Japani

Maailman upein dinosaurusmuseo

La, 12/08/2018 - 08:42 Jari Mäkinen
Sisäkuva museosta

Tiedemuseoita esittelevä sarja jatkuu dinosauruksilla. Maailman parhaaksi mainostaminen voi olla hieman liioiteltua, mutta Fukuin prefektuurin dinosaurusmuseo Japanissa on varmasti eräs huippupaikoista – ainakin paras tiedossamme oleva.

”JoulukalenteriFukui on Japanin keskiosassa Japaninmeren rannalla (siis maan länsipuolella) oleva yliopistokaupunki, joka on noussut kahdesti tuhkasta: ensin toisen maailmansodan lopussa vuonna 1945 ja sitten vuonna 1948 juuri jälleenrakennuksen jälkeen. 

Siellä sijaitseva dinosaurusmuseo katsoo kuitenkin aikaan hieman kauempana historiassa. Japanissa(kin) oli aikanaan, karkeasti ottaen aikavälillä 200-50 miljoonaa vuotta sitten, dinosauruksia ja niiden fossiileita on löydetty ennen kaikkea siellä Fukuin alueelta. 

Tuorein tapaus julkistettiin tämän vuoden helmikuussa, jolloin sikäläiset tutkijat kertoivat tunnistaneensa vuonna 2007 esiin kaivetuista noin 160 fossiilinpalasta uudenlaisen dinosauruksen, noin 120 miljoonaa vuotta sitten eläneen 25-kiloisen ja 2,5 metriä pitkän lentoliskon. Fukuivenatoriksi nimetty eläin oli ajalta, jolloin dinosauruksista alkoi kehittyä lintuja. Voisi sanoa, että Fukuivenator oli epäonnistunut lintu, mutta samalla se oli kohtalaisen näppärä peto. Siksipä sen koko nimi on Fukuivenator paradoxus, eli “Fukuin ristiriitainen metsästäjä."

Ei ole mikään ihme, että Fukuin dinosaurusmuseokin esittelee tätä oman alueensa omituista dinoakin, mutta museo ei suinkaan keskity vain omiin nurkkiinsa. 

Näyttelyssä ensin johdatellaan aiheeseen "Dinokatua" pitkin, eli kävijät kulkevat pitkää, eri puolilta maapalloa löydetyistä dinosauruksista kertovaa näyttelyhallia pitkin kohti varsinaista museon ydintä, suurta pyöreää tilaa, missä on koko joukko luonnollisen kokoisia dinosaurusten luurankoja ja malleja. 

Suurin osa luurangoista on kopioita, mutta mukana on myös aitoja ja oikeita. Ja kun japanissa ollaan, on hallissa myös luonnollisen näköisiä robottidinosauruksia, jotka elehtivät ja ärjyvät.

Museo sijaitsee oikealla dinosaurusfossiilin löytöpaikalla, ja tätä paikkaa myös pääsee katsomaan. Sen yhteydessä on "Dino Lab", missä kävijätkin pääsevät etsimään fossiileita sekä puhdistamaan ja tutkimaan oikeita dinosaurusten luita.

Suuren näyttelyhallin ympärillä ja yläpuolella, toisessa ja kolmannessa kerroksessa esitellään seikkaperäisesti dinosaurusteemaan liittyen maapallon historiaa, geologiaa ja elämän kehitystä. Niistä saa hyvän kokonaiskuvan siitä, missä kohtaa planeettamme ja sen asukkaiden tarinassa dinot oikeastaan ovat. 

Lapsille museossa on myös paljon nähtävää, sillä museota ympäröivässä puistossa on dinosaurusmalleja sekä leikkialue, missä pääsee luonnollisesti ratsastamaan dinosauruksilla ja paijaamaan / pelkäämään sellaisia.

Monista japanilaismuseoista poiketen tässä museossa on eriomainen englanninkielinen opastus!

Junamatka shinkansenilla Fukuihin Tokiosta kestää noin neljä tuntia ja Osakasta shinkansenilla noin kaksi tuntia. Osakan juna pysähtyy myös Kiotossa, mistä matkaa Fukuihin on puolisentoista tuntia. Liikennettä hoitaa Japanin läntinen rautatieyhtiö. Lentokoneella paikalle ei kannata pyrkiä.

Museon nettisivut: Fukuin prefektuurin dinosaurusmuseo

Juttu on julkaistu alun perin 26. heinäkuuta 2016.

