tiedekeskus

Mitä tehdä Hong Kongissa? Mene avaruusmuseoon!

To, 07/28/2016 - 19:28 Jari Mäkinen

Nyt olen jälleen puolueellinen: Hong Kongissa on komea tiedemuseo, mutta suosittelen kaupungin kaikista lukuisista tiedekiinnostavista kohteista kuitenkin kohtalaisen pientä ja hieman huomaamatonta Avaruusmuseota

Aivan aluksi kuitenkin varoitus: museoon ei kannata mennä juuri nyt, sillä sen näyttelyt on suljettu remontin vuoksi.

Nettisivujen mukaan työt jatkuvat koko tämän vuoden 2016 ajan, mutta museon yhteydessä oleva laajakangaselokuvateatteri ja planetaario ovat avoinna. Filmejä kannattaa kuitenkin mennä katsomaan mieluummin tiedekeskukseen. 

Vuonna 2012 näyttelyosastot olivat jo hieman väljähtyneitä, mutta silti kiinnostavia. Kenties niitä ei oltu kuin perushuollettu ja täydennelty sitten vuoden 1980, jolloin museo avattiin.

Kuten yleensä tällaisissa museoissa, niissä kerrottiin avaruuslentojen historiasta pääasiassa videoin, seinätauluin ja pienoismallein, kun taas nykypäivästä selittävissä paikoissa oli mukana myös erilaisia esineitäkin. Esimerkiksi avaruussukkulaa esiteltiin täysikokoisen, luonnollisen näköisen sukkulan nokan avulla, ja sen vieressä oli runsaasti erilaisia Yhdysvaltain avaruuslentoihin liittyviä tavaroita.

Erityistä museossa oli osasto, missä pääsi testaamaan itseään erilaisissa astronauttikoulutuslaitteissa – tai sen kaltaisissa vempeleissä. Niissä pääsi pyörimään ja keikkumaan, ja tehtävänä oli samalla esimerkiksi ohjata pientä avaruuskapselia avaruudessa. Toivottavasti uudistetussa museossa tätä puolta on säilytetty ainakin nykylaajuudessaan, sillä vempeleet olivat jännempiä ja todellisempia kuin monissa tiedekeskuksissa.

 

Hong Kongin läntisen historian ansiosta paikalla oli myös muuta kuin kiinalaista materiaalia, mutta Kiinan nykyisen varsin aktiivisen avaruustoiminnan ansiosta tämä kiinalaisanti oli jo tuolloin pari vuotta sitten museon kiinnostavinta antia.

Esillä oli jo tuolloin kuuluotaimen malli, Shenzhou-avaruuslentäjien vaatteita sekä varusteita ja muuta kiinalaista avaruustekniikkaa. Koska Kiina panostaa tällä haavaa runsaasti avaruuslentoihin ja näitä esitellään runsaasti maan muissa suurkaupungeissa, onkin todennäköistä, että tätä puolta parannetaan nyt käynnissä olevassa remontissa.

Jos ensi vuoden puolella olette siis menossa Hong Kongiin, niin käyntiä ei kannata jättää tavallisten turistikohteiden katseluun, vaan lisätä listalle avaruusmuseo. 

Se sijaitsee kaupungin ydinkeskustasta katsottuna joen vastarannalla, Kowloonin eteläkärjessä,  aivan joen yli seilaavien lauttojen (Star Ferry) sataman sekä Tsim Sha Tsuin aseman vieressä.

Samassa rakennuskompleksissa on myös Hong Kongin taidemuseo ja kulttuurikeskus, missä järjestetään konsertteja sekä erilaisia esityksiä. Tsim Sha Tsuin alueella on myös valtava ostoskeskus sekä ravintoloita; niistä katsottuna keskustan päällä iltaisin oleva lasershow on varsin komeaa katsottavaa. 

Myös Hong Kongin tiedemuseo sekä sen vieressä oleva Hong Kongin kaupunginmuseo ovat suhteellisesti ottaen varsin lähellä, sillä ne sijaitsevat Tsim Sha Tsuin toisella puolella, idässä.

Mutta siis: museo on nyt suljettu ja sen avoinna olo kannattaa tarkastaa ennakkoon museon nettisivuilta (jotka koko näyttelyn tapaan Hong Kongin brittihistorian ansiosta ovat myös sujuvaksi englanniksi).

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Taivaallinen alus ja levitaatiojuna Shanghaissa

Ke, 07/27/2016 - 21:26 Jari Mäkinen
Shanghain tiede- ja tekniikkamuseo. Kuva: Wolfgang Staudt

Aiemmin sanottiin, että Amerikassa kaikki on suurempaa ja komeampaa kuin muualla. Nykyisin sama tuntuu pätevän Kiinaan. Hyvä esimerkki tästä on Shanghai, missä tiedehenkiselle turistille riittää kovasti katsottavaa.

”KesälläPeking ei ole suinkaan Kiinan suurin kaupunki, sillä siellä on "vain" noin 21 miljoonaa asukasta. Väkimäärän mukaan laskettuna suurin on Guangzhou, jonka alueella vipeltää yli 44 miljoonaa kiinalaista, mutta kun luokitteluperusteeksi otetaan kaupungin itsensä alueella oleva väkimäärä – ei koko ympäristöä – on suurin kaupunki Shanghai. Lähes 25 miljoonaa ihmistä.

Ja kaupunki kasvaa niin nopeasti, että kun lentoasemalta tulee kaupunkiin ja vertaa maisemaa takaisin lentokentälle mennessä, tuntuu siltä, että tien varrelle on pullahtanut pari kaupunginosaa lisää. 

Kaupunki sinällään on näkemisen arvoinen, sillä historiallisia muistomerkkejä ja muutamia vanhoja taloja lukuun ottamatta se on rakennettu (tai uudistettu) ihan vastikään. Rahasta ei ole ollut nyt pulaa, ja niinpä kuvaruutuja, valoja ja kaikenlaista härpäkettä on joka puolella. Vempeleistä innostunut teknofriikkikin hengästyy Shanghaissa vaeltaessaan.

Siksipä hektistä menoa kannattaa mennä pakoon vaikkapa kaupunkin keskusta-alueen suurimpaan puistoon, Century Parkkiin Pudongissa. Siellä puolestaan hyvä paikka rauhoittumiseen on Shanghain tiede- ja tekniikkamuseo, joka sekin on jättiläinen. Siellä on 65 500 neliömetriä näyttelytilaa, 13 erilaista pysyvien näyttelyiden osastoa ja neljä erilaista elokuvateatteria.

