IAU

Pluto-kysymys elää edelleen: Aurinkoa kiertääkin jopa 10000 planeettaa?

Ma, 09/10/2018 - 13:13 Jarmo Korteniemi
Kuva: NASA / Planetary Society / Emily Lakdawalla

Väittely Pluton planeettastatuksesta jatkuu. Riippuen lopputulemasta Aurinkokunnasta tunnetaan nyt joko 8, 17, 36, muutamia satoja, tai lähes miljoona planeettaa. Mutta missään nimessä niitä ei ole yhdeksää.

Pluto menetti statuksensa planeettana vuonna 2006, kun Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU ensimmäistä kertaa määritteli virallisesti mikä se "planeetta" oikein onkaan. Äänestyksessä päätettiin se olevan kohde joka kiertää Aurinkoa, dominoi selvästi rataansa, sekä omaa riittävään massan, joka aikaansaa hydrostaattisen tasapainon (eli lähes pallomaisen muodon).

Pluto luokitellaan tällä hetkellä kääpiöplaneetaksi, sillä se jakaa ratansa muiden jotakuinkin samankaltaisten kappaleiden kanssa. Tämä ei kuitenkaan kaikille kelpaa.

Vastikään tiedelehti Icaruksessa julkaistavaksi hyväksytty artikkeli tarkasteli planeetta-käsitteen historiaa. Siinä perehdyttiin tapoihin, joilla tutkijat ovat käyttäneet tuota sanaa 1800-luvun alusta nykyaikaan asti.

Artikkelissa huomautetaan, että asteroideja pidettiin aluksi pieninä "planeettoina", sillä kiersiväthän ne Aurinkoa kirkkaampien suurten tuttujen tapaan. Lopulta 1950-luvulla niiden huomattiin poikkeavan rakenteellisesti suuremmista planeetoista ja vasta tällöin niitä alettiin kutsua pelkästään "asteroideiksi" (vaikkakin epämääräistä pikkuplaneetta-nimitystä kuulee yhäti käytettävän). Kirjoittajat myös huomauttavat, ettei tiedekirjallisuudessa ole käytetty "radan jakamisperustetta" kuin kerran, vuonna 1802. Tähän vedoten he sanovat, että määritelmämuutoksen täytyisi tulla "tieteellisestä konsensuksesta, eikä äänestystuloksesta".

Kirjoittajat kuuluvat äänekkääseen joukkoon, jonka mielestä Pluton planeettastatus täytyy palauttaa. Heidän mielestään Pluto on Aurinkokunnan toiseksi kiintoisin kappale (näkökantakysymys, toim.huom.) ja ansaitsee siksi olla planeetta. Mukana on mm. Plutoa tutkineen New Horizons -luotaimen johtava tutkija, joka on kategorisesti kieltäytynyt käyttämästä kääpiöplaneetta-nimeä. (Toim. huom.: Onneksi asteroiditutkijat eivät vänkää samalla tavalla...)

Kirjoittajilta jää (kenties tarkoituksella) huomaamatta, että IAU:n äänestystulos kyllä vastaa varsin hyvin nykyistä tietoa kappaleiden kirjosta niiden kokonaisvaltaisten ominaisuuksien perusteella. Rata kuuluu näihin ominaisuuksiin. Se, etteivät asteroidien radat vaikuttaneet 1950-luvun nimimuutoksessa, ei tarkoita, etteikö radan jakamista voitaisi käyttää kriteerinä tällä kertaa. Luokkajaon ja sanojen merkityksen valinta on sopimuskysymys, vaikka IAU:n harrastama demokratia ei kaikille sopisikaan. Ja muuten: konsensus tarkoittaa enemmistön mielipidettä, joka valistuneiden äänestäjien äänestystulos käytännössä on.