Huimia kuvia asteroidi Ruygun pinnalta – mutta tämä on vasta alkua

Su, 09/30/2018 - 16:40 Jari Mäkinen
Kuvia Ruygun pinnalta

Japanilainen Hayabusa 2 -luotain on parhaillaan Ruygu-asteroidin luona ja se sinkosi 21. syyskuuta asteroidin pinnalle kaksi pientä laskutujaa. Molemmat ovat toimineet hyvin ja lähettäneet hienoja kuvia, mutta samalla kannattaa jo katsoa ensi keskiviikkoon: silloin luotain pullauttaa asteroidille suuremman laskeutujan, monimutkainen MASCOT-tutkimuslaitteen.

Japanilainen avaruusluotain Hayabusa 2 lähetettiin matkaan joulukuun 3. päivänä vuonna 2014 ja se saapui tutkimuskohteensa, asteroidi 162173 Ryugun luokse 27. kesäkuuta 2018 – siis viime kesänä.

Suunnitelman mukaan se tutkii asteroidiaan ensi vuoden joulukuuhun saakka, ottaa siitä näytteitä ja palaa nämä näytteet mukanaan Maahan. Laskeutuminen tapahtuu joulukuussa 2020, jos kaikki sujuu hyvin.

Siinä missä luotaimen edeltäjä, vuoden 2005 asteroidi Itokawaa tutkinut Hayabusa (tai Hayabusa 1) koki suuria vastoinkäymisiä, on tällä kerralla lento sujunut erittäin hyvin. Edeltäjään verrattuna itse luotainkin on hieman parempi, ja sen mukana on peräti neljä pientä laskeutujaa, jotka tutkivat asteroidia pinnalla.

Alkuperäisen Hayabusan mukana oli MINERVA -niminen (MIcro-Nano Experimental Robot Vehicle for the Asteroid) pieni ja kevyt (massa 591g ja koko noin 10 x 12 cm) laskeutuja, joka kuitenkaan ei lähettänyt lainkaan tietoja, koska sen irrottaminen luotaimesta meni mönkään.

Nyt mukana lennolla on kolme MINERVA:n seuraajaa, joista kaksi vapautettiin asteroidin pinnalle 21. syyskuuta. Nämä yksinkertaisesti MINERVA-II Rover-1A
ja Rover-1B -nimillä tunnetut laitteet ovat hieman yli kilon massaisia ja kooltaan ne ovat noin 18 x 7 cm. Niissä on mukana vain kameroita ja lämpömittari, mutta nämäkin ovat tärkeitä: on todella kiinnostavaa saada tavallisia ja stereopintakuvia pinnalta, kuten myös tarkkoja lämpötilamittauksia.

Laitteet voivat hyppiä asteroidin pinnalla pienen epäkeskon painon avulla: sähkömoottori pyöräyttää massaa, joka täräyttää pikkulaskeutujaa sen verran, että se pomppaa ylös asteroidin pienessä painovoimakentässä ja siirtyy toiseen paikkaan pintaa kuvaamaan.

Jo nyt kumpikin on lähettänyt kivoja ja kiinnostavia kuvia. Alla esimerkiksi B-laskeutujan lähettämä pieni video.

Toinen samankaltainen laskeutuja lähetetään matkaan joskus ensi vuonna. Se on massaltaan hieman pienempi, mutta kooltaan suurempi. Tämä "Rover-2" -nimellä tunnettava laite on 15 x 16 cm kooltaan ja saa ensimmäisten laskeutujapomppijoiden tapaan virtaa aurinkopaneeleista. Tässä kakkosessa on mukana myös LED-lamppuja, joiden avulla se saa kuvia myös yöaikaan.

Kiinnostavin laskeutujista on kuitenkin MASCOT, liki kymmenkiloinen eurooppalaistekoinen laite, joka kantaa mukanaan kameralaitteiston lisäksi infrapunaspektrometrin, magnetometrin ja radiometrin, joilla toivottavasti saadaan tähän saakka parhaimmat ja tarkimmat tiedot asteroidin pinnalta.

Kerroimme tarkemmin MASCOTista jo pari vuotta sitten ja päivitämme tietoja vielä tällä viikolla ennen keskiviikkoa, jolloin laite on tarkoitus pudottaa Ruygun pinnalle.