Tai itse asiassa rauhoittuminen onnistuu oikeastaan vain teattereissa (vaikkapa avaruusaiheista IMAX-elokuvaa katsoen) tai vanhaa kiinalaista tiedettä sekä tekniikkaa esittelevässä näyttelyosastossa. Siellä on esillä muun muassa mainio kokoelma erilaisia raketteja, kompassi ja paljon muita keksintöjä, jotka ovat kotoisin Kiinasta.

Muut näyttelyosastot ihmisen sisuksista robottien avaruustutkimukseen ovat hienoja, mutta tyyliltään varsin räiskyviä. Rauhoittujan kannalta tämä ja suuret kiinalaiskoululaisryhmät eivät ole hyvä asia, mutta ellei tätä oteta huomioon, ei osastoja voi kuin kehua. On pianoa soittava robotti, Shenzhou-avaruuskapseli, satelliitteja ja interaktiivisia vempeleitä joka kulmassa.

Kiina selvästi haluaa näyttää parastaan, ja sillä on paljon näytettävääkin. Lisäksi museota kiertäessä käy hyvin selväksi, että Kiina haluaa kouluttaa lapsiaan sellaisiksi, että he ymmärtävät tiedettä ja tekniikkaa – he ymmärtävät, että siinä on tulevaisuus.

Eikä vain tulevaisuus, sillä Kiinan nykyinen hohto perustuu vain siihen. Tässä mielessäkin on suomalaisittain erittäin ikävää huomata taas kerran, että samaan aikaan kun Suomessa tästä kaikesta nipistetään ja ilmapiiri on erittäin tiedevastainen, innostaa Kiina nuorisoaan insinööreiksi ja tutkijoiksi. Kun pelkästään Shanghaissa on siis tuo noin viisi kertaa Suomen väkimäärä, ei pohjoisella maallamme ole paljoakaan sanottavaa kilpailussa idän maita vastaan...

Mutta ilman näitä ajatuksiakin museo on ehdottomasti käynnin väärti. Sinne on myös helppo päästä, sillä museolla on oma metroasemansa:

Museossa käy vuosittain noin kolme miljoonaa kävijää. Oma metroasema on siksi tarpeen!

Mitä museoihin tulee, niin Shanghain luonnonhistorian museo sekä Shanghain kaupunkisuunnittelumuseo ovat myös käynnin väärti; kummatkin ovat moderneja ja hyvin tehtyjä, ja paneutuvat aiheeseensa huolella sekä myös englanninkielisin tekstein. Luonnonhistoriallisessa museossa on mm. hienoja dinosauruksia ja kaupunkisuunnittelu antaa paitsi hyvin kuvan Shanghain historiasta, niin myös siitä miten megakaupunkia oikein voidaan rakentaa edes jokseenkin järkevästi sekä suunnitelmallisesti.

Transrapid!

Ja sitten vielä on luonnollisesti magneettilevitaatiojuna, joka on paitsi kätevin tapa kulkea kaupungin ja lentoaseman välillä, niin myös kiinnostava kohde sinällään. Magneettien varassa leijuva, hiljainen sekä tasainen kyyti 430 kilometrin tuntinopeudella on huima kokemus!

Junan kaupunginpuoleisen aseman yhteydessä on myös Maglev-museo, missä kerrotaan tarkemmin magneettilevitaation periaatteesta ja tekniikasta.

Kyseessä on yksi neljästä maailman toiminnassa olevista maglev-radoista; muut ovat Kiinan Changshassa, Linimossa, Japanissa, ja Incheonin lentoasemalla Koreassa.

Transrapid

Kuvat: Kirjoittaja ja Wolfgang Staudt

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

10 knoppia Tokiossa jokaiselle tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneelle

Ke, 07/20/2016 - 09:10 Jari Mäkinen
Miraikan

”KesälläTiedemuseokierros jatkuu Japanissa, joka sinällään on jo kuin suuri teknologian näyteikkuna – elektroniikkaa ja vempeleitä on joka puolella, joskin niille vastapainoa tarjoavia puistoja ja temppeleitä on niitäkin.

Niinpä luettelo Tokion tiedekiinnostavuuskohteista kannattaisikin aloittaa Ueno-puistolla, joka sinällään on varsin kaunis ja rauhallinen keidas kiireisen megasuurkaupungin keskellä.

Mutta asiaan, tällä kertaa lyhyesti ja listan muodossa:

1. Kansallinen luonnon ja tieteen museo

Tämä on suuri ja kattava yleismuseo tieteestä ja tekniikasta. Siellä on niin vanhojen laitteiden ja instrumenttien, eläimien ja kasvien näyttelyosastoja kuin uudempaakin esineistöä; kenties ainutlaatuisin esillä oleva kappale on Hayabusa-luotaimen mukana tuotu mikroskooppinen hitunen asteroidin pinnalta. Sitä tutkitaan luonnollisesti mikroskoopilla.

Nelikerroksinen päärakennus ja sen vieressä oleva toinen näyttelyhalli sekä puutarha sijaitsevat aivan Uenon rautatieaseman vieressä, ja jos Tokiossa ei ennätä muissa museoissa käymään, niin tänne kannattaa mennä. Ja jos on vähänkin aikaa, sillä viihtyy helposti yhden päivän.

2. Tokion tiedekeskus

Jos luonnon ja tieteen museo on perinteinen tiedemuseo, on Tokion tiedekeskus puolestaan varsin perinteinen Heureka-tyyppinen tiedekeskus: siellä on erilaisia laitteita ja näyttelyvempeleitä, joilla selitetään tieteen ja tekniikan perusasioita. Talossa on viisi kerrosta, ja niissä huomio keskittyy kovasti japanilaisittain tärkeisiin teollisuusaloihin: elektroniikkaan, robotteihin, autoihin ja teollisuuteen yleensä. 

Suuri osa keskuksen opasteista on vain japaniksi, mutta onneksi suurin osa niistä on erittäin helppoja hahmottaa myös ilman opasteita. Kitanomarun puistossa aivan Keisarin palatsin luona oleva rakennus sinällään on myös näkemisen arvoinen!

3. Miraikan - Kansallinen innovaatioiden ja tulevaisuuden tekniikan museo

Odaiban keinotekoisella saarella Koton kaupunginosassa oleva Miraikan on vähän kuin Tokion tiedekeskus, mutta pienempi ja keskittynyt – ainakin periaatteessa – enemmän tulevaisuuden tekniikkaan. Tosin sen mannekiinina on Hondan Asimo -robotti, joka sinällään on jo hieman vanhentunut. Sama pätee museoon, missä on kuulemma kiinnostavia erikoisnäyttelyitä, mutta hieman varttuneempi ei jaksa tästä museosta innostua. Lapsille jälleen paikka on kerrassaan hauska.

Otsikkokuvassa on Miraikanin keskusaula.