Lisäksi kannattaa muistaa, että ryhmänimi ei vaikuta tippaakaan kohteen kiinnistavuuteen, eikä kääpiöplaneetta ole mikään "pieni planeetta" tai planeetan alakategoria, vaan oma uniikki ryhmänsä. IAU:n kääpiö-nimivalinta ei ehkä tosin ole kaikkein osuvin edesauttamaan jaon ymmärtämistä ja hyväksyntää.

Entä jos "planeetta" määriteltäisiin toisin?

Jos Pluto väen vängällä täytyy planeetaksi palauttaa, siitä tulee vain jäävuoren huippu. Moinen historiaan takertuminen johtaisi uusimpien löytöjen perusteella planeettalistan roimaan kasvuun. Jos nykymääritelmä ei siis miellytä, lue alta mitkä ovat vaihtoehdot.

Vaihtoehto 1: IAU:n määritelmä, jonka mukaisia planeettoja löytyy kahdeksan. (Plus tietysti mahdolliset tuntemattomat, kuten "yhdeksäs planeetta Ykä", jota tosin ei ehkä olekaan.)

Vaihtoehto 2: Kompromissi, jossa myös kääpiöplaneetat ovat planeettoja. Planeettojen määrä kasvaisi nykyisestä vähintään kaksinkertaiseksi (17). Saatamme kuitenkin todennäköisesti tuntea jo yli satakunta planeettaa, sillä kaukaisten kappaleiden massoja, rakenteita ja muotoja on vaikea varmistaa. Havaintotekniikan parantuessa luku saattaa nousta jopa lähelle 10 000:a - Kuiperin vyössä ja Oortin pilvessä kun lienee useita suuriakin palloja.

Vaihtoehto 3: Pluto planeetaksi -unelmoijien tavoite: aivan kaikki tähteä pienemmät pallomaisiksi muotoutuneet kohteet ovat planeettoja. Kappaleen rakennetta tutkittaessa ainoastaan massalla on väliä ja rata jää toissijaiseksi. Tällöin planeetta olisi ihan mikä tahansa asteroidia suurempi taivaankappale - eli myös moni kuu. Osa planeetoista kiertäisi siis toisia planeettoja, mikä aiheuttaisi ongelmia hyvin vakiintuneen kansankielen kanssa. Lisäksi tälle kappalekategorialle on jo oma tieteellisestikin käytetty nimi, "planemot" eli "planeetanmassaiset kappaleet". Varmojen planeettojen määrä tuplaantuisi toisen kerran (36). Otsikkokuvassa on kuvattuna tämän listan mukaiset kohteet.

Vaihtoehto 4: Paluu lähteille eli planeetan alkuperäiseen määritelmään: se tarkoittaa muinaiskreikaksi ”vaeltavaa tähteä". Kaikki Aurinkoa kiertävät kappaleet ovat kokoon, massaan ja muotoon katsomatta ovat planeettoja. Tällöin niitä tunnettaisiin jo nyt lähes miljoona, ja määrä kasvaa koko ajan. Planeetta-sana laajentuu niin että menettää merkityksensä.

Alle on listattu planeettojen määrä eri
kriteerien mukaan. Nykyisin tunnettujen
kappaleiden määrää kuvataan min- ja
max-kohdissa, arvio taas kertoo paljonko
moisia kappaleita voi mallien mukaan löytyä.
Kriteeri Planeettojen määrä Kappalelista
min max arvio
(1) Virallinen määritelmä: Kiertää Aurinkoa, dominoi rataansa ja massa riittää hydrostaattiseen tasapainoon 8 ehkä 9+ Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus
(2) Kiertää Aurinkoa ja massa riittää hydrostaattiseen tasapainoon. Radan jakamisella ei väliä. 17 n. 160 n. 10 000 Edelliset sekä 11 - n. 150 kääpiöplaneettaa (massajärjestyksessä: Eris, Pluto, Makemake, 2007 OR10, Haumea, Quaoar, Sedna, Orcus, 2002 MS4, Ceres, Salacia, ym.)
(3) Massa riittää hydrostaattiseen tasapainoon. Kiertoradat jätetään huomiotta. 36 n. 180 n. 10 000 Edelliset sekä 19 - 23 planeettamaista kuuta (Maan Kuu; Jupiterin Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto; Saturnuksen Mimas, Enceladus, Tethys, Dione, Rhea, Titan ja Japetus; Uranuksen Miranda, Ariel, Umbriel, Titania ja Oberon; Neptunuksen Triton; Pluton Kharon; sekä kenties Eriksen Dysnomia, Haumean Hiʻiaka, Orcusin Vanth ja 2007 OR10:n vielä nimeämätön kuu)
(4) Kiertää Aurinkoa. Kappaleen sisäiset ominaisuudet jätetään huomiotta. 779 753 n x 106 Edelliset (paitsi kuut) sekä kaikki asteroidit, Kuiperin vyön ja Oortin pilven kappaleet sekä kaikki muut Neptunuksen takaiset kohteet.