Samaan aikaan itse luotain tekee myös havaintoja asteroidin läheltä. Alla on kuvia, jotka Hayabusa 2 otti 21. syyskuuta ollessaan vain 64 metrin päässä asteroidin pinnasta. Tarkkuus on vain noin metrin luokkaa, parhaimmillaan vieläkin vähemmän.



Maailmanmatkoja kiireisille: 10 minuutissa minne vaan.

Pe, 03/16/2018 - 20:05 Jari Mäkinen

Oletko kiireinen tai rahapulassa, mutta mieli tekee matkustaa. Japanilainen First Airlines voi auttaa – mutta valitettavasti tämän virtuaalitodellisuuslentoyhtiön palveluita käyttääkseen täytyy mennä Japaniin.

Perjantain kevytjuttumme esittelee yhtiön, jonka toimintaidea on yksinkertainen: se tarjoaa virtuaalisen matkustuskokemuksen ilman kaikkea matkaamiseen liittyvää häslinkiä ja hiilidioksidin suihkuttamista ilmakehään.

Matkustajat lentävät nimittäin virtuaalisesti oikeassa lentokoneympäristössä. Tarjolla on Airbusin istuimet, joko ensimmäisessä luokassa tai liikemiesluokassa, ateriat ja matkustamohenkilökunta.

Maisemat tarjotaan virtuaalitodellisuuslaseilla, joilla matkustajat pääsevät käymään mm. Pariisissa, Roomassa, New Yorkissa ja Havaijilla. 360°-kaupunkikierros on tarjolla heti "lennon" jälkeen, mukavasti omalla istuimella ilman kaikkea vaivaa, mikä tulee passintarkastuksesta, jonottamisista ja lentoasemakuljetuksista.

"Meillä on asiakkaina paljon ikäihmisiä, jotka haluaisivat matkustaa, mutta eivät enää pysty", toteaa yhtiön johtaja Hiroaki Abe The Japan Timesin artikkelissa.

Toistaiseksi yhtiön "lentokoneessa" on kahdeksan ykkösluokan matkustajapaikkaa ja neljä business-istuinta. Matka maksaa noin 45 euroa ykkösluokassa.

"Lennolla" tarjolla oleva annos.

Hintaa voi pitää oikeastaan edullisena, sillä – ainakin jutun ja siinä (sekä alla) olevan videon mukaan – ateriat ovat ihan kunnollisia. Yhtiö toteaa, että niitä on tekemässä jopa oma, paikalla "lentokoneessa" oleva kokki. 

Virtuaalimatkat ovat olleet siinä määrin suosittuja, että yhtiö aikoo tarjota pian myös kotimaanmatkoja, eli laittaa valittavaksi virtuaalilaseihin Japanin maisemia.

Video: Japanilaiset sumotaistelurobotit mättävät toisiaan

Erilaisia taistelurobotteja on nähty: niin leikkimielisissä kilpailuissa kuin "oikeita" taistelukäyttöönkin suunniteltavia, mutta nämä ovat jotain aivan uutta: japanilaiset pikkurobotit, jotka käyvät taistoon toisiaan vastaan kuin sumopainijat.

Paitsi että robotit ovat hieman erilaisia kuin painavat sumot: niiden massa saa olla vain kolme kiloa, ja ne liikkuvat hieman ihmispainijoita nopeammin.

Vaikka kirjoittajalle sumorobotit ovat uusi tuttavuus, ei japanilaisille laji ole mitään tuore. Siinä missä sumon juuret menevät yli tuhannen vuoden päähän historiassa, on näitä sumotaistelurobotteja usutettu taisteluun vuodesta 1989 alkaen. Tarkoituksena on (kuten monissa muissa vastaavissa robottikisoissa) innostaa opiskelijoita kehittämään taitojaan robottien rakentamisessa ja tekniikassa yleisesti.

Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa sumorobotteihin ja kilpailun tarkkoihin sääntöihin perehtyä All Japan Robot-Sumo Tournament -sivustolla.

Viivästymisen maailmanennätys? Japanilaiskone tulee 10 vuotta suunniteltua myöhemmin

Ti, 01/24/2017 - 11:53 Jari Mäkinen
Mitsubishi MRJ lennossa

Japanilainen teollisuusjätti Mitsubishi Heavy Industries päätti valtion ystävällisellä avulla vuonna 2003 tehdä oman, pienen liikennelentokoneen. Silloin ajateltiin, että ensimmäiset koneet toimitettaisiin lentoyhtiöille vuonna 2010. Nyt näyttää siltä, että vuosi onkin 2020 – yhtiö ilmoitti jo viidennestä lykkäyksestä eilen. 