4. Maanjäristyssimulaattori

Tämä on hurja paikka! Tokion pelastuslaitoksen järistyssimulaattorissa voi kokea itse, miltä voimakas järistys tuntuu ja mitä sen aikana voi tehdä – sekä mitä pitäisi tehdä. Tämä on erittäin hyödyllistä myös turisteille, ja siksi tänne kannattaisikin suunnata jo matkan ensimmäisenä päivänä. Paikka on tarkoitettu koululaisryhmille, mutta se on avoinna myös turisteille.

Toinen samankaltainen paikka on "Tokion Rinkain Onnettomuusestämispuisto", eli Tokion alueen pelastuskeskus. Jos ja kun kaupunkia kohtaa joskus jokin suuri onnettomuus – kuten voimakas maanjäristys – pääsee laajaan puistoon turvaan ja siellä on ensiapukeskus, pelastuskeskus ja operaatiokeskus. Ja siellä on myös koulutuskeskus, mutta se on erikoistunut 72 tuntia kestäviin onnettomuussimulaatioihin, joissa jäljitellään tapahtumia myös järistyksen jälkeen. Ellei sitä halua tehdä, voi tiloissa voi myös oppia nopeasti toimenpiteet maanjäristysten varalta. Pääkohderyhmä täälläkin ovat koululaiset, mutta muutkin pääsevät sisälle.

5. Kaasutiedemuseo

Kaasutiedemuseo on hupaisa, pieni Tokion kaasulaitoksen ylläpitämä tiedekeskus, joka kertoo kaasusta ja sen käytöstä. Sopii erityisesti japania taitaville lapsille, mutta on aikuisemmille ulkomaalaisille lähinnä kuriositeetti. 

6. Meritiedemuseo (englanniksi vain tämä esite)

Miraikan-tiedekeskuksen vieressä Koton kaupunginosassa on laivan muotoinen rakennus, joka pitää sisällään Tokion merimuseon. Se pitää sisällään varsin kiinnostavan näyttelyn merentutkimuksesta ja meritekniikasta, mutta valitettavasti juuri nyt koko museon päänäyttely on suljettuna. Sen sijaan museon vieressä ulkona oleva Japanin ensimmäinen napatutkimusalus Soya on avoinna ja sen sisälle pääsee ihmettelemään. Museon puistossa on myös erilaisia näyttelyesineitä.

Kun museo avautuu ensi vuonna, on toivottavasti sen näyttelyyn lisätty myös englanninkielisiä tekstejä, sillä aiemmin kaikki oli lähestulkoon vain japaniksi (kuten nettisivutkin yhä edelleen).




7. JAXAn vierailijakeskus

Japanin avaruustutkimusviraston JAXAn päärakennus sijaitsee Chofun kaupunginosassa, ja sen yhteydessä on myös pieni näyttely. Koska JAXAn toimet kattavat avaruuslentojen ja -tutkimuksen lisäksi myös ilmailututkimuksen, kerrotaan näyttelyssä myös aeronautiikan tutkimuksesta.

Kiinnostavampi paikka tässä mielessä on Tsukuban avaruuskeskuksen näyttely ja Space Dome, jotka ovat noin puolentoista tunnin junamatkan päässä Tokion koillispuolella. Tsukuban avaruuskeskus on Japanin tärkein avaruustutkimus- ja teknologiakeskus.

Paikka ja sen vierailijakeskus ovat käynnin väärti, tosin avoinnaolo kannattaa aina tarkistaa etukäteen, koska testit ja muut operationaaliset toimenpiteet sulkevat aina välillä yleisön sisäänpääsyn alueelle. Alla on vierailijakeskuksen kartta; siitä näkee, että esillä on myös suurin japanilainen kantoraketti, H-II.

Tsukuban avaruusvierailijakeskuksen kartta

Lopuksi vielä kolme erikoiskohdetta elektroniikan ihmettelemiseen, mutta niihin liittyen vielä yksi yleisempi menovinkki: Akihabaran elektroniikkahelvetti. Se on kokonainen kaupunginosa, joka on täynnä erilaisia laitteita ja vempeleitä. Se on samanaikaisesti upea ja hyvin vaarallinen paikka meille vempelefriikeille!

8. Toshiba Science Museum

Elektroniikkayhtiö Toshiban museo ja näyttely (sekä myyntinäyttely) sijaitsevan Tokion eteläpuolella sijaitsevassa Kawasakin kaupungissa. Paikkaa voi pitää oikeana tiedemuseona, sillä siellä on paljon kiinnostavia – pääosin interaktiivisia – vempeleitä, joilla pääsee kokemaan miltä tulevaisuus tuntuu. Ainakin siis tulevaisuus sellaisena, kun se nyt kuvitellaan.

9. Sony Explorascience Museum

Sonyn näyttelytila keskittyy valoon, ääneen ja viihteeseen, ja kaiken esillä olevan tarkoituksena on lähinnä saada aikaiseksi vau-efektejä. Ja siinä se onnistuu. Erityisen jännä on 3D-tekniikkaa esittelevä osasto.

10. The Panasonic Showroom

Ja vielä lopuksi yksi samanlainen "museo", nyt Panasonic-yhtiön tekemä. Tämän erikoisuus on Nintendo-teemainen peliosasto sekä kestävään kehitykseen sekä ympäristönsuojeluun liittyvän elektroniikan esittely.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Toyotasi on oikeasti Toyoda ja se on täältä kotoisin

Ti, 07/19/2016 - 10:25 Jari Mäkinen
ensimmäinen Toyota-auto

”KesälläKiinnostavien tiede- ja/tai teknologiapaikkojen kierros rantautuu nyt Japaniin ja vuorossa on eräs nousevan Auringon maan teknologiakeskuksia: Nagoya.

Satunnainen turisti ei yleensä eksy Nagoyaan, mutta sinne menemiseen on monta syytä. Ensinnäkin lentojen hinnat sinne ovat trendikkäämpiä kaupunkeja edullisempia ja hintataso paikan päällä on myös edullisempi, toiseksi sieltä pääsee liikkumaan nopeasti Shinkansen-luotijunilla niin etelään Osakan ja Kioton suuntaan kuin ylös Tokioonkin, ja kolmanneksi paikkakunnalla on useita kiinnostavia museoita.

Kenties suurin ja jännin näistä on erään Toyota-nimisen autovalmistajan historiaa esittelevä museo, joka on koko nimeltään Toyotan historiallinen teollisuus- ja teknologiamuseo

Vaikka Toyota tunnetaan nykyisin ennen kaikkea autoistaan, sai yhtiö alkunsa tekstiiliteollisuuden laitteista. Sakichi Toyoda kehitti 1800-luvun lopussa Japanin ensimmäiset koneistetut kangaspuut ja vuonna 1918 hän perusti omaa nimeänsä kantavan yrityksen. 