Kirjoittaja on planetologi.

Lähde: Metzger ja kumpp. "The Reclassification of Asteroids from Planets to Non-Planets" (Icarus 2018)

Otsikkokuva: NASA / Planetary Society / Emily Lakdawalla

Queen-tähti Freddie Mercury on nyt oikeasti tähti taivaalla

Queen-yhtyeen solisti Freddie Mercury oli rockin superstar, ja nyt hän on myös oikeasti tähti taivaalla: asteroidi 17473 on nyt nimeltään Freddiemercury.

Näin kertoo Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin alaisen Pikkuplaneettakeskuksen 4. syyskuuta julkaistu virallinen tiedote.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen



Noin 3,4 kilometriä halkaisijaltaan oleva pikkuplaneetta kiertää Aurinkoa asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä, ja se löydettiin vuonna 1991, eli samana vuonna kun kuuluisa laulaja kuoli traagisesti AIDSin aiheuttamiin sairauksiin.

Löydön teki belgialainen tähtitieteilijä Henri Debehogne Euroopan eteläisen observatorion La Sillassa olevalla teleskoopilla tarkalleen 21. maaliskuuta 1991, ja nyttemmin kohteesta tehtyjen yli 1100 havainnon perusteella sen rata tunnetaan varsin hyvin. Sen kiertoaika Auringon ympäri on kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta, ja sen rata on asteen verran kallellaan planeettojen ratatasoon verrattuna. Sen pinta heijastaa valoa hieman enemmän kuin asteroideilla yleensä, sen albedo on 0,313, mikä voi viitata siihen, että sen pinnalla on myös jäätä.

Löytövuoden lisäksi toinen syy juuri tämän asteroidin valitsemiseen Freddien Mercuryn nimikkotaivaankappaleeksi oli sen väliaikainen nimi: 1991 FM3. 

Brian May julkaisi tiedon nimeämisestä jo viime sunnuntaina yllä olevalla videolla, kun Mercury (eli Farrokh Bulsara) olisi täyttänyt 70 vuotta.  

Eksojen nimikilpailu on ratkennut: Polluxia kiertää nyt Thestias

Ti, 12/15/2015 - 21:00 Markus Hotakainen
Pollux ja Thestias

Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU (International Astronomical Union) julisti viime tammikuussa kilpailun, jolla haettiin nimiä eksoplaneetoille. Nyt kisa on ratkennut ja voittajaksi on selviytynyt Australiassa päämajaansa pitävä kansalaistiedeprojekti theSkyNet.

Kilvassa kerättiin erilaisilta organisaatioilta ja oppilaitoksilta nimiehdotuksia, jotka sitten alistettiin kansainväliseen äänestykseen. Äänestyksen kohteena oli 274 nimiehdotusta 45 maasta eri puolilta maailmaa. Määräpäivään eli lokakuun loppuun mennessä ääniä kertyi 573 242 kaikkiaan 182 maasta. 

