hitaasti galaksin tiheämmän keskiosan ympärillä, ja Aurinko sekä Maa sijaitsevat yhden kierteishaaran laidalla. Se on meille turvallinen ja suojaisa paikka.

Kunhan koko Linnunrata koko loistossaan on tullut näkyviin ja etääntyminen jatkuu, nähdään pian myös Magellanin pilvet, eli kaksi pienempää Linnunradan seuralaisgalaksia. Ja sitten mukaan liittyy Andromedan galaksi, meitä lähin toinen kunnollisen kokoinen tähtijärjestelmä.

Sitten näkyviin tulee lisää galakseja, joka liittyvät ensin ns. paikalliseen galaksiryhmään, eli noin 60 galaksista koostuvaan ryppääseen, joka on kotinurkkauksemme maailmankaikkeuden mittakaavassa. 

Paikallinen ryhmä on puolestaan osa Neitsyen superjoukkoa, johon kuuluu useita tällaisia galaksijoukkoja. Superjoukon nimi tulee siitä, että taivaan kaasusumuja 1800-luvun puolivälissä ensi kerran kartoittaneet William ja John Herschel havaitsivat, että Neitsyen tähtikuvion tienoilla oli tavanomaista enemmän sumuja. Myöhemmin ne paljastuivat galakseiksi, jotka liittyvät juuri tähän superjoukkoon. Nyt tiedämme myös, että joukkoja on satakunta.

Neitsyen superjoukko on taas vain yksi ns. Kalojen-Valaskalan superjoukkoryhmästä. Sen nimi tulee myös tähtikuvioista, joiden suunnalla suurin osa galakseista näyttää olevan.

Superjoukkoja on miljoonia, ja kuten video näyttää, kauempaa katsottuna muodostavat vaahtomaisen rakenteen.

Mitä sen jälkeen tulee?

Tunnetun maailmankaikkeuden reuna, ja sen ulkopuolisesta menosta ei voi sanoa mitään – ainakaan tieteen keinoin.

Video: ESO / M. Kornmesser ja L. Calçada

Tuomiokirkkoakin suurempi teleskooppi

To, 06/02/2016 - 12:57 Jari Mäkinen
EELT verrattuna Turun tuomiokirkkoon

Päivän kuvassa on tänään Turun tuomiokirkko ja rakenteilla oleva E-ELT, maailman suurin optinen kaukoputki, jota Euroopan eteläinen observatorio tekee Chileen.

E-ELT, eli koko nimeltään European Extremely Large Telescope valmistuu näillä näkymin vuonna 2024 ja sen tekeminen on jo hyvässä vauhdissa. Sen rakennuspaikkaa Chilessä Atacaman autiomaassa Cerro Armazones -vuorella ollaan valmistelemassa jo varsinaisen suojarakennuksen tekemiseen, ja itse teleskoopin osien valmistaminenkin on jo alkanut – tosin tosin  esimerkiksi tuhansien peilien tekeminen pääsee kunnolla vauhtiin vasta lähivuosina.

Jättiläisen pääpeilin halkaisija on reilut 39 metriä, ja teleskooppi varustetaan niin äreällä adaptiivisella, aktiivisella optiikalla, että sen kuvan laatu on sama kuin teleskooppi olisi ilmakehän ulkopuolella avaruudessa. 

Kun tähän lisätään vielä superkuivan Atacaman ylänköautiomaan normaalistikin erittäin hyvät havainto-olosuhteet, on E-ELT:stä tulossa niin huiman hyvä havaintolaite, että superlatiivit loppuvat kesken. Tosin suunnitteilla oli vieläkin jättiläismäisempi jättiläinen: alkuperäisen suunnitelman mukaan peili olisi ollut halkaisijaltaan satametrinen, mutta ihan siihen ei raha riittänyt.

Kenties se tehdään sitten seuraavaksi – ellei sitä rakenneta jo vaikkapa Kuun "pimeälle" puolelle...