1920-luvulla Toyodan poika Kiichiro markkinoi yhtiön tuotteita muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja hän kiinnostui autoista sillä seurauksella, että yhtiö alkoi valmistaa niitä itse vuonna 1936. Otsikkokuvassa on ensimmäinen Toyotan tuotantoauto, AA-niminen sedan tuolta vuodelta.

Toyotan museossa tarina alkaa kuitenkin puuvillan käsittelyyn tehdyistä koneista.

Niitä, ja niiden erilaisia malleja käydään läpi hyvinkin seikkaperäisesti, ja myös kangasteollisuudesta keskimääräistä kenties vähemmän innostunut löytää aiheesta paljon kiinnostavaa. Ja ellei muuta, niin viime vuosisadan alun tekniikka on aina kiinnostavaa. 

Myös rakennus, missä puuvillankäsittelyä esitellään, on vanhan kaltainen ja matala, mikä sopii niille oikein hyvin.

Kun tarina siirtyy seuraavaan vaiheeseen, autoihin, laajenee myös näyttelytila suureksi halliksi. Välitilassa autohalliin mentäessä on otsikkokuvan ensimmäinen auto, moottoreita sekä erilaisia autonosia, joiden jälkeen sisäänkäynti autohalliin on varsin näyttävä: koko suuri halli autorivistöineen ja autojen kokoonpanossa käytettäviä robotteja (toimivia sellaisia) sisältävä halli avautuu eteen varsin upeana.

Jännittävintä museossa on kenties autojen kokoonpanolinjat ennen ja nyt, sekä luonnollisesti tulevaisuuden tuotteet, joita Toyota on tekemässä. Japanilaiseen tapaan museossa kaikki on juuri paikallaan, interaktiiviset näytöt toimivat ja joka paikassa on robotin tapaan toimivia oppaita. Tosin myös japanilaiset koululaisryhmät etenevät museossa kuin pienet laumat, ja meikäläiset satunnaiset länsituristit ovat siellä joukossa.

Museoon pääsee kätevästi esimerkiksi Nagoyan hop-on hop-off -turistibussilinjalla, minkä kyytiin on kätevä hypätä esimerkiksi päärautatieasemalla.

Toyotan pääkonttori sijaitsee Aichissa noin 35 minuutin junamatkan päässä Nagoyasta, ja siellä on erillinen automuseo.

Autohalli

Toinen liikenneaiheinen, todella kiinnostava museo Nagoyassa on Japanin rautateiden SCMaglev- ja rautatiemuseo. Siellä on esillä 39 täysikokoista junaa, joiden joukossa on ensimmäiset Shinkansen-luotijunat 1970-luvun alusta.

Näyttelyn helmi on kuitenkin MLX01 -magneettilevitaatiojunan koemalli, jolla japanilaiset testasivat mahdollisuutta tehdä Shinkansenien seuraava sukupolvi magnev-periaatteella; näillä näkymin junat ovat kuitenkin perinteisiä. Tosin "perinteisten" junien koekappaleet, joita museossa on monta, ovat myös varsin futuristisia.

Kolmas käynnin arvoinen museo paikkakunnalla on Nagoyan sataman akvaario ja merimuseo. Suurikokoinen kompleksi pitää sisällään useita eri kokoisia altaita, joissa on eri merialueiden kaloja sekä muita vedeneläviä, mutta esillä on myös varsin jännittävä alus: Japanin ensimmäinen Etelämantereen tutkimuksessa käyttämä jäävahvistettu alus Fuji. 100 metriä pitkä, 11 metriä leveä ja 22 metriä korkea alus laskettiin vesille vuonna 1965 ja se seilasi eteläisiä meriä 245-henkisen miehistön voimin 18 vuoden ajan, ennen kuin se pelastettiin romutukselta Nagoyan satamaan.

Aivan Fujin vieressä on satama-alueen yläpuolelle nouseva havaintotasanne, mistä voi ihmetellä Japanin suurimman rahtisataman toimintaa.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Arizonan suuri meteoriittikraatteri lisämausteilla

Ma, 07/18/2016 - 12:10 Jari Mäkinen
Barringer-kraatteri

”KesälläViikonlopun tiedemuseojutussa käytiin läpi avaruusmuseoita Yhdysvalloissa, eikä aiheesta päästä kokonaan eroon tänäänkään. Erilaisia Apollo-ajan esineitä nimittäin on näytteillä eri puolilla maata, ja niihin saattaa törmätä varsin yllättävissäkin paikoissa – jotka lopulta eivät olekaan kovin yllättäviä.

Kuten Arizonan suurella meteoriittikraatterilla.

Kuuluisa kraatteri tunnetaan nimellä Barringer-kraatteri, koska kaivosgeologi Daniel Barringer ehdotti ensimmäisenä (vuonna 1903) kraatterin olevan oikeasti syntynyt suuren meteoriitin iskun johdosta. Sitä ennen johtava teoria kraatterin synnystä oli suuri vulkaaninen kaasuräjähdys. 

Kraatterin olemassaolo toki oli tiedossa jo ammoisista ajoista alkaen, ja jo silloin, kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat paikalle, oli kraatterin luota löydetty noin 30 tonnia omituisia rautakappaleita.

Niiden arveltiin olevan kraatterista peräisin, mutta vasta Barringer tuli ajatelleeksi suurta rautameteoriittia, joka olisi maahan iskeytyessään hajonnut ja levittäytynyt ympäriinsä.

Barringer oli siis myös kaivosmies, ja tuli heti ajatelleeksi pitemmälle: jos ympäristössä oli jo noin paljon hyvälaatuista rautaa, niin kuinka paljon sitä olikaan kraatterin alla?

Hän osti siksi kraatterin alueen itselleen, ja yhä edelleen paikka on Barringerin perheen hallussa. Onneksi he ovat perustaneet sinne nyt mielenkiintoisen vierailijakeskuksen, missä voi tutustua tarkemmin kraatterin ja sen alueen historiaan sekä myös käydä katsomassa kraatteria tarkemmin.

Näyttelyssä kerrotaan myös se, että valitettavasti Barringer ei löytänyt rautaansa.

Hän koetti kaivaa sitä 27 vuoden ajan ja porasi kraatterin keskellä 419 metrin syvyyteen. Sittemmin meteorin törmäystä mallinnettaessa on selvinnyt, että todennäköisesti itse meteori oli halkaisijaltaan noin 50 metriä, ja että suurin osa siitä höyrystyi jo ilmassa. Valtaosa lopusta raudasta höyrystyi törmäyksen aikaan, joten vain jäljelle jääneet rautakappaleet olisivat levinneet roiskeina ympäristöön.