Voittoisat ehdotukset jakautuivat maantieteellisesti siten, että Pohjois-Amerikasta tuli neljä, latinalaisesta Amerikasta yksi (Meksikosta), Lähi-idästä ja Afrikasta kaksi (Marokosta ja Syyriasta), Euroopasta kuusi (Ranskasta, Italiasta, Hollannista, Espanjasta ja Sveitsistä) sekä Aasiasta ja Tyynenmeren alueelta niin ikään kuusi (Australiasta, Japanista ja Thaimaasta).

Eniten ääniä sai theSkyNetin ehdotus Thestias, joka on nyt Kaksosten tähdistön Polluxia kiertävän planeetan virallinen nimi. Thestias oli Kreikan mytologiassa Polluxin isoisä. Vuonna 2006 löytyneellä planeetalla on kokoa yli tuplasti Jupiteriin verrattunna.

Kilpailulla haettiin nimiä yhteensä 14 tähdelle ja 31 eksoplaneetalle. Mukana oli myös suomalaisia ehdokkaita. Jyväskylän Siriuksen nimiehdotukset 47 Ursae Majoris -tähden kolmelle planeetalle – Päivä, Aamu ja Ilta – nousivat äänestyksessä neljännelle sijalle. 

Voittaneiden ehdotusten tekijät saavat plaketin ja pääsevät lisäksi nimeämään asteroidin omassa Aurinkokunnassamme. Joissakin tapauksissa nimiä jouduttiin hieman muokkaamaan, jotta ne täyttivät niille asetetut kriteerit, mutta se tehtiin yhteistyössä IAU:n ja ehdotuksen jättäneiden kesken.

Ainoastaan yhdessä tapauksessa voittanut nimiehdotus jouduttiin kokonaan hylkäämään, kun se ei ollut sääntöjen mukainen. Tau Bootis -tähteä kiertävälle eksoplaneetalle etsitään nimi tuonnempana järjestettävällä uudella kilpailulla.

Kaikki uudet nimet löytyvät IAU:n sivuilta.

Kuva: NASA/ESA/G. Bacon (STScI) (taiteilijan näkemys Polluxista ja sitä kiertävästä Thestias-planeetasta).

Eksoplaneetoille nimet suomalaisesta mytologiasta?

Ke, 08/12/2015 - 10:55 Jarmo Korteniemi

Suomalaisella mytologialla on mahdollisuus tulla ikuistetuksi tähtitaivaalle. Yleisön annetaan äänestää yhteensä kahdenkymmenen eksoplaneettakunnan nimet. Järjestäjänä on Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU. Nimistä tulee siis täysin virallisia.

Mukana on kolme suomalaisvaihtoehtoa: Yksi mytologiaan perustuva nimistö 55 Cancri -järjestelmälle sekä kaksi vaihtoehtoa 47 Ursae Majoris -tähdelle kiertolaisineen. Tähdet sijaitsevat 40–46 valovuoden etäisyydellä meistä, ja erittäin hyvällä tuurilla toisen tai kummankin kiertolaisilla voi esiintyä elämää.

Yllä: Planeettakuntien kokovertailut. Ympyröiden koot kuvaavat kunkin planeetan massoja, eivät halkaisijoita.

 

Suomalaista mytologiaaImage

55 Cancri on kaksoistähtisysteemi. Päätähti on halkaisijaltaan suurempi kuin Aurinko, vaikkakin hiukan kevyempi. Sitä kiertää yli 1000 AU:n etäisyydellä (eli hyvin kaukana) pieni punainen kääpiötähti.

Tähden nimeksi on ehdotettu vainajien asuinpaikka Manalaa. Sen viiden planeetan nimet olisivat Aarni, Pohjola, Tuonela, Lintukoto sekä Vainajala.

Planeetat ovat suuria, pieninkin lähes Neptunuksen kokoinen. Massat ovat 8–1200 -kertaisia maapalloon verrattuna.

