kirahvi

Joukossa turvallisuus tiivistyy – paitsi kirahveilla

Ti, 05/22/2018 - 11:46 Markus Hotakainen

Yleisen käsityksen mukaan eläinten muodostamien ryhmien koko kasvaa, jos petoeläimet uhkaavat niitä. Suuremmissa laumoissa saaliiksi joutumisen riski on pienempi ja silmäpareja on enemmän tarkkailemassa mahdollisia saalistajia. Kirahvit eivät tästä käsityksestä piittaa.

Bristolin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet Zoe Mullerin johdolla, että kirahvilaumojen kokoon ei vaikuta petoeläinten runsaus tai ylipäätään niiden muodostama uhka.

"Se oli yllätys ja osoittaa, kuinka vähän tiedämme kirahvien käyttäytymisen peruspiirteistäkin", Muller kommentoi.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten kirahvien ryhmäytymiseen vaikuttivat erilaiset tekijät, kuten petoeläimet, elinympäristö ja yksilöiden käyttäytyminen.

Elinympäristöllä todettiin olevan jonkin verran vaikutusta, mutta keskeinen tekijä lauman koon määräytymisessä on aikuisten naaraiden käyttäytyminen: ne muodostavat pienempiä ryhmiä, kun niillä on vasoja huollettavanaan.

Aiemmin arveltiin, että naaraskirahvit kerääntyvät suuriin laumoihin huolehtiakseen yhteisvastuullisesti jälkikasvustaan. Tuore tutkimus osoittaa, että tilanne on todellisuudessa täsmälleen päinvastainen.

Kirahvi on vastikään määritelty vaarantuneeksi lajiksi, sillä niiden määrä on vähentynyt 40 prosentilla viimeisten kolmen vuosikymmenen kuluessa. Tällä hetkellä kirahveja arvioidaan olevan alle 98 000.

Tilanne voi kuitenkin olla vieläkin huolestuttavampi, sillä jotkut kirahvilajit saattavat olla aiemmin arveltua suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon.

"Kirahvien määrä vähenee joka puolella Afrikkaa ja tutkimuksemme kertoo, kuinka väärinymmärretty laji se on. Voimme säilyttää kirahvipopulaatiot tehokkaasti ainoastaan, jos ymmärrämme kunnolla niiden käyttäytymistä ja ekologiaa. Siinä olemme pääsemässä vasta alkuun", Muller arvioi.

Vallitseva harhaluulo on, että kirahveja on "kaikkialla" Afrikassa, vaikka viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niiden populaatiot ovat hajallaan ja nopeasti hupenemassa.

Mullerin johtama tutkimus keskittyi itäisen Afrikan kirahveihin, mutta jatkossa on tarkoitus selvittää niiden käyttäytymistä myös maanosan muilla alueilla. Tulosten toivotaan antavan viitteitä siitä, miten kirahvien suojelua pitäisi edistää.

Tutkimuksesta kerrottiin Bristolin yliopiston uutissivuilla ja se on julkaistu Journal of Zoology -tiedelehdessä (maksullinen)

Kuva: Zoe Muller, University of Bristol 

Yllättävä löytö - kirahveja onkin useita lajeja

Su, 09/11/2016 - 15:24 Jarmo Korteniemi
Kuva: Nigel Swales / Flickr

Uusi tutkimus pistää kirahvit ja ehkä niiden suojelunkin uuteen uskoon. Eläinten huomattiin jakautuneen neljään lajiin jo kauan sitten.

Geneettinen tutkimus vihjaa kirahvien jakautuneen neljään lajiin. Löytö julkaistiin Current Biology -tiedelehdessä.

Tutkimuksessa perehdyttiin DNA-pätkien jakautumiseen 105 kirahvilla sekä 190 eläimen mitokondrio-DNA:han, joka periytyy vain emolta. Aineisto saatiin ihonäytteistä.

Tutkimuksessa mukana ollut Axel Janke vertaa kirahvilajien välisiä eroja vastaavaksi kuin ruskea- ja jääkarhuilla. Karhulajit tosin eriytyivät lajeiksi varsin äskettäin, vain 150 000 vuotta sitten. Kirahvit taas kasvoivat erilleen jo 1 - 2 miljoonaa vuotta sitten. Kirahvien ulkomuodossa ei kuitenkaan ole tapahtunut yhtä suuria muutoksia kuin karhuilla - oletettavasti koska niillä uusien lajien elinympäristö ei merkittävästi poikennut "alkuperäisestä".

Lajeilla ei ole vielä virallisia suomenkielisiä nimiä. Vapaat suomennokset tutkijoiden ehdotuksista ovat kuitenkin etelänkirahvi, masaikirahvi, verkkokirahvi sekä pohjoisenkirahvi. Alla suurpiirteinen kartta niiden esiintymisalueista.

Etelänkirahvin (pun), verkkokirahvin (harm), masaikirahvin (sin) sekä pohjoisenkirahvin (vihr) levinneisyysalueet. Alalajit eri sävyillä.

Löydetyt kirahvilajit eivät pääse juurikaan lisääntymään keskenään maantieteellisten etäisyyksien ja esteiden vuoksi. Asia on tiedetty aiemminkin, ja eläimet onkin jaettu värityksensä perusteella eri alueilla eläviin alalajeihin. Nyt kuitenkin todistettiin, että lajiutuminen on jo pitkällä.

Kirahvien lukumäärä on laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana lähes puoleen, lähinnä elinympäristön katoamisen ja metsästyksen vuoksi. Yhteensä eläimiä elää vapaana alle 80 000 yksilöä, mutta sekä pohjoisen- että verkkokirahvien määrät ovat jo alle 10 000.

Jokainen kirahvilaji ansaitsee periaatteessa suojelun. Nyt eläintarhoissa voidaankin ehkä paremmin tunnistaa yksilöt, joiden pariutumista voidaan suosia. Myös eläinten siirtoja voidaan suunnitella tarkemmin.

Käytännön suojelumuutokset voivat kuitenkin osoittautua vaikeiksi. Koska läheiset kirahvilajit voivat tehdä keskenään jälkeläisiä, pelkkä lajien suojelu voi huonontaa hybridien asemaa. Samasta syystä afrikannorsuja käsitellään usein yhä yhtenä lajina, vaikka jo vuosia sitten huomattiin, että kyse onkin kahdesta. Suuret savanninorsut ja harvinaisemmat pienet metsänorsut erosivat omiksi lajeikseen jo 2 - 7 miljoonaa vuotta sitten. Ja biisoneitakin suojellaan, vaikka merkittävä osa eläimistä onkin "saastunut" kesyn naudan perimällä.

Jos kaikkia kirahveja halutaan suojella, ongelmaksi voivat nousta liian tiukat suojelun kriteerit ja hybridien asema varantuu. Tärkeämpää voi olla koko lajikompleksin ja niiden elinympäristön suojelu.

Aiheesta kertoi Nature uutisissaan. Suomessa aiheesta kertoi ensimmäisenä Tiedetuubi.

Otsikkokuva: Nigel Swales / Flickr