Törmäyksen oletetaan tapahtuneen noin 50 000 vuotta sitten. Itse kraatteri on noin 1,2 km halkaisijaltaan, sen syvyys on 170 metriä ja sitä ympäröi noin 45 metriä ympäröivää tasankoa korkeammalle nouseva reuna. 

Kyseinen paikka Arizonassa on ylänköä, eli vaikka paikka näyttää tasaisen aukealta hiekkalakeudelta, on se 1740 metriä korkealla meren pinnasta.

Otsikkokuvassa on koostekuva kraatterista, sillä yhteen kuvaan sitä ei reunalla seisten saa kuin tosi laajakenttäisellä objektiivilla. Kuvassa näkyy oikealla vierailijakeskus, mistä pääsee laskeutumaan näköalatasanteelle sekä kulkemaan eri puolille reunaa polkuja pitkin. 

Vierailijakeskus on siis avoinna yleisölle ja se sijaitsee I-40 -tien varrella Flagstaffin ja Winslowin välissä; ajomatkaa Flagstaffista on noin 55 km. Tieltä on luonnollisesti kraatterille hyvä ohjeistus.

Mutta mitä tekemistä kraatterilla on Apollojen kanssa?

Paljonkin, ja siksi vierailijakeskuksen pihalla on Apollo-alus. Tosin kyseessä ei ole "oikea" kapseli, yksi niistä harvoista avaruudessa käyneistä, vaan kyseessä on koemalli, jolla testattiin aluksen kellumista.

Apollo-aluksethan laskeutuivat Maahan laskuvarjojen avulla ja molskahtivat lennon päätteeksi mereen. Siksi molskahtamista ja kellumista testattiin erilaisin koemallein, jotka olivat ulkomuodoltaan täysin avaruuskapselien kaltaisia ja niiden massa sekä massajakautuma oli tehty oikean kaltaisiksi. 

Museossa näytteillä oleva kappale on ns. boilerplate 29, eli koekappale 29, jolla tehtiin ennen kaikkea normaalien laskeutumisten testaukset, eli sellaiset, missä kapseli putosi mereen nätisti "oikein päin". 

Kelluminen ja vesi eivät kuitenkaan ole yhtymäkohta meteorikraatteriin, vaan se, että kuuastronautit kävivät kouluttautumassa kraatterilla, joka muistuttaa suuresti Kuussa olevia kraattereita. Heille opetettiin paikalla geologiaa ja liikkumista kraatterilla. He hikoilivat täysissä avaruuspuvuissaan Arizonan kuuman auringon alla kuukävelyitä harjoitellen.

Lisäkoulutusta he saivat Flagstaffissa sijaitsevassa Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen tiloissa, minne myös kerättiin paljon kuulennoilta (niin miehittämättömiltä luotainlennoilta kuin Apollo-lennoiltakin) saatua geologista materiaalia, ja siellä myös suunniteltiin kolmella viimeisellä Apollo-laskeutumisella käytetty kuuauto.

Paikka, missä kuugeologian tutkimus alkoi 1960-luvulla, on nykyisin Astrogeologian tutkimuskeskus, ja se tukee monia NASAn hankkeita. Laitoksen sisäänkäynnin aulassa on myös kiinnostava pieni näyttely, missä on luonnollisesti esillä myös yksi kuuautojen koekappaleista. Paikalle tosin pääsee vain ennakolta sopimalla, sillä keskus ei ole avoinna yleisölle.

Sen sijaan Flagstaffissa on yleisölle avoin kiinnostava Pohjois-Arizonan museo, missä on myös paljon geologiaan sekä paleontologiaan liittyvää materiaalia. Geologia on tuolla alueella muutenkin kova sana, sillä aivan vieressä sijaitsee Grand Canyon.

Tiedetuubin klubi vierailee kraatterilla, Flagstaffissa ja Grand Canyonilla ensi vuoden elokuussa tehtävällä auringonpimennysmatkalla. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin lisätietoja matkasta on matkan omalla sivulla.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Apolloja niin että heikottaa!

Su, 07/17/2016 - 11:15 Jari Mäkinen

Juuri nyt 47 vuotta sitten Apollo 11 kiisi kolme astronautti mukanaan kohti Kuuta. Lentoa voi seurata nyt reaaliajassa twitterissä mainiolla @ReliveApollo11 -tilillä, mutta paremmin ja konkreettisemmin Apollo-aikaan pääsee tutustumaan Yhdysvaltain lukuisissa avaruuslentoja esittelevissä museoissa. Niistä parhaat on tänään museosarjan esittelyssä.

”KesälläKansainvälinen avaruusasema on kiinnostava ja tärkeä osa avaruuslentoja, ja sen merkitys on ennen kaikkea se, että sen asioista avaruudessa elämisestä ja työskentelemisestä on tullut rutiinia.

Rutiini ja arkipäiväisyys ei kuitenkaan ole kaikkein koukuttavimpia aiheita avaruuslentoja suurelle yleisölle esiteltäessä, joten ei ole mikään ihme, että Yhdysvaltain suuret avaruuslentokeskukset keskittyvät historiaan: Apollo-lentoja jaksetaan esitellä joka kantilta ja avaruussukkuloistakin otetaan kaikki irti – etenkin niiden hohdokkaimmista lennoista, kuten Hubble-avaruusteleskoopin huoltolennoista.

Kenties paras ja ennen kaikkea upein paikka Apollojen sekä sukkuloiden aikaan tutustumiseen on Floridassa, Cape Kennedyn vieressä sijaitseva Kennedyn avaruuskeskuksen vierailijakompleksi. Kirjoitimme tästä pari vuotta sitten tässä jutussa.

Keskuksessa on huikea kokoelma raketteja ja avaruusaluksia (kuten avaruussukkula Atlantis), erilaisia esineitä ja interaktiivisia näyttelykohteita, ja mikä parasta, sieltä pääsee käymään varsinaisen avaruuskeskuksen puolella. Siellä on esillä puolestaan oikea Saturnus 5 -kantoraketti ja lisäksi siellä voi ihailla jättimäistä VAB-rakennusta sekä laukaisualustoja.

Kiertoajeluilla pääsee myös käymään Cape Canaveralin puolella paikoissa, mistä Yhdysvaltain miehitetyt avaruuslennot tehtiin ennen Kennedyn avaruuskeskuksen rakentamista. Canaveralin puolella on myös oma museonsa, USAn ilmavoimien avaruusmuseo, minne voi mennä erikseenkin ja mistä pääsee katsomaan sen puolen historiaa. Tästäkin museosta kerrottiin USAn avaruuskeskusten avaruusmuseojutussa.

Tuossa jutussa esiteltiin samoin Houstonin avaruuskeskuksen vieressä oleva yleisökeskus, missä on esillä samoin Saturnus 5 sekä koko joukko muita raketteja. Houstonissa pääsee myös käymään historialliseksi muistomerkiksi muutetussa Apollo-ajan lennonjohtokeskuksessa sekä kiertämään muutenkin miehitettyjen avaruuslentojen keskusta.