"Maailman aliseen" viittaavat nimet ovat osuvia kahdestakin syystä. Planeetat ovat ensinnäkin varsin kuumia, sillä niistä neljä kiertää tähteään reippaasti lähempänä kuin Maa Aurinkoa. Lähin kiepsahtaa tähden ympäri 18 tunnissa! Toisaalta planeettakunta lienee kaksi kertaa vanhempi kuin omamme, ja tähdessä on epätavallisen raskaita aineita.

Keskustähden erottaa kiikareilla Kravun tähdistön keskeltä. Tähden voi nähdä myös paljain silmin erittäin hyvissä olosuhteissa, eli pilvettömältä ja valosaasteettomalta yötaivaalta. Suomessa Kravun tähdistö nousee taivaanrannan ylle lokakuussa ja näkyy parhaiten helmi-maaliskuussa.

Päivä voisi ylläpitää elämää?Image

Toinen suomalaisittain merkittävä tähti sijaitsee Isossa Karhussa, aivan Pienen Leijonan rajalla. Tähti on hitusen Aurinkoa suurempi ja kirkkaampi ja erottuu yötaivaalta paljain silmin.

Systeemille on ehdotettu kahta suomalaisnimistöä.  Yhden ehdotuksen mukaan tähti olisi Virvatuli ja sen kaksi varmistettua planeettaa olisivat Terrakoti ja Lintukoto. Toisaalta tähden voisi nimetä myös Päiväksi, jolloin sen kiertolaiset olisivat yksinkertaisesti Aamu ja Ilta.

Myös kolmannesta planeetasta on selkeitä viitteitä, mutta sitä ei olla vielä nimeämässä.

Planeetat ovat suuria: sisin vastaisi kahta ja puolta Jupiteria, keskimmäinen on kaksi kertaa Saturnusta massiivisempi, ja kolmas lienee jotain 1–2 Jupiterin väliltä. Aamu ja Ilta kiertävät Päivää samalla etäisyydellä kuin oma asteroidivyöhykkeemme on. Kolmas olisi jossain Saturnuksen radan tuolla puolen, jos sitä nyt edes on.

Jättiläisplaneettojen radat ovat sellaisia, että "Päivän" elämän vyöhykkeen sisäkaarteessa voisi hyvinkin kierrellä yksi tai kaksi pientä maankaltaista planeettaa. Vaikka älykkään elämän, elämän tai edes elinkelpoisen planeetan todennäköisyys onkin varsin pieni, tähtijärjestelmää kohti on lähetetty jo kaksi viestiä. Ensimmäinen on perillä 2047 ja toinen keväällä 2049.

Jälkimmäinen viesti lähetettiin myös "Manalaan", sillä sen neljännen planeetan mahdollisilla kuilla voisi periaatteessa olla elämää. Viesti tupsahtaa perille vuonna 2044.

Epätodennäköisiä vastauksia näihin viesteihin saammekin sitten odotella ainakn vuosisadan loppuun.

Ethän kuitenkaan odota äänestämistä noin kauaa? Linkkejä klikkaamalla pääsee varmistamaan, että suomalaisnimet ikuistetaan taivaalle! Rekisteröitymistä ei tarvita, jokaisen tähden nimeä voi äänestää yhdestä IP-osoitteesta vain kertaalleen.

Päivitys klo 14: Lisätty tieto toisesta suomalaisehdotuksesta jälkimmäiselle tähdelle.

Nyt keksimään nimiä kraattereille!

Ma, 12/15/2014 - 23:22 Markus Hotakainen

Joulunpyhinä voi viettää laatuaikaa tähtitieteellis-kartografisissa merkeissä. Garnegie-tiedeinstituutti on julistanut kilpailun, jossa haetaan nä viidelle Merkuriuksen kraatterille. Niiden koot vaihtelevat välillä 34–105 kilometriä ja ne sijaitsevat eri puolilla Aurinkokunnan sisintä planeettaa.

