meteorimyrsky

Tässä tuhatkunta syytä tuijottaa taivaalle tänä viikonloppuna: tähdenlennot ja auringonpimennys

Pe, 08/10/2018 - 19:31 Jari Mäkinen
Meteoreja taivaalla ja osittainen auringonpimennys. Kuvat: David Kingham ja Victor R Ruiz..

Lähipäivät saavat taivaanilmiöiden ihailijat hepnaadiin, koska huomenna lauantaina on osittainen auringonpimennys ja perseidien tähdenlentoparven aktiivisuushuippu osuu sunnuntain ja maanantain väliselle yölle. Kaikki tulevat aamuyöt tarjoavat kuitenkin tähdenlentoja – sään vain niin salliessa.

Pari viikkoa sitten oli täydellinen kuunpimennys, eli Kuu ja Aurinko olivat Maasta katsottuna vastakkaisilla puolilla taivasta. Nyt, kun Kuu on tehnyt radallaan puolikkaan kierroksen eteenpäin, on se samassa suunnassa Auringon kanssa.

Kuunpimennyksen synnyttänyt Maan varjo on suurempi kuin on Auringon peittävä Kuu kooltaan, joten Aurinko ei pimene Kuun taakse kokonaan. Tämä huominen osittainen auringonpimennys on kuitenkin yhteydessä 27.–28.7. tapahtuneeseen täydelliseen kuunpimennykseen: pimennykset tapahtuvat kahden viikon välein 1–3 pimennyksen sarjoina.

Jaksoittaisuus johtuu siitä, että auringon- ja kuunpimennyksiä voi tapahtua vain, kun Kuun kallistunut rata on sopivasti kääntyneenä Maan ja Auringon suhteen. Radan asento kääntyy verkkaisesti, mutta Kuu saattaa ennättää sujahtaa kolmekin kertaa Auringon editse ja/tai Maan varjoon ennen kuin rata on kääntynyt siten, että pimennyksiä ei enää tapahdu – ennen kuin rata on kääntynyt taas sopivaan asentoon. Tähän menee 173 vuorokautta. Tämän jälkeen voidaan nähdä uusi pimennysrypäs.

Siinä missä kuunpimennys näkyy kaikkialla, missä Kuu on näkyvissä, ei auringonpimennystä nähdä kuin vain pienellä alueella, mistä katsottuna Kuu sattuu osumaan Auringon eteen. Täydellisen auringonpimennyksen näkymisalue on hyvin kapea, pitkä soiro kartalla. Osittainen pimennys nähdään laajemmalla alueella.

Tätä pimennystä ei voi nähdä täydellisenä missään päin maapalloa, vaan Kuun heittämä syvin varjo pyyhkäisee pohjoisnavan yli. Parhaiten pimennys näkyy Venäjän koillisosissa (sekä Pohjoisnavalla). Myös Suomessa pimennys on komein pohjoisessa ja Etelä-Suomessa vain pieni osa Auringosta jää Kuun taakse.

Kartta näyttää miten auringonpimennys näkyy Suomessa. Kilpisjärvellä pimennys alkaa klo 11.31.48 ja on maksimissaan 12.15.44, jolloin 28 % Auringon kiekosta on peittynyt. Helsingissä pimennys alkaa klo 11.51.01 ja on suurimmillaan 12.17.47, jolloin pimennys on vain 8-prosenttinen. Aikoja muillekin paikkakunnille on listattuna Ursan sivuilla. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä


Aurinkoa ei saa katsoa pimennyksen aikanakaan ilman asianmukaista suojausta. Silmin näkymätön infrapunasäteily aiheuttaa verkkokalvolla vaurioita jo muutamassa sekunnissa, eikä vahinkoa huomaa heti. Katsominen CE-hyväksyttyjen ja EU:n henkilösuojaindirektiivin mukaisten pimennyslasien sekä kaukoputkiin tarkoitetun suodatinkalvon avulla on turvallista. Myös hitsarinlasi numero 14 suodattaa infrapunasäteilyä riittävän hyvin.

Valotettuja filmejä, noettuja laseja tai tavallisia aurinkolaseja ei saa käyttää pimennyksen tarkkailuun.

Suomessa nähtiin edellisen kerran osittainen auringonpimennys 20.3.2015 ja seuraava osittainen auringonpimennys nähdään koko maassa kesäkuussa 2021. Täydellinen pimennys havaitaan samalla paikkakunnalla keskimäärin kerran 400 vuodessa. Suomessa edellinen täydellinen auringonpimennys nähtiin heinäkuussa 1990, ja seuraavan kerran tämä tapahtuu vasta lokakuussa 2126.