Paras paikka kaikkeen (amerikkalaiseen) avaruushistoriaa tutustumiseen on kuitenkin USAn pääkaupunki Washington. Siellä sijaitsee Kansallinen ilmailu- ja avaruusmuseo, joka on osa Smithsonian-museorypästä. 

Museon päärakennus on aivan kaupungin keskustassa olevan Mall -puiston vieressä, ja sen läpi käymiseen kannattaa varata yksi päivä, jos sen tarjontaan haluaa tutustua vähänkin seikkaperäisemmin. Museossa on myös usein vierailijoita, kuten astronautteja, ja ennen museokäyntiä kannattaakin tarkastaa mitä on tarjolla ja milloin.

Kirjoitimme museosta pari vuotta sitten omassa jutussaan, ja siinä kerrotaan myös  museon toisesta rakennuksesta, lähellä Washingtonin Dullesin lentoasemaa olevasta vain lentokoneille ja avaruuslaitteille omistetusta Udvar-Hazy -keskuksesta. Sitä varten kannattaa varata kokonaan toinen päivä, sillä esillä on hyvin paljon kaikenlaista kiinnostavaa.

Näyttelyn helmi on avaruussukkula Discovery, joka tuotiin museoon sukkuloiden jäätyä eläkkeelle. Sitä voi kierrellä lähes kosketusetäisyydellä.

Muut avaruussukkulat ovat esillä New Yorkissa (Enterprise Intrepid Sea-Air-Space Museumissa), Kennedyn avaruuskeskuksessa ja Los Angelesissa, Kaliforniassa (Endeavour Kalifornian tiedekeskuksessa).

Goddard visitor centre

Jokaisen NASAn tutkimuskeskuksen vieressä on myös enemmän tai vähemmän suuri yleisökeskus, missä esitellään etenkin kyseisessä keskuksessa tehtävää työtä. Alla on listaus näistä keskuksista, ja jos joku niistä sattuu matkan varrelle, niin niissä kannattaa ehdottomasti poiketa.

NASA Ames Exploration Center Ames Research Center Moffett Field, California
Goddard Visitor Center Goddard Space Flight Center Greenbelt, Maryland
Kennedy Space Center Visitor Complex Kennedy Space Center Merritt Island, Florida
WFF Visitor Center Wallops Flight Facility Wallops Island, Virginia
U.S. Space & Rocket Center Marshall Space Flight Center Huntsville, Alabama
Dryden Flight Research Center Dryden Flight Research Center Edwards Air Force Base, California
Great Lakes Science Center Glenn Research Center Cleveland, Ohio
Jet Propulsion Laboratory Jet Propulsion Laboratory Pasadena, California
Space Center Houston Lyndon B. Johnson Space Center Houston, Texas
John C. Stennis Space Center John C. Stennis Space Center Hancock County, Mississippi
Virginia Air and Space Center Langley Research Center Hampton, Virginia

Clevelandissa vierailijakeskus on yhdistetty paikallisen tiedekeskuksen kanssa, ja vaikka siellä avaruusosasto ei ole kovin suuri, on se kenties paras paikka päästä tutustumaan Apollo-kapseliin hyvin läheltä – sisälle ei voi mennä, mutta sisälle pääsee kurkistamaan.

Tämän jutun otsikkokuvassa on täma Clevelandin kapseli, joka oli toiseksi viimeinen avaruudessa ollut Apollo: alusta käytettiin Skylab-avaruusasemalle menemiseen ja sieltä palaamiseen vuonna 1973 Skylab 3 -lennolla.

Muut Apollo-kapselit ovat esillä näissä museoissa:

Apollo 6 
Fernbank Science Center, Atlanta, Georgia

Apollo 7
Frontiers of Flight Museum, Dallas, Texas

Apollo 8
Chicago Museum of Science and Industry, Chicago, Illinois

Apollo 9
San Diego Air and Space Museum, San Diego, California

Apollo 10
Science Museum, London, England

Apollo 11
The National Air and Space Museum, Washington, D.C.

Apollo 12
Virginia Air and Space Center, Hampton, Virginia

Apollo 13
Kansas Cosmosphere and Space Center, Hutchinson, Kansas

Apollo 14
Visitor's Center, Kennedy Space Center, Florida

Apollo 15
USAF Museum, Wright-Patterson Air Force Base, Dayton, Ohio

Apollo 16
U.S. Space and Rocket Center, Huntsville, Alabama

Apollo 17
NASA Johnson Space Center, Houston, Texas

Apollo-Soyuz
California Science Center, Los Angeles, California

Skylab 2
Naval Aviation Museum, Pensacola, Florida

Skylab 4
National Air and Space Museum, Washington, D.C.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Saisiko olla timanttinen sydämensiirto?

Pe, 07/15/2016 - 12:36 Jari Mäkinen

Aiemmassa tiedemuseojutussa kerrottiin Kapkaupungissa sijaitsevasta luonnonhistorian museosta, mutta kaupungissa on tiedemielessä luonnollisesti myös muuta nähtävää.

Aivan turistien suosiman Waterfrontin alueen keskellä on merenkulkumuseo, jossa muun muassa kerrotaan varsin kiinnostavasti valtamerimatkustajalaivoista; Etelä-Afrikan kannalta tämä onkin tärkeää, sillä laivat oli pitkään ainoa käytännöllinen tapa kulkea Euroopan ja Etelä-Afrikan välillä. 

Nykyisen lentomatkustamisen ja ruotsinlaivaristeilemisen aikaan on hyvin avartavaa pohtia aikaa, jolloin matka kaukomaille oli viikkoja kestävä laivakyyti. Ja se oli hyvin erilainen eri laivoissa ja matkustusluokissa.

Kuva: Esillä museossa on myös tehtävänsä tehnyt pelastuslautta.

 

Merenkulkumuseo on yksi Iziko-museoryppään jäsenistä, ja sen kulttuurihistoriallisen taustan näkee hyvin näyttelyssä, joka on kattava ja kiinnostava, mutta kenties siitä olisi voinut tehdä hieman näyttävämmän, kävijäystävällisemmän ja nykyaikaisemman – etenkin kun museo on aivan turistialueen keskellä.

Tässä mielessä tosin aleen toinen museo, timanttimuseo, on juuri päinvastainen tapaus. Se on kirjaimellisesti pieni jalokivi: hyvin tehty ja loistava paikka timantteihin, jalokiviin ja mineraaleihin tutustumiseen. Tosin sitä voisi arvostella hieman siitä, että museo on erittäin kaupallishenkinen ja tehty selvästi vain pikaisesti paikalla käänyvien turistien pinnallisen katsomisen kannalta. Eikä ole mitenkään yllättävää, että Etelä-Afrikan kaivosten kyseenalaisiin ihmisoikeusasioihin ja ympäristöhaittoihin ei näyttelyssä tosin viitata kuin ohimennen.