Kraatterit, joista löytyy enemmän tietoa täältä, on kuvannut MESSENGER-luotain (MErcury Surface, Space ENvironment, GEochemistry, and Ranging). Se on kiertänyt Merkuriusta maaliskuusta 2011 lähtien. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada planeetasta 2 500 kuvaa, mutta tähän mennessä niitä on kertynyt jo satakertainen määrä eli yli 250 000.

Ihan millaiset nimet tahansa eivät kelpaa. Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU linjauksen mukaan Merkuriuksen kraatterit nimetään taiteilijoiden, säveltäjien tai kirjailijoiden mukaan. Kuka tahansa ei heistäkään ole kelvollinen, sillä kyseisen henkilön on pitänyt olla kuuluisa yli 50 vuoden ajan ja kuolleena vähintään kolme vuotta.

Nimellä ei saa olla minkäänlaisia kytkentöjä politiikkaan, uskontoon tai sodankäyntiin, eikä se saa olla minkään toisen Aurinkokunnan kappaleen pinnanmuodon nimenä. Jälkimmäisen ehdon täyttymisen voi tarkistaa kattavasta nimiluettelosta ja Merkuriuksen nykyiseen nimistöön voi tutustua täällä.

Asiaan kannattaa paneutua huolella, sillä ehdotuksen mukana on oltava lyhyt luonnehdinta ehdotettua nimeä kantaneen henkilön tekemisistä sekä luotettava lähde kerrotuille tiedoille.

Kilpailu on avoin kaikille paitsi luotaimen tiedotustiimin jäsenille ja ehdotukset on jätettävä 15. tammikuuta 2015 mennessä. Tehdyistä ehdotuksista 15 valitaan loppukilpailuun ja lopullinen valinta tehdään IAU:ssa. Voittaneet nimet julkistetaan maalis–huhtikuun vaihteessa, kun MESSENGER-luotain ohjataan lentonsa päätteeksi törmäämään Merkuriuksen pintaan.

Kilpailuun pääsee osallistumaan Carnegie-instituutin sivuilla.

Onnea matkaan!

 

 

Älä osta kraatteria Marsista!

Ti, 03/11/2014 - 17:58 Jari Mäkinen
Ellipsikraatteri

Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU on lähettänyt aiheellisen varoituksen: älä luota kraatterien tai muiden avaruudessa olevien kohteiden kauppiaisiin!

Viime aikoina erityisesti Marsin kraattereiden nimiä on myyty netissä runsaasti, mutta millään kauppiaalla ei ole oikeuksia näihin nimiin. Halvemmalla pääsee, jos laittaa itse kuvankäsittelyohjelmassa oman tai haluamansa nimen kraatterin vierelle. Itse asiassa mikäli nimellä on tehty kauppaa, sitä ei voitaisikaan käyttää koskaan virallisessa kartassa.

IAU on tällä haavaa ainoa taho, joka voi vahvistaa avaruudessa olevan kappaleen tai kohteen nimen. Yleensä nimeäminen käy siten, että esimerkiksi uuden pikkuplaneetan tai kraatterin löytäjä ehdottaa sille haluamaansa nimeä, ja IAU vahvistaa sen. Kun IAU perustettiin vuonna 1919, oli tämä nimeäminen eräs sen keskeisistä tehtävistä, koska tuolloin uusia kohteita löytyi koko ajan ja niiden nimeämisessä oli erilaisia, sekavia käytäntöjä. Erityisen merkittäväksi IAU:n koordinoiva, kansainvälisesti riippumaton työ tuli 1960-luvulla, kun sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto kartoittivat aktiivisesti Kuuta ja löysivät sieltä valtavasti uusia pinnanmuotoja.

Tarkalleen ottaen esimerkiksi kraatterien nimistä päättää IAU:n työryhmä, joka tunnetaan nimellä WGPSN (Working Group for Planetary System Nomenclature). Tämä eri puolilta maailmaa olevista tähtitieteilijöistä koostuva ryhmä käsittelee kaikki ehdotukset, jotka koskevat aurinkokunnan kohteita. Näihin lasketaan asteroidien, komeettojen ja kääpiöplaneettojen lisäksi niiden pinnanmuotodot, luonnolliset kiertolaiset ja myös niiden mahdolliset renkaat.

