J-05 / Joulupuu joulukuusipellolta

To, 12/19/2013 - 01:35 By Toimitus

Kovin harva käy hakemassa joulukuusensa nykyisen enää metsästä, vaan suurin osa joulun juhlapuista hankitaan joulukuusikauppiailta, jotka puolestaan ostavat puita välittäliltä, jotka hankkivat ne joulukuusia varta vasten kasvattavilta joulukuusifarmareilta. Kuusia siis kasvatetaan pelloilla samaan tapaan kuin viljaa – paitsi että kuusi kasvaa hieman hitaammin.

Tanska on kuusten kasvattamisen suurvalta, ja sieltä tuodaan runsaasti kuusia myös Suomeen, vaikka on myös kotimaisia kuusten kasvattajia. Kuusikasvatuksessa on se hyvä puoli, että kuuset kasvavat hallitulla alueella hyvin samanlaisiksi, ja kuuset voivat olla joitain tiettyjä koristekuusilaleja, jotka ovat "luonnokuusia" nätimpiä ja kestävämpiä sisäkäytössäkin. Keskisessä Euroopassa paras kuusi mitä rahalla saa on nimeltään "Nordman", missä nimi luonnollisesti viittaa pohjoiseen ja sen komeisiin kuusiin.

Kuusien kasvatusta on Suomessa harrastettu vasta 1990-luvulta alkaen, kun sitä ennen suurin osa kuusikauppiaista oli metsänomistajia, jotka hakivat kuuset metsistään. Kun puita kaadettiin perinteisin menetelmin, latvustoja jäi runsaasti ylitse, ja niitä voitiin myydä joulukuusina, mutta nykyaikaisin metsänhoitomenetelmin ei latvakuusia enää juuri jää kaupattavaksi. Hieman ammoista kuusimetsälle menemisen tunnelmaa voi saada joulukuusipellolla, mistä voi käydä itse kaatamassa haluamansa puun.

Kuusien käyttö joulupuuna on peräisin 1500-luvun Saksasta alueelta, joka on nykyisin Ranskan ja Strasbourgin tienoilla. Alun perin kuuset olivat pöydillä pidettyjä pieniä koristekuusia, joita vähitellen 1600-luvun kuluessa alettiin koristella nauhoilla ja killuttimilla, sekä lopulta myös kynttilöillä. 1800-luvulla keskieurooppalaisten joulutapojen levitessä pohjoisemmaksi tuli myös joulukuusi Suomeen – ensin aateliston tavaksi ja sitten "rahvaallekin" – 1800-luvulla. Joulukuusen käyttö levisi kaikille kuitenkin vasta 1900-luvun alussa.

Wikipedian mukaan ensimmäinen tieto joulukuusesta Suomessa on vuodelta 1829, jolloin paroni von Klinckowströmin joulujuhlassa oli peräti kahdeksan kuusta ja niistä yhden takana piilossa posetiivinsoittaja.

Merkittävä joulukuusiperinteen levittäjä Suomessa oli 1863 perustettu, suomenkielisiä kansakoulunopettajia kouluttanut Jyväskylän seminaari, jossa alettiin pitää joulun alla omia kuusijuhlia, mikä tapa levisi sitten seminaarista valmistuneiden opettajien mukana ympäri maata. Kuusenkoristeita askartelivat aluksi koululaiset opettajiensa johdolla.

Suomessa on joulukuusi noin puolessa yhden hengen talouksista ja vähintään nelihenkisistä perheistä kuusen hankkii noin 84%.

Perinteen mukaan joulukuusi viedään pois loppiaisena tai viimeistään Nuutinpäivänä, joka on 13. tammikuuta.

J-16 / Joulupuu on kasvatettu

Su, 12/08/2013 - 01:41 By Jari Mäkinen

Labrassa voi pitää hauskaa! Luovuus kukkii ja tuloksena voi olla taidetta. Ainakin jos erilaisilla bakteerikasvustoilla "maalaa" petrimaljaan joulukuusen, kuten tumblr-palvelussa kuviaan julkaiseva biologiopiskelija nimimerkki geneticist.

Ideana on se, että eri mikro-organismit (kuten sienet, bakteerit, levät ynnä muut sellaiset) ovat eri värisiä. Esimerkiksi bakteereissa on klorofyllin eri tyyppisiä variaatioita, jotka saavat ne näyttämään vaikkapa punaiselta, vihreältä, keltaiselta, ruskealta tai oranssilta. Valitsemalla siis sopivan värisiä bakteereita kasvatusmaljaan ja asettelemalla niitä tiettyihin paikkoihin siinä voi saada aikaan erilaisia kuvioita, kuten vaikkapa joulukuusen.

Asiaan liittyen pari sanaa petrimaljasta: se on pyöreä, noin 10 cm halkaisijaltaan oleva ja yleensä noin sentin syvä bakteeriviljelyastia, joita käytetään laboratorioissa bakteerinäytteiden kasvattamisessa. Jos esimerkiksi kipeästä kurkustasi otetaan näyte ja siitä etsitään bakteereita, näyte todennäköisesti laitetaan ravinneliuoksen pinnalle petrimaljaan. Parin päivän päästä maljassa on selvästi näkyvä bakteerikasvusto, mistä voi usein jopa katsomalla (muun muassa väristä) sanoa mistä bakteerista on kyse.

Hassu nimi "petrimalja" tulee saksalaisesta bakteeritutkijasta Julius Richard Petristä (1852–1921), joka keksi kätevän, matalan pikkumaljan vuonna 1877. Ravinneliuoksena käytetään yleensä ns. agar-nestettä, missä on ravintoaineita, suoloja ja aminohappoja sekä mahdollisesti antibiootteja. Lämpimänä maljaan laitettu agar jähmettyy jäähtyessään maljaan geelimäiseksi aineeksi, jonka pinnalle mikrobinäyte on helppo laittaa.

Lisää petrimaljataidetta on muun muassa täällä.