Kapkaupungin yliopiston (jonka kampusalue sinällään on myös näkemisen arvoinen) luona on sairaala, missä kerrotaan ensimmäisestä sydänsiirrosta: sen teki eteläafrikkalainen kirurgi Christiaan Barnard joulukuussa 1967 Groote Schuur -sairaalassa, joka tosin sijaitsi tuolloin toisaalla, kaupungin keskustan luona.

Nykyisessä sairaalassa on sydänmensiirtomuseo, missä voi paneutua autenttisesti sydämensiirtoon museon kahdessa, autenttisiksi tehdyissä leikkaussalissa. Toinen näistä on jutun otsikkokuvassa. Mukana on luonnollisesti paljon yleistä asiaa lääketieteen historiasta ja elisiirroista yleisesti.  

Nykyinen sairaala sijaitsee Observatorion kaupunginosassa, missä sijaitsee myös Kapkaupingin tähtitieteellinen obervatorio – sen viktoriaaniseen rakennukseen sekä ainutlaatuiseen, hydraulisella lattialla varustettuun tähtitorniin pääsee tosin tutustumaan vain observatorion kanssa etukäteen sopimalla tai silloin tällöin järjestettävin yleisötilaisuuksien aikana.

McLean-teleskooppi Observatoriossa

Aivan sairaalan vieressä on on myös heurekamainen Kapkaupungin tiedekeskus, joka on varsin pieni ja tarkoitettu ennen kaikkea kouluryhmille. Se on kuitenkin hyvä menovinkki kaikille lapsiperheille ja meille leikkimielisille aikuisille.

Kaupungissa on myös koko joukko muita museoita, joista on hyvä listaus Cape Town Magazinen nettisivuilla.

Muut Etelä-Afrikka -sarjan jutut:

Hyväntoivonniemi ja sen nähtävyydet
Etelä-Afrikan luonnonhistoriallinen museo

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Meri, missä Lentävä hollantilainen makaa

Pe, 07/15/2016 - 12:36 Jari Mäkinen
Kiikari, jolla voi katsoa merta

Kolmas Kapkaupungin museoita esittelevä juttu kertoo lähialueista.

Kaupungista etelään ajettaessa tulee varsin pian eteen Hyväntoivonniemi, joka sinällään on geologisessa ja yksinkertaisesti maisemallisessa mielessä eräs uskomattomimmista paikoista missä kirjoittaja on vieraillut. Alue on myös luonnonpuisto, missä on runsaasti harvinaisia eläimiä ja kasveja.

Niemen nokassa olevan majakan tasanteelta voi katsoa alas merialueelle, missä Atlantti yhdistyy Intian valtamereen. Tarkkaan ottaen Etelä-Afrikan eteläisin kärki on hieman idempänä (Cape Agulhas noin 150 kilometrin päässä), mutta Hyväntoivonniemi on erinomainen paikka katsoa etelään ja ajatella, että Etelämantereen ja jalkojen alla olevan maan välissä on vain yksi meri.

Ei ihme, että monet Etelämantereen huoltolinjat kulkevat Kapkaupungin kautta. Monet Etelämantereelle sen kesäaikaan suuntaavat laivat ja lentokoneet lähtevät matkaan Etelä-Afrikasta, ja niistä näkee välillä vilauksia niin Waterfrontin luona olevassa satamassa kuin lentokentälläkin.

Hyväntoivonniemellä on myös pieni museo (niin pieni, ettei sitä edes mainita Hyväntoivonniemen virallisilla nettisivuilla, mutta museo on siellä), joka kertoo myrskyisän ja etenkin aikanaan hyvin vaarallisen merialueen historiasta.

Museossa voi tutustua silmien edessä olevan meren nielaisemiin laivoihin, joista yksi oli legendaksi noussut Lentävä hollantilainen, eli tarinan mukaan kapteeni Hendrick van der Deckerin alus, joka joutuu kiertämään Kapin eteläpuolella olevia myrskyäviä meriä tuomiopäivään saakka. Nyt alus näyttäytyy merenkulkijoille aavelaivana, joka vie näkijänsä mukanaan.

Toisen tarinan mukaan kyseessä oli toinen hollantilaiskippari Bernard Fokke, joka pystyi purjehtimaan hyvin nopeasti Alankomaista sen Jaavalle, koska hänellä oli sopimus pirun kanssa … hän pystyi purjehtimaan koko ajan sopivassa myötäisessä myrskytuulessa.

Joka tapauksessa hollantilaislaiva oli jäänyt Kapkaupungin edustalle myrskyn suojaan monien muiden laivojen tapaan, mutta sen kapteeni päätti lähteä rohkeasti matkaan ja haaksirikkoutui pian lähtönsä jälkeen huonossa säässä Hyväntoivonniemen luona.

Legendasta on monta eri versiota ja usein Hyväntoivonniemen sijaan paikaksi kerrotaan Etelä-Amerikan eteläkärki Kap Horn

Kuvat: Näkymä Hyväntoivonniemen päästä etelään (yllä) ja pohjoiseen (alla).

 

Kap Hornia ja Afrikan eteläosia yhdistää kuitenkin se, että merialue niiden eteläpuolella on hyvin myrskyisä. Se on ainoa seutu koko maapallolla, missä manneralue ei ole haittaamassa merivirtaa ja tuulta, joten meri Etelämantereen ympärillä on oikeastaan aina myrskyisä ja tuulinen.

Etelä-Afrikan luona merestä tekee lisäksi arvaamattoman se, että siellä lämmin Agulhasin merivirta kohtaa kylmän Benguela-virran ja saa aikaan suuria vaihteluita lämpötilassa sekä meren virtaussuunnassa.

Hyväntoivonniemi oli purjelaiva-aikaan myös miellyttävä lepopaikka siksi, että se oli suojaisa ennen myrskyäviä meriä, ja lisäksi sen jälkeen Euroopasta lähteneet sailorit tiesivät pääsevänsä itään päin kohti määränpäitään.

Ensimmäisenä europpalaisena paikalla oli portugalilainen Bartolomeu Dias 1488, joka nimesi niemen Myrskyjen niemeksi (Cabo das Tormentas). Portugalin kuningas Juhana II muutti nimen pian Hyväntoivonniemeksi (Cabo da Boa Esperança), koska halusi sen toivottavan hyvää onnea kaikille Intian suuntaan matkaaville laivoille.