Aurinkokunnan ulkopuolisia kohteita varten on oma työryhmänsä. Kummankin ryhmän käyttämistä nimeämisperusteista kerrotaan tarkemmin IAU:n nettisivuilla.

Jos siis haluat  saada nimesi Marsiin, niin sinun pitää vain löytää kraatterin löytäjä ja vakuuttaa hänet siitä, että haluamasi nimi on paras mahdollinen. Mutta tästä ei saa käydä kauppaa.

Ja mikäli tämä ei onnistu, eivät keinot vielä lopu siihen: joissain tapauksissa avaruusjärjestöt tai muut kohteiden löytäjät järjestävät kilpailuita, joilla nimiä etsitään erilaisin perustein. Esimerkiksi NASA löysi Venuksesta vuonna 1989 laukaistulla Magellan Venus -luotaimella suuren määrän kraattereita ja muita kohteita, ja osalle näistä etsittiin nimiä yleisökilpailulla. Historiallisista syistä tuolloin kelpasivat vain naisten nimet. Myös Pluton kahden löytyneen kuun nimet valittiin kilpailulla vuonna 2013. Näissä tapauksissa IAU vahvisti nimet, koska löytäjä oli ehdottanut nimiksi kilpailujen voittajia.

Parhaan mahdollisuuden saada nimensä taivaalle tarjoaa asteroidi, sillä niitä löydetään nykyisin jatkuvalla syötöllä – jopa niin paljon, etteivät löytäjät ehdi niitä nimeämään.

ISON-komeetan valokäyrä

To, 11/21/2013 - 00:26 Markus Hotakainen

Matthew Knightin 19. marraskuuta NASAn Comet ISON Observing Campaign -sivustolle kokoama valokäyrä kertoo, miten komeetan kirkkaus on kasvanut sen lähestyessä periheliään. Yhtenäinen musta viiva kuvaa ennustettua kirkkautta, punaiset pallot IAU:n (International Astronomical Union, Kansainvälinen tähtitieteen unioni) Minor Planet Centeriin raportoituja usein melko monenkirjavia havaintoja ja siniset kolmiot Harvardin yliopiston International Comet Quarterlyn keräämiä, kokeneiden havaitsijoiden tekemiä arvioita.

Viime vuodenvaihteessa komeetan kirkkaus oli ennustettua suurempi, mutta kun se ilmestyi uudelleen näkyviin Auringon takaa loppukesästä 2013, sen kirkkaus oli jäänyt ennusteista jälkeen. Marraskuun aikana sattuneet purkaukset ovat saaneet komeetan kirkastumaan ja nyt se on joidenkin arvioiden mukaan jo alle neljä magnitudia eli nähtävissä helposti paljain silmin – mikäli komeetta olisi pimeällä taivaalla. Vaalenevalla aamutaivaalla sen etsimiseen kannattaa edelleen käyttää kiikaria.

Komeettojen kirkkauksia on vaikea ellei peräti mahdoton ennustaa edes näin lähellä periheliä, mutta jotain osviittaa saattaa antaa kaksi vuotta sitten näkynyt komeetta Lovejoy (C/2011 W3). Noin viikkoa ennen Auringon lähintä ohitusta sen kirkkaus oli noin 10 magnitudia ja perihelin jälkeen kirkkaus oli suurimmillaan -3 magnitudia (mitä pienempi on magnitudin lukuarvo, sitä suurempi on kirkkaus). Viikkoa ennen periheliä ISON-komeetan kirkkaus on noin 4 magnitudia eli se on 100 kertaa kirkkaampi kuin Lovejoy suunnilleen samalla etäisyydellä Auringosta. 

Kuva: Matthew Knight / CIOC