Aasiassa valmistetaan ja suunnitellaan paljon huipputekniikkaa, mutta yksi teollisuudenala on siellä selvästi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja jäljessä: liikennelentokoneiden valmistus.

Kiinassa on jo valmiina Airbusin A320:n ja Boeingin 737:n kokoluokkaan kuuluva uusi suihkumatkustajakone Comac C919, jonka pitäisi tehdä ensilentonsa nyt keväällä. Hanke on ollut ollut vireillä jo pitkään ja koneen valmistumisaikataulua on venytetty useampaan otteeseen.

Mutta naapurimaan Japanin Mishubishi Reagional Jet, MRJ, on varsinainen murheenkryyni.

Sulavalinjainen pikkusuihkari

Kyseessä on kieltämättä kunnianhimoinen hanke, sillä japanilaisyhtiö aikoi tehdä koneestaan parhaan mahdollisen käyttämällä runsaasti hiilikuiturakenteita ja muuta uutta tekniikkaa. Kone on ensimmäinen japanissa suunniteltu ja valmistettu liikennelentokone sitten 1960-luvun, jolloin tehty NAMC YS-11 oli paitsi epätaloudellinen ja vaarallinen, niin myös taloudellinen katastrofi.

Kun MRJ-projekti aloitettiin vuonna 2003, oli tarkoituksena saada koneet käyttöön vuonna 2010. Suunnitelmana oli alun perin 50-paikkainen pieni suihkumatkustajakone, mutta vuonna 2005 päämääräksi tuli 70-90 matkustajalle tarkoitettu kone, joka kilpailisi suoraan brasilialaisen Embraerin ja kanadalaisen Bombardierin pikkusuihkareiden kanssa. 

Koneen suunnitelmat julkistettiin vuonna 2007 ja hanke käynnistettiin virallisesti seuraavana vuonna. Silloin aikomuksena oli toimittaa ensimmäiset koneet All Nippon Airways -yhtiölle, joka tilasi tuolloin 25 konetta.

Vuonna 2009 Mitsubishin johtama teollisuuskonsortio ilmoitti tekevänsä koneeseen olennaisia muutoksia. Muun muassa osia, jotka piti tehdä komposiiteista, päätettiin tehdä sittenkin alumiinista. Samalla aikataulua muutettiin, eli koneen ilmoitettiin myöhästyvän.

Lisälykkäystä tuli moottorinvalmistajan taholta: koneessa käytetään Pratt & Whitney -yhtiön tekemää uudenlaista PW1000G -suihkumoottoria, missä on alennusvaihde. Tämä saa moottorin sisällä olevat turbiinit pyörimään eri nopeudella kuin sen edessä olevan suuren puhaltimen, jolloin nämä toimivat kumpikin optimaalisemmin. Moottorin tekemisen kanssa oli vaikeuksia, mikä heijastui myös MRJ:n aikatauluun. 

Tosin itse koneenkin osien valmistuksen kanssa oli hankaluuksia, joten ensimmäinen MRJ rullasi ulos tehtaalta vasta lokakuussa 2014. 

Tarkan testaamisen ja koneeseen tehtyjen muutosten jälkeen prototyyppi teki ensilentonsa yli vuotta myöhemmin, marraskuussa 2015. Pian sen jälkeen Mitsubishi ilmoitti tekevänsä siipeen ja laskutelineeseen vahvistuksia, jotka lykkäävät hanketta edelleen.

Tässä vaiheessa näytti siltä, että ANA saisi koneensa vuoden 2018 puolivälissä.

MRJ rullaa maassa

Nyt ilmoitettu tuorein lykkäys johtuu puolestaan sähköjärjestelmiin tehtävistä muutoksista ja jos kaikki käy hyvin (mikä on aika epävarmaa), saa kone lentokelpoisuustodistuksen kesällä 2019 ja asiakkaille ensimmäiset koneet toimitettaisiin vuoden 2020 alussa.

Mitsubishi on valmistanut tähän mennessä neljä konetta, joita koelennetään Japanin lisäksi Yhdysvalloissa.

Koneesta on kaksi versiota, lyhyempi MRJ70 ja pitempi MRJ90 (matkustajamäärän mukaan). Yhteensä näitä on myyty tähän mennessä 233 kappaletta, joiden lisäksi tilausvarauksia ja alustavia sopimuksia on 194 koneesta. 