Diasista ja portugalilaisista Etelä-Afrikassa kertoo laajasti Mossel Bayssa oleva Dias Museum, mutta sinne on matkaa Kapkaupungista liki 400 km, joten siitä ei tässä yhteysessä sen enempää.

Portugalilaisten jälkeen suurin osa kävijöistä oli hollantilaisia (joille paikka oli tärkeä välietappi kauppareiteillä Aasiaan) ja heidän vaikutuksestaan Etelä-Afrikassa on edelleen voimakas hollantilaishenki ja puhutaan hollanninsukuista afrikaans-kieltä.    

Stellenboshin museo

Paremmin Etelä-Afrikan monisyiseen historiaan voi tutustua esimerkiksi Kapkaupungin itäpuolella olevassa Stellenboshissa, missä on kerrassaan mainio kylän historiallinen museo (yllä). Alue on kuuluisa viineistään, mutta siemailun ohessa kannattaa piipahtaa myös tässä museossa; tiedehenkistä paikalla kiinnostaa erityisesti se, miten uudisraivaajat aikanaan asuivat ja tulivat toimeen.

Tässä mielessä hyvin jännä on myös hieman pohjoisempana Karoo-aavikon reunalla oleva Maetjesfontain ja sen automuseo

Ja jos matka suuntautuu kohti Karoota, niin (laskentatavasta riippuen) maailman suurin tähtitieteellinen kaukoputki SALT, Southern African Large Telescope, on lähellä Sutherland-kylän vieressä. Teleskoopin luona on myös pieni vierailijakeskus.

Sinne meneminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa, joten kapkaupunginkävijälle ne saattavat olla liian kaukana. Siksi lopuksi vielä listaus Hyväntoivonniemen reitin varrella olevista museoista: blog.capepointroute.co.za/attraction/cape-point-route-heritage.

Muut Etelä-Afrikka -sarjan jutut:

Hyväntoivonniemi ja sen nähtävyydet
Etelä-Afrikan luonnonhistoriallinen museo

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Oletko lähdössä matkalle? Tiedetuubi esittelee tiedeturismikohteita.

Ti, 07/12/2016 - 11:37 Jari Mäkinen
Tiedetuubin tiedekiinnostavuuskartta

Kesällä matkustellaan! Tiedetuubi esittelee nyt heinäkuussa erilaisia tieteellisteknisesti kiinnostavia turismipaikkoja, joihin matkan päällä kannattaa käydä tutustumassa. Osa näistä on suorastaan matkan väärti ihan yksistäänkin. 

Tiedetuubissa on esitelty erilaisia tiedekiinnostavuuskohteita aivan alusta alkaen, mutta nyt kesällä 2016 niitä tulee yksi per päivä lisää.

Kohteet liikkuvat pienistä tiedekeskuksista suuriin tiedehenkisiin massaturismikohteisiin ja mukana on myös pieniä, varsin yllättäviä knoppejakin – paikkoja, joita ei ole tullut ajatelleeksi tieteellisessä mielessä, tai muuten vain tiedehenkisesti jännittäviä paikkoja.

Paitsi että kaikki esitellyt kohteet löytyvät Tiedetuubin hakukoneella, voi niitä katsoa myös tästä päivästä alkaen kartalla. Jokaisesta mainitusta kohteesta on juttu tai pieni esittely; neliöllä merkityt kohteet ovat avoinna yleisölle vain rajoitetusti tai ryhminä. Siniset ovat lukijoiden jo lähettämiä vinkkejä, joista ei ole toistaiseksi esittelyä – voit siis lähettää oman ehdotuksesi karttasivulla. (Kiitos etukäteen!)

Zoomaa karttaa ja klikkaa kohdetta, niin linkki juttuun avautuu.

Suurin osa kohteista on Euroopassa, mutta mukana on myös paikkoja kaukomailta. Tämän kesän kohde-esittelyt lähtevät myös huomisesta alkaen – ainakin vähäksi aikaa – merten taakse. Mutta minne? Se selviää huomenna...

Onko tämä maailman pienin tiedekeskus? Sympaattisin ainakin!

Ti, 07/12/2016 - 11:08 Jari Mäkinen
Hisa Experimentov ulkoa

Ellei Ljubljanassa, Sloveniassa oleva "Pieni kokeiden talo" ole maailman pienin tiedekeskus, niin se on ainakin eräs pienimmistä. Se osoittaa myös hyvin sen, että pelkkä koko ei ole tärkeintä, vaan se, mitä museon sisällä on. Hiša Experimentov on hyvin sympaattinen kokemus!

”JoulukalenteriMiha Kos on fyysikko, joka opiskeli 1990-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa ja päätti perustaa Sloveniaan palattuaan pienen tiedekeskuksen, jonka teemana on yksinkertaisesti tekeminen ja kokeileminen.

Ja tämä onkin Ljubljanan tiedekeskuksen ydin. Hišan mottona on vanha kiinalainen sananlasku, jonka mukaan "Kun kuulen, niin unohdan, Kun näen, niin muistan. Kun teen itse, niin ymmärrän."

Tämä näkyy Hiša Experimentovissa – kuten talon sloveeninkielinen nimi kuuluu – joka on oikeastaan vain yksi talo kaupungin ydinkeskustassa. Sen alakerta on muutettu suureksi vempelehalliksi, missä eri fysiikan ilmiöitä voi testata ja nähdä käytännössä.

Laitteita ei ole paljoa, mutta ne kaikki on harkittu tarkkaan ja tehty hienosti.

Yleisilme on kotoisa ja ystävällinen, mihin vaikuttaa suuresti se, että tyypillinen rakennusmateriaali on puu ja kaikkia laitteita säestävät Kosin isän tekemät piirrokset sekä käsin kirjoitetut ohjetekstit. Äkkiseltään ajateltuna nämä ovat naiiveja ja kotikutoisia, mutta ne tekevät Hišaan hyvin sympaattisen ja inhimillisen tunnelman. Kosin itsensäkin viljelemä huumori ja hyväntuulisuus näkyvät kaikkialla!

Hiša avattiin vuonna 1996 ja nykyisin se on olennainen osa Slovakian tiedeopetusta. Tiedekeskuksen väki vierailee kouluissa ja osallistuu katutapahtumiin, joista tiedekeskuksen kannalta tärkein on kesäkuun alussa pidettävä SCIENCETIVAL – tapahtuma, joka levittää tiedettä kaikkialle Ljubljanassa.

Ljubljana ja sen ympäristö ovat sinällään erinomaisia vierailukohteita, mutta Hiša Experimentov tekee kaupungista erityisen kiinnostavan!

Museo sijaitsee kuuluisan lohikäärmesillan luona Trubar-kadun (Trubarjeva) numerossa 39 ja netissä lyhyen ytimekkäässä osoitteessa www.he.si.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita