Euroopassa virtasi taannoin jopa kaksi kertaa Amazonia suurempi joki

To, 07/06/2017 - 18:13 By Jarmo Korteniemi
Kuva: James St. John / Flickr

Euroopassa virtasi aikoinaan jättimäinen joki, joka keräsi vettä Britannian ja Venäjän väliseltä alueelta. Joki hallitsi mannerjäätikön eteläpuolista Eurooppaa.

Jääkausi oli muutosten ja mullistusten aikaa koko Euroopassa, myös kaukana itse jäätiköistä. Eräs huimimmista esimerkeistä oli jättimäinen Le fleuve Manche tai Channel River, suomeksi käännettynä Kanaalijoki.

Atlanttiin laskevan jättijoen suu sijaitsi maakaistaleella Ranskan Bretagnen länsipuolella, nykyisen Englannin kanaalin suun tienoilla. Pisimmillään sinne virtasi vettä ainakin 2500 kilometrin päästä idästä.

Joki oli tiettävästi suurin, mitä Euraasiassa on ikinä virrannut.

Tuore ja kattava mallinnus osoittaa Le fleuve Manchen valuma-alueen olleen suunnilleen saman kokoinen kuin nykyisellä Mississippillä Pohjois-Amerikassa. Kaikki vedet aina Britanniasta Länsi-Venäjälle ja Lapista Alpeille virtasivat mereen samaa uomaa pitkin.

Mallinnus vastaa hyvin geologisia havaintoja. Tutkimuksessa perehdyttiin eritoten siihen, millaisia vaikutuksia jäätikön vetäytymisellä ja sulamisvesillä aikoinaan oli. Tuloksista saadaan myös osviittaa siitä, mitä nykyisten jäätiköiden sulaessa saattaa joskus vielä tapahtua. Mallia on jo käytetty hyväksi käytännössä muillakin aloilla, esimerkiksi jättimäisten metaanipurkausten tulkinnassa.

Joen valuma-alue (H. Patton / CAGE)
Le fleuve Manchen mallinnettu valuma-alue. (H. Patton / CAGE)

Jääkauden tärkein joki

Mannerjää oli laajimmillaan noin 22 700 vuotta sitten. Pohjois-Eurooppaa peitti tuolloin laaja jäätikkö, joka ulottui Brittein saarilta 4500 kilometrin matkan aina kauas Huippuvuorten itäpuolelle.

Jäätikkö ei ollut paikallaan, vaan aina liikkeessä. Jää virtasi koko ajan keskeltä kohti reunoja. Etenkin kesäisin se suli pääasiassa pinnaltaan, mutta myös reunoilta. Massan tasapainoa ylläpiti talvinen lumisade, joka riitti kompensoimaan sulaneen osuuden. Uusi lumi pakkaantui vuosien saatossa jäätikköjääksi.

Jäätikkö itse virtasi ja vietti Lapin perukoilta asti kohti etelää, joten sulavedetkin kulkivat samaan suuntaan. Vedet purkautuivat jäätikön reunalla tasangolle ja päätyivät idästä länteen virranneeseen Le fleuve Mancheen.

Joki lieni erittäin tärkeä Golf-virran säätelijä läpi koko jääkauden. Sen Atlanttiin päästämä kylmä ja suolaton vesi piti huolta, ettei merivirta onnistunut lämmittämään seutua kuten nykyisin.

Tutkijoiden mukaan arviot joen virtaamasta vaihtelevat, mutta määrä saattoi huippuaikoina olla jopa kaksi kertaa Amazonin vertainen.

Osa jäätikön hävikistä tapahtui muualla kuin pinnalla. Sekä pohjoisessa että lännessä jää valui mereen ja muodosti kelluvia jäähyllyjä. Siellä jää hupeni sekä meriveden sulattamana että jäävuorten lohkeillessa hyllyn reunoilta. Samankaltainen prosessi syö nykyisinkin sekä Grönlannin että Antarktiksen jäätiköitä.

Jääkauden lopulla jäätä poistui lähes kymmenen kertaa vauhdikkaammin kuin nykyisin Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköillä. Hyvä esimerkki kuinka voi ehkä käydä, jos ylitämme lähiaikoina jonkin kriittisen kynnyksen.

Lopulta joki vain hävisi

Jäätikön sulaminen kiihtyi, ja alkoi lopulta myös vetäytyä. Vauhdikkaimmillaan hävikki oli 15 000–13 000 vuotta sitten.

Mannerjäätikkö pieneni tuolloin 750 kuutiokilometrillä vuodessa. Samalla tahdilla Islannin tai Huippuvuorten kaikki nykyjäätiköt häviäisivät kokonaan alle viidessä vuodessa, Euraasian massiivisin jäätikkö, Novaja Zemljan Severny, saattaisi sinnitellä pari vuotta niitä pidempään.

Hetkittäin mannerjäätikön sulamistahti saattoi nousta jopa 3000 kuutiokilometriin vuodessa. Erään 400–500 vuotta kestäneen sulamispulssin aikana sulamisvedet nostivat merenpintaa 2,5 metrillä.

Kuva: H. Patton / CAGE
11 730 vuotta sitten Kanaalijoen virtaus oli vain murto-osa huippuajoista.

Jäätikön vetäytyessä Le fleuve Manchen merkitys pieneni. 12 500 vuotta sitten virtaus oli vain viidennekseen entisestä. Sekä Itämeren että Vienanmeren alueelle muodostuneet suuret jääjärvet pidättivät merkittävän osan joen aiemmista lähteistä. Samalla Le fleuve Manchen suurimmista sivuhaaroista kehittyi itsenäisiä jokia.

Merenpinta nousi viimein oin 10 000 vuotta sitten tasolle, jossa Englannin kanaali pääsi tulvimaan ja Brittein saaret erkanivat mantereesta. Kanaalijoki siis lyheni kummastakin päästä, ja lopulta katosi. Maailman sen ympärillä muuttui liiaksi.

Merenpinta nousi jääkauden loppuvaiheessa yhteensä noin 120 metrillä. Euroopan mannerjäätikön sulamisen osuus tästä oli noin 20 metriä.

Euroopan mannerjäätikön massa oli suurimmillaan noin kolme kertaa Grönlannin nykyjäätikköä suurempi. Se oli jääkauden aikaan planeetan kolmanneksi suurin, Pohjois-Amerikan ja Etelämantereen jäätiköiden jälkeen. Huippuaikana jäätä oli planeetalla yli 2,5 kertaa enemmän kuin nykyisin.

Lähde: Eurekalert, Patton ja kumpp. (2016), Patton ja kumpp. (2017), Lambeck ja kumpp. (2014)

Otsikkokuvassa Lena-joen suistoa Pohjois-Venäjällä. (James St. John / Flickr)

Tuorein ennätyslento: Kanaalin yli nelikopterilla

Ke, 02/24/2016 - 12:12 By Jari Mäkinen


Lento Englannin kanaalin yli on ollut merkkipaalu kaikenlaisille lentolaitteille Louis Bleriot'n historiallisesta lennosta vuonna 1909 alkaen. Tuorein ennätys tehtiin viime viikolla nelikopterilla.

Edellisen kerran ennätyslento Kanaalin yli tehtiin viime kesänä, jolloin jopa kaksi kisaavaa sähkölentokonetta ylitti maagisen vesialueen Iso-Britannian ja Ranskan välissä.

Nyt ennätyksen kirjasi itselleen brittiläinen nelikopteriyrittäjä Ocuair, joka halusi osoittaa lennollaan, että kauko-ohjattavat (tai automaattisesti lentävät) pikkukopterit pystyvät teknisesti lentämään pitkään ja luotettavasti.

Suurin osa harrastuskäytössä olevista nelikoptereista uupuu hyvinkin nopeasti akun varaustason pudotessa. Tehokkaimmilla akuilla ja virtapihillä lentämisellä saa käyttöaikaa venytettyä jopa 25 minuuttiin, mikä rajaa lentomatkaa olennaisesti. 

Nyt lentoaika oli 72 minuuttia, eli kolme kertaa "normaalia" pitempi – tosin kopteri oli erikoisvarusteltu pitkää, meren päällä tapahtuvaa lentoa varten.

Lentoon oli saatu myös asianmukaiset luvat niin Britannian kuin Ranskan ilmailuviranomaisilta, joskaan mitään erikoislupia ei vaadittu. Nykysäädösten mukaan lennättäjän tulee olla koko ajan 500 metrin päässä, joten ennätyslennolla lennättäjä seurasi kopteriaan veneessä, vaikka teknisesti lento olisi ollut mahdollista tehdä automaattisesti GPS-ohjauksessa.

Ocuairin nettisivulla kerrotaan yksityiskohtia ennätyslennosta, joka tapahtui viime viikon tiistaina, 16. helmikuuta, jolloin aamu Englannin kanaalin päällä oli sopivan aurinkoinen ja tyyni ennätysyritystä varten. 

Richard Gill oli taustajoukkoineen Pohjois-Ranskassa, Wissantin kylässä, mistä oli tarkoitus lentää 35 kilometrin matka Englantiin, Shakespeare Beachiin, vaaleista, merestä korkealle nousevista kalliorannoistaan tunnettuun Doveriin.

Gill seurasi apulaisineen kopteria siis koko ajan veneellä, mikä toi lentoon omat erikoisuutensa. Englannin kanaali on eräs maailman vilkkaimmin liikennöityjä merialueita, joten vaikka ilmassa lento olisi voinut olla suoraviivainen, jouduttiin nyt matkalla pujottelemaan rahtilaivojen välistä, mikä teki lennosta hieman teoreettista pitemmän.

Kopteri lensi suuren osan matkaa automaattisesti GPS-autopilotilla, mutta Gill oli koko ajan valmiina ottamaan ohjat, mikäli tilanne niin vaatii. Ja se vaati 23 kilometrin lennon jälkeen: nelikopteri tempautui yllättäen vasemmalle ja alkoi etääntyä ennakolta suunnitellulta radalta. Lopun matkaan Gill lensi kopteria käsiohjauksella, mikä kuuleman mukaan oli varsin haastavaa, koska olosuhteet olivat tuolloin jo kaikkea muuta kuin optimaaliset kopterin lennättämiseen. Etenkin puuskittainen tuuli teki lentämisen vaikeaksi.

Lennolla käytetty nelikopteri oli malliltaan Enduro 1 ja sen on valmistanut mittatilaustyönä brittiläinen Vulcan UAV -yhtiö. Kopterissa on kaksi 22-ampeerista akkua, eli sen verran järeät sähkövarastot, että varsinaista rahtia ei kopteri kyennyt kuljettamaan. 

Mutta tavaran tai kameralaitteiston rahtaaminen ei ollutkaan tällä kerralla olennaista, vaan ennätyksen tekeminen. Kuten yleensä tällaisilla ennätyslennoilla, on tarkoituksena vain puskea tekniikan rajoja eteenpäin (ja kerätä huomiota).

Nelikoptereita ollaan harkitsemassa useissa paikoissa, yhtiöissä ja organisaatioissa pienten rahtilähetysten nopeaan ja ympäristöystävälliseen toimittamiseen. Jopa Suomen posti on tehnyt tällaisia kokeita pakettien toimittamisessa Helsingissä Suomenlinnaan nelikopterilla. Eniten huomiota ovat saaneet Googlen ja Amazonin suunnitelmat toimittaa nettitilauksia suoraan kotiin kopterilla, mutta esimerkiksi Afrikassa nelikoptereita käytetään jo nyt lääkkeiden toimittamiseen hankalakulkuisissa paikoissa.

Päivän kuva 4.9.2013: Sähköilmalaivalla yli Kanaalin

Ke, 09/04/2013 - 09:47 By admin

Sarjassa pieniä edistysaskelia: maailman ensimmäinen yritys lentää Englannin kanaalin yli sähköllä toimivalla ilmalaivalla jo juuri meneillään. Transocéans Iris Challenger II nousi aamulla matkaan Boulogne-sur-Meristä, Ranskasta, ja aikoo päivän kuluessa taivaltaa 40 kilometrin matkan Iso-Britannian puolelle Doverin luokse. Tarkka laskeutumispaikka itäisessä Sussexissa tai Kentissä riippuu tuulista.

Iris Challenger II -ilmalaivassa on kaksi 7 kW:n sähkömoottoria, jotka saavat virtaa 100 A:n litiumpolymeeriakusta. Ohuesta, lähes läpinäkyvästä polymeerifilmistä tehdyn ilmalaivan tilavuus on on 568 kuutiometriä, mikä on täytetty heliumilla. Aluksen hyötykuorma on 200 kg. Sen matkalentonopeus on 15 km/h, mutta se voi hyvissä olosuhteissa lentää noin 30 kilometrin tuntinopeudella.

Transocéansin tarkoituksena on ylittää hieman suuremmilla sähköilmalaivoilla ensin Välimeren, sitten Atlantin ja lopulta kiertää ympäri maapallon.