Mitsubishin onneksi näillä asiakkailla riittää vielä kärsivällisyyttä, joskin tämän viimeisen viivytysilmoituksen yhteydessä yhtiö ilmoitti muuttavansa lentokoneliiketoimintayksikkönsä rakennetta, mikä johtunee osin sen tuottamista tappioista. Asiakkaat kun vaativat korvausta viivytyksestä.

Kun kone lopulta pääsee liikenteesen, on se ainakin ilmoitettujen tietojen mukaan varsin hieno matkustajakone, joka pystyy lentämään varsin suurella nopeudella vähän polttoainetta kuluttaen noin 3700 kilometrin toimintasäteellä.

Kiinalaiskone C919

Comac C919 ei ole aivan ensimmäinen kiinalainen matkustajalentokone, sillä pienempien koneiden lisäksi maassa on valmistettu pienempi ARJ21, joka muistuttaa ulkoisesti paljon MD-95 -lentokonetta.

Samaan tapaan C919:n muotokieli on varsin lähellä toista läntistä konetta, Airbusin A320 -matkustajakonetta. Kopioinnista ei kuitenkaan voine puhua, sillä muutkin uudet liikennelentokoneet ovat hyvin samantyyppisiä, koska käytössä olevat moottorit, materiaalit ja aerodynamiikka johtavat samankaltaisiin tuotoksiin.

Sekä Airbus että Boeingkin hankkivat nykyisin osia Kiinasta, joten kiinalaisille kyse on ennen kaikkea siitä, että palasten tekemisen sijaan heidän on täytynyt suunnitella kokonaisuus. Moottorit ja suuren osan lentoinstrumenteista he ostavat Euroopasta ja Yhdysvalloista edelleen. 

 

Koneen valmistus on ollut myöhässä ja viimeksi sen ensilentoa on lykätty koko ajan eteenpäin. Ensimmäinen kone valmistui marraskuussa 2015 (yllä kuva seremoniasta). Jos hyvin käy, niin siivilleen kone nousee nyt huhtikuussa, ja ensimmäinen asiakas – Air China – saanee koneensa vuonna 2019.

Comac on saanut koneelleen tähän mennessä 99 tilausta ja 227 tilausvarausta pääasiassa kiinalaisilta lentoyhtiöiltä, mutta kiinnostusta tätä varsin edullista konetta kohtaan on ollut ulkomaillakin. Muun muassa halpalentoyhtiö Ryanar on neuvotellut koneiden hankkimisesta.

10 knoppia Tokiossa jokaiselle tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneelle

Ke, 07/20/2016 - 09:10 Jari Mäkinen
Miraikan

”KesälläTiedemuseokierros jatkuu Japanissa, joka sinällään on jo kuin suuri teknologian näyteikkuna – elektroniikkaa ja vempeleitä on joka puolella, joskin niille vastapainoa tarjoavia puistoja ja temppeleitä on niitäkin.

Niinpä luettelo Tokion tiedekiinnostavuuskohteista kannattaisikin aloittaa Ueno-puistolla, joka sinällään on varsin kaunis ja rauhallinen keidas kiireisen megasuurkaupungin keskellä.

Mutta asiaan, tällä kertaa lyhyesti ja listan muodossa:

1. Kansallinen luonnon ja tieteen museo

Tämä on suuri ja kattava yleismuseo tieteestä ja tekniikasta. Siellä on niin vanhojen laitteiden ja instrumenttien, eläimien ja kasvien näyttelyosastoja kuin uudempaakin esineistöä; kenties ainutlaatuisin esillä oleva kappale on Hayabusa-luotaimen mukana tuotu mikroskooppinen hitunen asteroidin pinnalta. Sitä tutkitaan luonnollisesti mikroskoopilla.

Nelikerroksinen päärakennus ja sen vieressä oleva toinen näyttelyhalli sekä puutarha sijaitsevat aivan Uenon rautatieaseman vieressä, ja jos Tokiossa ei ennätä muissa museoissa käymään, niin tänne kannattaa mennä. Ja jos on vähänkin aikaa, sillä viihtyy helposti yhden päivän.

2. Tokion tiedekeskus

Jos luonnon ja tieteen museo on perinteinen tiedemuseo, on Tokion tiedekeskus puolestaan varsin perinteinen Heureka-tyyppinen tiedekeskus: siellä on erilaisia laitteita ja näyttelyvempeleitä, joilla selitetään tieteen ja tekniikan perusasioita. Talossa on viisi kerrosta, ja niissä huomio keskittyy kovasti japanilaisittain tärkeisiin teollisuusaloihin: elektroniikkaan, robotteihin, autoihin ja teollisuuteen yleensä. 

Suuri osa keskuksen opasteista on vain japaniksi, mutta onneksi suurin osa niistä on erittäin helppoja hahmottaa myös ilman opasteita. Kitanomarun puistossa aivan Keisarin palatsin luona oleva rakennus sinällään on myös näkemisen arvoinen!

3. Miraikan - Kansallinen innovaatioiden ja tulevaisuuden tekniikan museo

Odaiban keinotekoisella saarella Koton kaupunginosassa oleva Miraikan on vähän kuin Tokion tiedekeskus, mutta pienempi ja keskittynyt – ainakin periaatteessa – enemmän tulevaisuuden tekniikkaan. Tosin sen mannekiinina on Hondan Asimo -robotti, joka sinällään on jo hieman vanhentunut. Sama pätee museoon, missä on kuulemma kiinnostavia erikoisnäyttelyitä, mutta hieman varttuneempi ei jaksa tästä museosta innostua. Lapsille jälleen paikka on kerrassaan hauska.

Otsikkokuvassa on Miraikanin keskusaula.

4. Maanjäristyssimulaattori

Tämä on hurja paikka! Tokion pelastuslaitoksen järistyssimulaattorissa voi kokea itse, miltä voimakas järistys tuntuu ja mitä sen aikana voi tehdä – sekä mitä pitäisi tehdä. Tämä on erittäin hyödyllistä myös turisteille, ja siksi tänne kannattaisikin suunnata jo matkan ensimmäisenä päivänä. Paikka on tarkoitettu koululaisryhmille, mutta se on avoinna myös turisteille.

Toinen samankaltainen paikka on "Tokion Rinkain Onnettomuusestämispuisto", eli Tokion alueen pelastuskeskus. Jos ja kun kaupunkia kohtaa joskus jokin suuri onnettomuus – kuten voimakas maanjäristys – pääsee laajaan puistoon turvaan ja siellä on ensiapukeskus, pelastuskeskus ja operaatiokeskus. Ja siellä on myös koulutuskeskus, mutta se on erikoistunut 72 tuntia kestäviin onnettomuussimulaatioihin, joissa jäljitellään tapahtumia myös järistyksen jälkeen. Ellei sitä halua tehdä, voi tiloissa voi myös oppia nopeasti toimenpiteet maanjäristysten varalta. Pääkohderyhmä täälläkin ovat koululaiset, mutta muutkin pääsevät sisälle.

5. Kaasutiedemuseo

Kaasutiedemuseo on hupaisa, pieni Tokion kaasulaitoksen ylläpitämä tiedekeskus, joka kertoo kaasusta ja sen käytöstä. Sopii erityisesti japania taitaville lapsille, mutta on aikuisemmille ulkomaalaisille lähinnä kuriositeetti. 

6. Meritiedemuseo (englanniksi vain tämä esite)

Miraikan-tiedekeskuksen vieressä Koton kaupunginosassa on laivan muotoinen rakennus, joka pitää sisällään Tokion merimuseon. Se pitää sisällään varsin kiinnostavan näyttelyn merentutkimuksesta ja meritekniikasta, mutta valitettavasti juuri nyt koko museon päänäyttely on suljettuna. Sen sijaan museon vieressä ulkona oleva Japanin ensimmäinen napatutkimusalus Soya on avoinna ja sen sisälle pääsee ihmettelemään. Museon puistossa on myös erilaisia näyttelyesineitä.

Kun museo avautuu ensi vuonna, on toivottavasti sen näyttelyyn lisätty myös englanninkielisiä tekstejä, sillä aiemmin kaikki oli lähestulkoon vain japaniksi (kuten nettisivutkin yhä edelleen).




7. JAXAn vierailijakeskus

Japanin avaruustutkimusviraston JAXAn päärakennus sijaitsee Chofun kaupunginosassa, ja sen yhteydessä on myös pieni näyttely. Koska JAXAn toimet kattavat avaruuslentojen ja -tutkimuksen lisäksi myös ilmailututkimuksen, kerrotaan näyttelyssä myös aeronautiikan tutkimuksesta.

Kiinnostavampi paikka tässä mielessä on Tsukuban avaruuskeskuksen näyttely ja Space Dome, jotka ovat noin puolentoista tunnin junamatkan päässä Tokion koillispuolella. Tsukuban avaruuskeskus on Japanin tärkein avaruustutkimus- ja teknologiakeskus.

Paikka ja sen vierailijakeskus ovat käynnin väärti, tosin avoinnaolo kannattaa aina tarkistaa etukäteen, koska testit ja muut operationaaliset toimenpiteet sulkevat aina välillä yleisön sisäänpääsyn alueelle. Alla on vierailijakeskuksen kartta; siitä näkee, että esillä on myös suurin japanilainen kantoraketti, H-II.

Tsukuban avaruusvierailijakeskuksen kartta

Lopuksi vielä kolme erikoiskohdetta elektroniikan ihmettelemiseen, mutta niihin liittyen vielä yksi yleisempi menovinkki: Akihabaran elektroniikkahelvetti. Se on kokonainen kaupunginosa, joka on täynnä erilaisia laitteita ja vempeleitä. Se on samanaikaisesti upea ja hyvin vaarallinen paikka meille vempelefriikeille!

8. Toshiba Science Museum

Elektroniikkayhtiö Toshiban museo ja näyttely (sekä myyntinäyttely) sijaitsevan Tokion eteläpuolella sijaitsevassa Kawasakin kaupungissa. Paikkaa voi pitää oikeana tiedemuseona, sillä siellä on paljon kiinnostavia – pääosin interaktiivisia – vempeleitä, joilla pääsee kokemaan miltä tulevaisuus tuntuu. Ainakin siis tulevaisuus sellaisena, kun se nyt kuvitellaan.

9. Sony Explorascience Museum

Sonyn näyttelytila keskittyy valoon, ääneen ja viihteeseen, ja kaiken esillä olevan tarkoituksena on lähinnä saada aikaiseksi vau-efektejä. Ja siinä se onnistuu. Erityisen jännä on 3D-tekniikkaa esittelevä osasto.

10. The Panasonic Showroom

Ja vielä lopuksi yksi samanlainen "museo", nyt Panasonic-yhtiön tekemä. Tämän erikoisuus on Nintendo-teemainen peliosasto sekä kestävään kehitykseen sekä ympäristönsuojeluun liittyvän elektroniikan esittely.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Toyotasi on oikeasti Toyoda ja se on täältä kotoisin

Ti, 07/19/2016 - 10:25 Jari Mäkinen
ensimmäinen Toyota-auto

”KesälläKiinnostavien tiede- ja/tai teknologiapaikkojen kierros rantautuu nyt Japaniin ja vuorossa on eräs nousevan Auringon maan teknologiakeskuksia: Nagoya.

Satunnainen turisti ei yleensä eksy Nagoyaan, mutta sinne menemiseen on monta syytä. Ensinnäkin lentojen hinnat sinne ovat trendikkäämpiä kaupunkeja edullisempia ja hintataso paikan päällä on myös edullisempi, toiseksi sieltä pääsee liikkumaan nopeasti Shinkansen-luotijunilla niin etelään Osakan ja Kioton suuntaan kuin ylös Tokioonkin, ja kolmanneksi paikkakunnalla on useita kiinnostavia museoita.

Kenties suurin ja jännin näistä on erään Toyota-nimisen autovalmistajan historiaa esittelevä museo, joka on koko nimeltään Toyotan historiallinen teollisuus- ja teknologiamuseo

Vaikka Toyota tunnetaan nykyisin ennen kaikkea autoistaan, sai yhtiö alkunsa tekstiiliteollisuuden laitteista. Sakichi Toyoda kehitti 1800-luvun lopussa Japanin ensimmäiset koneistetut kangaspuut ja vuonna 1918 hän perusti omaa nimeänsä kantavan yrityksen. 

1920-luvulla Toyodan poika Kiichiro markkinoi yhtiön tuotteita muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja hän kiinnostui autoista sillä seurauksella, että yhtiö alkoi valmistaa niitä itse vuonna 1936. Otsikkokuvassa on ensimmäinen Toyotan tuotantoauto, AA-niminen sedan tuolta vuodelta.

Toyotan museossa tarina alkaa kuitenkin puuvillan käsittelyyn tehdyistä koneista.

Niitä, ja niiden erilaisia malleja käydään läpi hyvinkin seikkaperäisesti, ja myös kangasteollisuudesta keskimääräistä kenties vähemmän innostunut löytää aiheesta paljon kiinnostavaa. Ja ellei muuta, niin viime vuosisadan alun tekniikka on aina kiinnostavaa. 