Suomessa hankkeessa on mukana myös useita yhtiöitä ja tutkimuslaitoksia, ja ESO-yhteistyötä maassamme koohdinoi Turun luona Tuorlan observatoriossa sijaitseva Suomen ESO-keskus. (Kenties tästä syystä E-ELT:n mittakaavaa havainnollisrtavan kuvan vertailukohdaksi otettiin juuri Turun tuomiokirkko.)

Kuva: ESO

Ensimmäisten tähtien hautausmaa

Ti, 01/12/2016 - 17:10 Markus Hotakainen

Euroopan eteläisen observatorion ESOn VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) on löydetty kaasupilvi, joka on syntynyt mahdollisesti maailmankaikkeuden ensimmäisten tähtien kuollessa ja levittäessä raskaampia alkuaineita avaruuteen. 

Kuva on simulaatiosta, jossa tarkastellaan tähden räjähdystä varhaisessa maailmankaikkeudessa. Rengasmainen rakenne on kaasupilvi, joka laajenee supernovaräjähdyksen seurauksena ja rikastaa lähistöllä olevaa tiheämpää pilveä (merkitty punaisella).

Löytyneessä kaasupilvessä on äärimmäisen vähän raskaampia alkuaineita kuten hiiltä, happea ja rautaa – alle tuhannesosa Auringossa mitatuista pitoisuuksista. Koska pilvi on hyvin kaukana, näemme sen siinä kuosissa kuin se oli ainoastaan 1,8 miljardia vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. 

"Raskaita alkuaineita ei muodostunut alkuräjähdyksessä, vaan niitä syntyi myöhemmin tähdissä", toteaa Neil Crighton Swinburnen yliopistosta. "Ensimmäiset tähdet koostuivat kokonaisuudessaan alkuperäisestä kaasusta ja ne muotoutuivat melko lailla eri tavalla kuin nykyiset tähdet."

Ihkaensimmäiset eli niin sanotut populaatio III:n tähdet räjähtivät hyvin voimakkaina supernovina, jotka levittivät niiden sisuksissa syntyneitä alkuaineita avaruuden kaasun joukkoon. Niinpä näihin ikivanhoihin pilviin tallentui kemiallinen tieto ensimmäisistä tähdistä ja niiden kuolemasta.

"Aiemmin havaituissa kaasupilvissä on enemmän raskaita alkuaineita, joten myöhemmät tähtisukupolvet ovat 'saastuttaneet' niitä ja häivyttäneet jäljet ensimmäisistä tähdistä", Crighton selittää. 

"Tässä pilvessä raskaiden alkuaineiden osuus on juuri niin pieni kuin ainoastaan ensimmäisten tähtien rikastamassa pilvessä voisi olettaa olevan", toteaa tutkimukseen osallistunut Michael Murphy niin ikään Swinburnesta.

Tutkijat toivovat löytävänsä lisää samankaltaisia pilviä, jotta niistä saataisiin mitattua useiden eri alkuaineiden keskinäiset runsaussuhteet.

"Pystymme mittaamaan tästä pilvestä kahden alkuaineen – hiilen ja piin – suhteen. Sen arvo ei osoita kiistatta, että se olisi vain ensimmäisten tähtien rikastama. Myös myöhemmät tähtisukupolvet ovat voineet rikastaa sitä", arvioi John O’Meara Saint Michael’s Collegesta.

"Jos löydämme uusia pilviä, joissa voimme havaita useampia alkuaineita, pystymme testaamaan olettamuksia runsaussuhteista, joita ensimmäisten tähtien rikastus on tuottanut."

Kaasupilvestä kerrottiin Royal Societyn uutissivuilla ja tutkimus ilmestyy Monthly Notices of the Royal Astronomical Society -tiedelehdessä.

Kuva: Britton Smith/John Wise/Brian O’Shea/Michael Norman/Sadegh Khochfar

Tähtitorni chillailee Chilessä

Ti, 09/22/2015 - 20:07 Markus Hotakainen
NTT La Sillassa

Päivän kuva

Tiedetuubin päivän kuvana on Euroopan eteläisen observatorion ESOn viikon kuva. 3,6-metrinen NTT eli New Technology Telescope on valmiina illan ja yön havaintoihin. Aurinko on juuri laskenut La Sillan horisontin ja kuvan vasemman laidan taakse, ja Kuu seuraa ennen pitkää perässä.

Kulmikkaan NTT-kupolin seinät ovat kiiltävää peltiä, jotta torni ja teleskooppi eivät kuumene päiväsaikaan Auringon porottaessa yleensä pilvettömältä taivaalta. Siten pimeän laskeuduttua kaukoputki on nopeammin valmiina tositoimiin, kun sen jäähtymistä ei tarvitse odotella.

Samasta syystä rakennukset, niiden ympärillä olevat tasanteet ja pysäköintialueet on maalattu valkoisiksi, jotta ne heijastaisivat mahdollisimman tehokkaasti niihin lankeavaa auringonvaloa. Muutoin tornin ympäristö hohkaisi lämpöä vielä pitkälle iltaan, mikä heikentäisi havaintojen kannalta oleellista seeingiä. 

Kuva: ESO/B. Tafreshi (twanight.org)

 

Lähikuvassa kuolleen tähden haamu

Ke, 08/05/2015 - 10:59 Markus Hotakainen

Euroopan eteläinen observatorio ESO on julkaissut kaikkien aikojen yksityiskohtaisimman kuvan aiemmin kehnohkosti tunnetusta kohteesta ESO 378-1. Kohteen nimi viittaa luetteloon, joka koottiin 1970- ja -80-luvuilla ESOn metrisellä Schmidt-kaukoputkella otettujen kuvien perusteella. Tuore kuva on otettu Chilessä sijaitsevalla VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope), joka rakentuu neljästä 8,2-metrisestä peilikaukoputkesta.

Kuvassa hohtava kupla on Vesikäärmeen tähdistössä oleva planetaarinen sumu, jonka lempinimi on "Eteläinen pöllösumu". Se muistuttaa pohjoisen taivaan Pöllösumua, joka on Ison karhun tähdistön suunnassa. Hyvällä mielikuvituksella sumussa näkyvät tummemmat alueet voi mieltää pöllön ymmyrkäisiksi silmiksi.

Planetaarinen sumu syntyy, kun Auringon kokoluokkaa oleva tähti kehityksensä loppuvaiheissa syytää osan massastaan avaruuteen. Laajenevan kaasupilven keskelle jää valkoinen kääpiö, suunnilleen maapallon kokoinen, mutta liki Auringon massainen tähden jäänne. 

Valkoinen kääpiö jäähtyy hitaasti, sillä sen sisuksissa ei enää tapahdu energiaa vapauttavia fuusioreaktioita. Alkuun sen säteilemä ultraviolettisäteily saa ympäröivän kaasupilven hohtamaan planetaarisena sumuna. Pilven laajentuessa ja säteilyn hiipuessa planetaarinen sumu himmenee, ja katoaa lopulta kokonaan.

Planetaarisen sumun elinaika on tähden elinkaareen verrattuna suunnilleen sama kuin saippuakuplan elinaika verrattuna kuplan puhaltaneen lapsen ikään. Siinä missä Auringon kokoisen tähden elinkaari kestää kymmenisen miljardia vuotta, planetaarinen sumu haihtuu muutamassa kymmenessätuhannessa vuodessa.

Kauniisti hohtavat planetaariset sumut eivät ole pelkkiä kosmisia koristeita, vaan ne ovat keskeisessä asemassa myös meidän itsemme olemassaolon kannalta. Tähtien sisuksissa myllertävissä fuusioreaktioissa syntyy vetyä ja heliumia raskaampia alkuaineita aina rautaan saakka (rautaa raskaammat alkuaineet syntyvät supernovaräjähdyksissä). 

Kun tähti ehättää elämänsä ehtoolle, sen tuottamat alkuaineet puhaltuvat avaruuteen tähden ulkokerrosten mukana. Ja nuo ulkokerrokset näemme planetaarisina sumuina, joiden kaasu vähitellen sekoittuu tähtienväliseen aineeseen seuraavien tähtisukupolvien ja planeettojen rakennusmateriaaliksi. Ilman planeraarisia sumuja maailmankaikkeus olisi eloton paikka.

Kuva on julkaistu osana ESOn "Kosmiset jalokivet" -ohjelmaa (Cosmic Gems), jonka tarkoituksena on tuottaa opetus- ja tiedotustoimintaa varten näyttäviä kuvia mielenkiintoisista tähtitaivaan kohteista.

Lisätietoja kuvasta ja kohteesta löytyy ESOn uutissivuilta.

Kuva: ESO

 

 

Rakenna oma jättiläisteleskooppisi

Ma, 09/22/2014 - 18:48 Jari Mäkinen
Lego-EELT

Näillä näkymin vuonna 2024 valmistuva maailman suurin optisen tähtitieteen havaintolaite, eurooppalainen Extremely Large Telescope (E-ELT), eli jättimäisen suuri teleskooppi, on parhaillaan jo tekeillä Chilessä, Atacaman autiomaassa, kun sen sijoituspaikan Cerro Armazonesin huippua ollaan tasaamassa rakennustöiden aloittamista varten. Teleskooppia on tekemässä ESO, Euroopan eteläinen observatorio, jonka jäsenmaa myös Suomi on.

Vaikka 39-metrisellä peilillä varustettu jättiläinen on olemassa toistaiseksi vain suunnitelmissa, valmistui siitä tehty varsin jännittävä pienoismalli nyt syyskuussa. 5274 Lego-palikasta (tai täsmälleen sanottuna LEGO© -osasta) tehty pienoismalli luovutettiin eilen ESOn pääjohtajalle ja se tullaan laittamaan esille ESOn pääkonttorin viereen tekeillä olevaan vierailijakeskukseen.

Mallin on rakentanut hollantilainen tähtitieteilijä Frans Snik. Käytännössä koko viime kesän kestänyt rupeama maksoi Snikille noin 600 euroa osina, jotka hän tilasi bricklink -nettikaupasta. Apuna suunnittelussa Snik käytti ldraw- ja bricksmith-ohjelmia ja tuloksena on komea ja monilta osin toimiva mallikappale E-ELT:stä mittakaavassa 1:150.

Työnsä aikana Snik kirjasi työvaiheet ja materiaalit ylös, joten kuka tahansa pystyy nyt tekemään oman jättiläisteleskooppinsa näillä helpoilla ohjeilla ja osalistauksella. Aikaa rakentamiseen menee useampi päivä, tosin siitä voi hieman nipistää jättämällä pois esimerkiksi pihalla olevan kuorma-auton ja suoraviivaistamalla viiden peilin rakennetta. Ohjeiden mukaan peilitkin kootaan osista hyvin tarkasti oikean kaltaisiksi, paitsi luonnollisesti optisen lasin sijaan materiaalina ovat muoviosat. Samoin havaintolaitteet ja ohjaustähtilaser kuuluvat mukaan ohjepakettiin.

Mikäli ohjeista jotain jää epäselväksi, niin malliin voi käydä tutustumassa Münchenin luona Garchingissa – mutta valitettavasti vasta vuonna 2017, kun ESOn huima Supernova-rakennus planetaarioineen ja näyttelyineen avautuu.

Tässä on Chury, Rosettan kohdekomeetta

Ma, 03/10/2014 - 14:05 Jari Mäkinen

Kohti komeetta 67P/Churyumov–Gerasimenkoa jo vuosikymmenen matkannut Rosetta-luotain saapuu viimein tänä vuonna kohdekomeettansa luokse ja aloittaa sen tutkimisen. Rosetta heräsi 31 kuukautta kestäneestä horroksestaan tammikuun 20. päivänä ja on valmistautunut sen jälkeen tulevaan työhön: pitkän, kylmän tauon jälkeen sen laitteita on käynnistetty varovasti ja sen tutkimislaitteet sekä kamerat alkavat pian etsimään komeettaa. Kuten ammoiset tutkimusmatkaajat, joutuu Rosetta katsomaan ympärilleen ja löytämään määränpäänsä, ennen kuin se pystyy hivuttautumaan lähelle sitä ja asettumaan radalle komeetan ympärillä.

Komeetan sijainti toki tiedetään, mutta ei niin tarkasti, että luotainta voitaisiin ohjata turvallisesti sen lähellä. Myös komeetasta mahdollisesti suihkuavat kaasut voivat tehdä liikkumisen lähellä sitä hankalaksi tai jopa vaaralliseksi. Churyumov–Gerasimenkoa, eli tuttavallisesti Churyä, tutkitaankin aktiivisesti jo nyt maanpäällisin teleskoopein, sillä myös se alkaa vähitellen herätä liikkuessaan radallaan lähemmäksi Aurinkoa.

Ohessa on paras tuore kuva Churystä. Se otettiin 27. helmikuuta Euroopan eteläisen observatorion VLT-teleskoopilla Chilessä (siis kuvausaika oli jo 28.2. yöllä Euroopan aikaa) ja kyseessä on ensimmäinen jättiteleskoopin katsaus Churyyn sitten lokakuun 2013. Komeetta näyttää kirkastuneen jo nyt noin 50% tuosta edellisestä havainnosta, ja on mahdollista, että sen jäinen ydin on alkanut jo nyt kaasuuntua Auringon lämmittäessä sitä.

Ensinnä vasemmanpuoleisessa kuvassa otettiin useita kuvia, jotka laitettiin päällekkäin, jotta takana olevat tähdet näkyisivät hyvin. Niiden avulla voidaan määrittää komeetan tarkkaa sijaintia niin hyvin kuin täältä kaukaa voidaan; se ei riitä sinällään kuitenkaan ratamanöveereihin komeetan ympärillä, mutta auttaa Rosettaa omissa havainnoissaan. Oikeanpuoleisessa kuvassa on puolestaan Chury ilman taustalla olevia tähtiä. Sen ympärillä näyttää olevan jo sumua, mutta usva johtuu ilmakehän väreilystä, ei komeetasta purskuavasta kaasusta.

Komeetan tarkkailua jatketaan, mutta nyt huomio kääntyy jo Rosettan itsensä ottamiin kuviin kohteestaan – niitä odotellaan aivan lähiaikoina.

Tiedetuubin aikaisempia Rosetta-juttuja:

Komeetta vaan komistuu!

Ti, 11/19/2013 - 10:10 Markus Hotakainen

ISON painuu aamutaivaalla päivä päivältä alemmas ja lähemmäs Aurinkoa, mutta samalla se kirkastuu ja venyttää pyrstöään. Komeetan ytimessä tapahtuu purkauksia, jotka kasvattavat sen kirkkautta. 1. marraskuuta tapahtuneen suuren purkauksen seurauksena komeetan ytimestä suihkuavan kaasun määrä tuplaantui ja tuorein purkaus muutama päivä sitten kasvatti komeetan kirkkauden kymmenkertaiseksi.

Ylläoleva kuva on otettu Euroopan eteläisen observatorion eli ESOn La Sillassa Chilessä sijaitsevalla 60-senttisellä TRAPPIST-kaukoputkella  (TRAnsiting Planets and PlanetesImals Small Telescope) viime perjantaina eli 15. marraskuuta. Siinä erottuu komeetan ydintä ympäröivän sinivihreän koman lisäksi osa pyrstöstä – jolla on tällä hetkellä mittaa jo 16 miljoonaa kilometriä – sekä ytimestä suihkuavan kaasun ja pölyn muodostamia "säikeitä".

Erivärisinä pisteinä näkyvät tähdet eivät johdu kaukoputken kehnosta optiikasta, vaan siitä, että värikuva on koottu neljän eri suodattimen läpi valotetuista otoksista. Niiden välillä komeetta ehti liikkua tähtien suhteen, joten ne näkyvät hieman eri kohdissa.

Tällä hetkellä komeetta erottuu jo paljain silmin, kunhan havaintopaikka ei ole valosaasteinen. Utuinen komeetta hukkuu helposti kaupungin valoihin eikä yhä vaatimattomammaksi käyvä korkeus ollenkaan helpota tilannetta. Vaikka aamutaivas olisi pilvetön, horisontin lähellä ilmakehä himmentää kaikkia tähtitaivaan kohteita. 

Auringon lähiohitukseen on aikaa enää runsas viikko, joten mahdollisuudet komeetan näkemiseen alkavat olla vähissä – ainakin ennen periheliä, jonka komeetta siis saavuttaa 28. marraskuuta eli ensi viikon torstaina. Oheinen kuva on otettu tänä aamuna puoli seitsemän aikoihin Lontoon keskustassa. Kirkas tähti kuvan ylälaidassa on Neitsyen tähdistön Spica.

Mikäli ISON pysyy kasassa Auringon kuumuudessa, se ilmestyy jo perihelin jälkeisenä viikonloppuna uudelleen näkyviin. Silloin se näkyy sekä aamu- että iltataivaalla. Ja jos huimimmat ennusteet kirkkaudesta käyvät toteen ja komeetta todella näkyy päivätaivaallakin, sitä voi seurata koko päivän. Minkäänlaisia takeita komeetan selviytymisestä ei kuitenkaan ole, sillä lähimmillään sen etäisyys Auringosta on 1,2 miljoonaa kilometriä eli pienempi kuin keskustähtemme läpimitta. 

Kuvat: TRAPPIST/E. Jehin/ESO ja Markus Hotakainen

Erittäin suuri teleskooppi sai maan alleen

Ma, 10/28/2013 - 13:09 Jari Mäkinen
Erittäin suuri teleskooppi havainnepiirroksessa

Suunnitteilla oleva maailman suurin optinen kaukoputki sai eilen tontin alleen. Jo aikaisemmin pitkän tutkimuskampanjan jälkeen eurooppalaisen "erittäin suuren teleskoopin", E-ELT:n (European Extremely Large Telescope) sijoituspaikaksi on valittu Atacaman autiomaassa sijaitseva 3060 metriä korkea Cerro Armazones -vuori Chilessä, ja Chilen hallitus lupasi luovuttaa alueen vuonna 2011 teleskooppia rakentavan Euroopan Eteläisen Observatorion ESO:n haltuun.

Virallinen seremonia rakennuspaikan ja sitä ympäröivän alueen luovuttamisesta pidettiin eilen noin 20 kilometrin päässä sijaitsevalla ESO:n Paranalin observatoriolla, nyt maailman suurimmalla tähtitieteellisellä tutkimuslaitoksella. Siinä Chilen presidentti Sebastián Piñera luovutti hiljattain allekirjoitetut viralliset asiakirjat, joilla Chilen hallitus antaa ESO:lle Cerro Armazonesia ympäröivät maa-alueet, ESO:n pääjohtajalle Tim de Zeeuwille.

Paikalla tilaisuudessa olivat myös ESO:n Chilen edustaja Fernando Comerón ja La Silla Paranal -observatorion apulaisjohtaja Ueli Weilenmann sekä presidentti Piñeran seurueessa ulkoministeri Alfredo Moreno ja chileläisiä paikallishallinnon edustajia.

Vierailuun sisältyi kierros ESO:n VLT-teleskoopin sijaintipaikan, Cerro Paranalin huipulla. Presidentti ja ministeri Moreno vierailivat myös VLT:n kontrollihuoneessa, joka tulee myös toimimaan tulevan E-ELT -teleskoopin toimintojen ohjauskeskuksena.

Seremonian aikana presidentti painotti Pohjois-Chilen taivaiden suojelemisen tärkeyttä. "Maidemme ja erikoisasemassa olevan taivaamme suojeleminen maailmankaikkeuden tutkimusta varten on pitkäaikainen sitoumus Chilelle. E-ELT tulee hyödyttämään monia tulevia sukupolvia huomattavilla tieteellisillä löydöillään, kenties jopa löytämällä elämää muilta planeetoilta. Chilen asema maailman tähtitieteen huipulla on nyt lyöty lukkoon."

ESO:n pääjohtaja esitti kiitoksensa Chilen hallitukselle tästä tärkeästä virstanpylväästä: "Chilen ja ESO:n välillä 50 vuotta sitten alkanut yhteistyö on paitsi osoittautunut hyvin tuottoisaksi ja pitkäikäiseksi, se myös tarjoaa jännittäviä mahdollisuuksia tulevaisuudessa — hyödyttäen Chileä, ESO:n jäsenmaita ja tieteellistä sekä teknologista kehitystä. E-ELT on selvä osoitus tästä."

Virallisten asiakirjojen mukaan Chilen hallitus luovuttaa 189 neliökilometriä maata Cerro Armazonesin ympärillä E-ELT:n rakentamista varten ja myöntää 50 vuoden erikoisoikeuden ympäröiviin maa-alueisiin. Tämä laajempi 362 neliökilometrin alue suojelee E-ELT -teleskooppia valosaasteelta ja kaivostoiminnan vaikutuksilta. Täydessä käyttökunnossa aikaisin ensi vuosikymmenellä E-ELT toimii sulautettuna ESO:n Paranalin observatorion toimintoihin.

Jättiläismäinen teleskooppi

E-ELT tulee olemaan 42 metriä halkaisijaltaan ja sen kupoli on noin 80 metriä korkea. Rakennelma on siten kooltaan suuren lentokoneiden huoltohallin kokoinen, ja suuri Airbus A340 -lentokone mahtuisikin vaivatta sen sisään.

Itse kaukoputen pinta-ala on noin puolet jalkapallokentästä ja se pystyy keräämään valoa 15 kertaa tehokkaammin kuin parhaat nykyiset teleskoopit. Ja mikä parasta, laitetta on suunniteltu jo noin vuosikymmenen ajan, joten jos kaikki käy kuten ESO toivoo, on uusi havaintolaite käytössä jo vajaan vuosikymmenen päästä.

“Teleskooppi edustaa aivan uutta tasoa tähtitieteellisten havaintojen tekemisessä”, hehkuttaa ESOn tiedejohtaja Bruno Leibundgut. “Uudella teleskoopilla pystytään kuvaamaan esimerkiksi toisia tähtiä kiertäviä planeettoja suoraan ja tekemään havaintoja, jotka auttavat ymmärtämään olennaisesti paremmin sitä, miten tähdet, galaksit ja mustat aukot syntyvät ja ovat aikanaan syntyneet.”

Paitsi että teleskooppi ja sen suojarakennus ovat rakenteellisesti suuria ja monimutkaisia, on teleskoopin optiikka ennen näkemätön. Siinä on kaikkiaan viidestä erilaisesta peilistä koostuva optinen systeemi, jonka 42-metrinen pääpeili on tehty noi tuhannesta 1,4 metriä halkaisijaltaan olevasta kuusikulmaisesta peilistä.

Yksi optisen systeemin peileistä on tarkoitettu varta vasten äärimmäiseen tarkkaan ilmakehän vaikutusten kompensointiin, minkä ansiosta teleskoopin kuva on lähes yhtä hyvä kuin se olisi sijoitettu avaruuteen – etenkin kun sijoituspaikalla Cerro Armazonesissa ilma on hyvin kuivaa ja sen huippu nousee yli kolmen kilometrin korkeuteen.

Teleskoopin hallinta ja havaintojen teko sillä vaativat niin tehokkaita tietokoneita, ettei niitä ole vielä olemassa. Hankkeessa onkin menty koko ajan etukenossa, ja luotettu siihen, että uusi tekniikka tekee mahdolliseksi sen, mistä on aiemmin osattu haaveilla. Näin tehtiin myös VLT-teleskooppien kanssa, kuten myös kaikkien muiden suurten havaintolaitteiden tapauksessa: jos niitä suunnitellaan nyt käytössä olevan tekniikan avulla, ovat ne valmistuessaan vanhanaikaisia.

Niinpä tähtitieteilijöiden lisäksi teleskooppi kiinnostaa monia suomalaisia huipputekniikkaa, vaativia metallirakenteita ja tiedonhallintasysteemejä valmistavia yhtiöitä.

Artikkelin alkuosassa on käytetty lähteenä ESO:n tiedotetta. Kuvat: ESO