Seuraava täydellinen auringonpimennys tapahtuu ensi kesänä 2. heinäkuuta Tyynellä valtamerellä sekä Etelä-Amerikassa. Tiedetuubi ja Tähdet ja avaruus -lehti järjestävät matkan pimennystä katsomaan; matkalle on vielä muutama paikka vapaana.

Tähdenlentoja

Taivaalla näkyy joka yö tähdenlentoja, mutta toisinaan niitä on hieman enemmän. Nämä niin sanotut tähdenlentoparvet liittyvät yleensä johonkin komeettaan, jonka radan läpi maapallo kulkee omalla radallaan. Komeetasta irronneet ja radalle jääneet pienet hituset törmäävät ilmakehään ja palavat siinä kauniina tähdenlentoina.

Koska maapallo kohtaa komeetan radan aina samaan tapaan, näyttää siltä, että parveen liittyvät tähdenlennot tulevat samasta suunnasta taivaalla. Ja koska hitusia on avaruudessa varsin laajalla alueella komeetan radan luona, näkyy tähdenlentoja jopa parin viikon ajan, mutta siten, että niillä on yksi, tarkka huippuaika, jolloin maapallo on lähimpänä komeetan radan keskiosaa.

Nimensä tähdenlentoparvet saavat tähdistöstä, mistä ne näyttävät tulevan. Niinpä nämä elokuisen meteorit ovat nimeltään perseidit, koska ne näyttävät tulevat Perseuksen tähtikuviosta.

Hyvin harva tähdenlennoista näkyy kuitenkaan Perseuksessa, vaan jos niiden rataa jatketaan tulosuuntaan, niin se osoittaa Perseukseen.

Komeetta, mihin perseidit liittyvät, on nimeltään 109P/Swift-Tuttle. Se on noin 26 kilometriä halkaisijaltaan oleva jäästä ja kivestä koostuva möhkäle, joka kiertää Auringon kerran 133 vuodessa hyvin soikealla radallaan. Seuraavan kerran se tulee lähelle Aurinkoa vuonna 2125, mutta siitä irronneita palasia siis nähdään taivaalla aina näin elokuussa.

Perseidien tähdenlentoparvi on yleensä yksi vuoden näyttävimmistä. Siihen kuuluvia meteoreja voidaan nähdä yötaivaalla harvakseltaan jo nyt ja aina 24.8. saakka, mutta valtaosa tähdenlennoista nähdään välillä 10.–14.8. ja kaikkein paras aika 12.–13.8., eli ensi sunnuntain ja maanantain välinen yö.

Silloin tähdenlentoja voi olla noin kerran minuutissa, eli 60-70 tunnissa, mutta toisinaan parvessa tulee ryöpsähdyksiä, jolloin taivaalla voi olla jopa 200 meteoria tunnissa. Siis yli kolme minuutissa. Äkkiseltään arvioituna voi viikonlopun aikana taivaalla olla siis tuhatkunta perseideihin kuuluvaa tähdenlentoa.

Koska nyt on uusikuu (eihän muuten Kuu olisi päivätaivaalla pimentämässä lauantaina Aurinkoa), on yö pimeä ja siksi heikoimmatkin tähdenlennot näkyvät hyvin. Tosin perseideissä on yleensä kohtalaisen paljon kirkkaita tähdenlentoja, bolideja. Niistä saattaa jäädä taivaalle hetkeksi vana, ja jotkut saattavat näyttää punertavilta.

Aamuyö on parasta aikaa perseidien katsomiseen, koska Perseus on Auringon laskiessa melko korkealla koillistaivaalla ja pysyttelee koillisen ja idän suunnalla koko yön, mutta tähtikuvion tarkkaa paikkaa ei tarvitse löytää voidakseen nähdä tähdenlentoja, sillä niitä näkyy ympäri taivasta. Katse kannattaa suunnata korkealle taivaalle koillisen ja idän välille.

Meteorien havaitseminen on sitä helpompaa, mitä pimeämpi taivas on ja mitä vähemmän siellä on pilviä. Koska pohjoisen yöt ovat edelleen hyvin valoisia, perseidejä näkyy käytännössä vain Oulun eteläpuolella. Tähdenlentoja näkyy eniten aamuyöllä puolenyön ja aamukahden välillä, mutta kirkkaimpia niistä voi nähdä heti pimeän laskettua, mikäli taivas on selkeä.

Tähdenlentoja on mukavinta havaita selällään, vaikkapa makuualustan päällä maaten. Mitä pidempään taivasta tarkkailee, sitä useampia tähdenlentoja ennättää nähdä. Vaikka ilta olisi muuten leuto, maassa makaillessa tulee nopeasti kylmä ja siksi vällyä kannattaa laittaa päälle!

*

Jutussa on mukana runsaasti lainauksia Ursan tiedotteesta. Otsikkokuvana on David Kinghamin tekemä kooste 26 kuvasta vuoden 2012 perseideistä (flickr) ja Victor R Ruizin kuva marraskuussa 2013 Kanarian saarilla näkyneestä auringonpimennyksestä (flickr.

Maa kulkee lähipäivinä komeetan pölyvanan läpi

Ke, 08/10/2016 - 15:29 Jari Mäkinen

Perseidien tähdenlentoparvi on taas tulossa! Vaikka monissa otsikoissa on tänään povattu järistyttävän upeaa taivaallista näytelmää, sellaista ei kuitenkaan ole tulossa – todennäköisesti. Sen sijaan kaunista katsottavaa saattaa elokuinen ilta ja yö tarjota huomenna ja ylihuomenna.

Tähdenlentoja näkee taivaalla joka yö, sillä Maahan törmää koko ajan kaikenlaisia planeettainvälisessä avaruudessa olevia hitusia.

Toisinaan tähdenlentoja näkyy selvästi enemmän, ja silloin puhutaan tähdenlentoparvista. Ne johtuvat siitä, että tuolloin maapallo kulkee radallaan jonkun komeetan aikanaan taakse jättämän pölyvanan läpi.

Nimet tähdenlentoparville on annettu niiden tähtikuvioiden mukaan, mistä suurin osa tähdenlennoista näyttää tulevan. Oikeasti tähdenlennot tulevat kaikki jotakuinkin samasta suunnasta, mutta perspektiivin vuoksi ne näyttävät sinkoilevan yhdestä paikasta taivaalla: samaan tapaan rautatiekiskot näyttävät yhtyvän horisontissa, vaikka ne kulkevat oikeasti rinnakkain.

Näin elokuussa iltataivaalla korkealla olevasta Perseuksen tähdistöstä tuleva Perseidien tähdenlentoparvi on yksi vuoden näyttävimmistä. Tähdenlentoja näkyy joka puolella taivasta, ja sen, että ne tulevat Perseuksesta, voi havaita vain tarkasti havaitsemalla tai valokuvista.

Perseidien aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, josta irtoaa sen radalle jokaisella kierroksella Auringon ympäri pieniä kiviä, jäähitusia ja pölyä. Yleensäkin Perseidit ovat varsin aktiivinen tähdenlentoparvi, sillä tunnissa tähdenlentoja saattaa näkyä viitisenkymmentä. Siis lähes minuutin välein.

Toiset tähdenlennoista ovat vain pieniä valoväläyksiä, kun taas jotkut saattavat olla komeita ja kirkkaita valopalloja, bolideita, joiden hehku jää hetkeksi näkyviin taivaalle. Nämäkin kappaleet tuhoutuvat kokonaan yläilmakehässä ilmanvastuksen aikaan saaman kitkakuumennuksen vuoksi.

Tänä vuonna Perseidestä odotetaan hieman hienompia, koska Jupiter on hämmentänyt komeetan radalla olevaa materiaalia suurella vetovoimallaan, jolloin komeetta-aines osuu tavanomaista paremmin Maahan. On siis mahdollista, että tähdenlentoja näkyy enemmän kuin yleensä ja ne voivat olla hienompia.

Mitään taivaallista ilotulitusta ei kuitenkaan ole tulossa.

Jos taivaalla ei ole pilviä, kannattaakin taivaalle tähyillä mahdollisimman pimeissä oloissa huomenna ja perjantaina illalla sekä etenkin yöllä puolenyön ja kello kahden välillä. Pieni kuunsirppi täydentää kaunista maisemaa mukavasti, mutta peittoaa valollaan kaikkein heikoimmat tähdenlennot. Kuu laskee kuitenkin puoliltaöin, joten sen jälkeen se ei ole "häiritsemässä" havaitsemista.

Pohjoisessa yöt ovat vielä sen verran valoisia, että vain kirkkaimmat tähdenlennot näkyvät siellä.

Paras tapa havaita tähdenlentoja on maata vaikkapa retkipatjan päällä selällään ja katsoa suoraan ylöspäin. Niitä voi myös koettaa saada aikavalotuksella valokuviin; tällöin kannattaa käyttää jalustaa ja säätää valotusaikaa sekä aukkoa käsin.

Lisätietoja Perseideistä on mm. Ursan tiedotteessa.

Otsikkokuva: Flickr / Kathryn Alberts

Meteorimyrsky Marsissa

Su, 12/08/2013 - 22:48 Markus Hotakainen

Ensi vuonna 19. lokakuuta komeetta C/2013 A1 eli Siding Spring sujahtaa naapuriplaneettamme Marsin ohitse lähempää kuin yksikään komeetta on ohittanut Maan historiallisena aikana. Komeetan löytyessä ehdittiin jo hetki kuvitella, että komeetta törmäisi planeettaan, mutta niin ei käy (törmäysuhasta kerrottiin helmikuussa myös Tiedetuubissa).

Komeetan ja Marsin välinen etäisyys on arvioiden mukaan pienimmillään noin 130 000 kilometriä eli kolmasosa Maan ja Kuun välimatkasta. Etäisyys on niin pieni, että punainen planeetta on hetken aikaa kokonaan komeetan koman ympäröimä.

Vaikka Siding Spring ei törmääkään Marsiin, siitä irronneita pölyhiukkasia ja kivensiruja päätyy planeetan kaasukehään. Bill Cooken johtama tutkijaryhmä on arvioinut, että komeetan lähiohituksen aikana Marsin kaasukehään iskeytyy noin 0,15 hiukkasta neliömetrille, mikä vastaa jopa 10 000-kertaista pienten kivensirujen määrää verrattuna Maan lähiavaruuteen. 

Tieto on ilouutinen kaikille marsilaisille – jos sellaisia olisi – sillä luvassa on näyttävä ilotulitus. Huolimatta siitä, että Marsin kaasukehän tiheys on vain murto-osa Maan vastaavasta, se riittää käräyttämään siihen syöksyvät avaruuden pölyhiukkaset taivaalla näkyviksi tulijuoviksi eli meteoreiksi: sellaisia on onnistuttu kuvaamaan mönkijöiden kameroilla. 

Yllä olevan kuvan on ottanut Spirit-kulkija 18. marraskuuta 2005. Se on yhdistelmä yhdeksästä minuutin mittaisesta valokuvasta. Tähtien piirtämien viirujen lisäksi kuvassa näkyy sinne tänne suuntautuvia lyhyempiä juovia, jotka ovat kosmisen säteilyn aiheuttamia, mutta pitkät juovat ovat meteoreja. Taivaan eteläinen napa on merkitty ristillä. 

Hurjimpien arvioiden mukaan meteorien määrä saattaa kasvaa jopa miljooniin tunnissa. Mönkijöiden kameroiden lisäksi meteoreja tarkkaillaan Marsia kiertävien luotainten radioantenneilla: meteorien hetkeksi kuumentamat ja ionisoimat kaasuvanat "näkyvät" radioalueella. Kun kuvien ja radiomittausten antamat tiedot yhdistetään, saadaan luotettava käsitys meteorimyrskyn voimakkuudesta. 

Marsin kiertoradalla olevien luotainten kannalta tieto kosmisesta ilotulituksesta ei kuitenkaan ole ollenkaan hyvä uutinen. Kymmenien kilometrien sekuntinopeudella liikkuvat kivensirut voivat pienestä koostaan huolimatta saada aikaan suurta vahinkoa. Tällä hetkellä Marsia kiertävien Mars Expressin, Mars Odysseyn ja Mars Reconnaissance Orbiterin lisäksi komeettaohituksen aikaan perille ovat saapuneet myös MAVEN ja Intian Mangalayan.   

Luotaimet ovat lujatekoisia, mutta niitä ei ole suojattu varta vasten ohikiitävän komeetan pommitusta vastaan. Parhaillaan laaditaankin arvioita riskien suuruudesta ja toimenpiteistä, joilla vahingot voitaisiin rajata mahdollisimman vähäisiksi.

Meteorimyrskystä kerrottiin New Scientist -lehden sivuilla 6. joulukuuta ja alkuperäinen tutkimus ilmestyi Icarus-lehdessä 1. joulukuuta.