Myös rakennus, missä puuvillankäsittelyä esitellään, on vanhan kaltainen ja matala, mikä sopii niille oikein hyvin.

Kun tarina siirtyy seuraavaan vaiheeseen, autoihin, laajenee myös näyttelytila suureksi halliksi. Välitilassa autohalliin mentäessä on otsikkokuvan ensimmäinen auto, moottoreita sekä erilaisia autonosia, joiden jälkeen sisäänkäynti autohalliin on varsin näyttävä: koko suuri halli autorivistöineen ja autojen kokoonpanossa käytettäviä robotteja (toimivia sellaisia) sisältävä halli avautuu eteen varsin upeana.

Jännittävintä museossa on kenties autojen kokoonpanolinjat ennen ja nyt, sekä luonnollisesti tulevaisuuden tuotteet, joita Toyota on tekemässä. Japanilaiseen tapaan museossa kaikki on juuri paikallaan, interaktiiviset näytöt toimivat ja joka paikassa on robotin tapaan toimivia oppaita. Tosin myös japanilaiset koululaisryhmät etenevät museossa kuin pienet laumat, ja meikäläiset satunnaiset länsituristit ovat siellä joukossa.

Museoon pääsee kätevästi esimerkiksi Nagoyan hop-on hop-off -turistibussilinjalla, minkä kyytiin on kätevä hypätä esimerkiksi päärautatieasemalla.

Toyotan pääkonttori sijaitsee Aichissa noin 35 minuutin junamatkan päässä Nagoyasta, ja siellä on erillinen automuseo.

Autohalli

Toinen liikenneaiheinen, todella kiinnostava museo Nagoyassa on Japanin rautateiden SCMaglev- ja rautatiemuseo. Siellä on esillä 39 täysikokoista junaa, joiden joukossa on ensimmäiset Shinkansen-luotijunat 1970-luvun alusta.

Näyttelyn helmi on kuitenkin MLX01 -magneettilevitaatiojunan koemalli, jolla japanilaiset testasivat mahdollisuutta tehdä Shinkansenien seuraava sukupolvi magnev-periaatteella; näillä näkymin junat ovat kuitenkin perinteisiä. Tosin "perinteisten" junien koekappaleet, joita museossa on monta, ovat myös varsin futuristisia.

Kolmas käynnin arvoinen museo paikkakunnalla on Nagoyan sataman akvaario ja merimuseo. Suurikokoinen kompleksi pitää sisällään useita eri kokoisia altaita, joissa on eri merialueiden kaloja sekä muita vedeneläviä, mutta esillä on myös varsin jännittävä alus: Japanin ensimmäinen Etelämantereen tutkimuksessa käyttämä jäävahvistettu alus Fuji. 100 metriä pitkä, 11 metriä leveä ja 22 metriä korkea alus laskettiin vesille vuonna 1965 ja se seilasi eteläisiä meriä 245-henkisen miehistön voimin 18 vuoden ajan, ennen kuin se pelastettiin romutukselta Nagoyan satamaan.

Aivan Fujin vieressä on satama-alueen yläpuolelle nouseva havaintotasanne, mistä voi ihmetellä Japanin suurimman rahtisataman toimintaa.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Maailman uusin hiukkaskiihdytin hyrähti käyntiin

To, 03/03/2016 - 17:36 Jari Mäkinen
SupeKEKB- kiihdytin


Japanilainen SuperKEKB -hiukkaskiihdytin käynnistettiin eilen Tsukubassa, Tokion luona. Tähän elektroni-positronikiihdyttimeen tehtiin suuria muutoksia ja parannuksia viiden vuoden ajan, ja nyt ne liittyy maailman hiukkaskiihdyttimien eliittiin.


Maailmassa ei ole montaa suurta hiukkaskiihdytintä, ja onneksi niitä rakennettaessa ne tehdään pääosin tutkimaan hieman erilaisia hiukkasfysiikan aloja.

Japanin hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen KEK:n kiihdyttimen tehtävänä on keskittyä tutkimaan elektronien avulla sitä, minne kaikki antimateria on mennyt. Kaikilla hiukkasilla on omat antihiukkasensa, kuten elektronilla on positroni, mutta emme näe maailmankaikkeudessa lainkaan antimateriaa. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä kohdatessaan materia ja antimateria hävittävät toisensa mojovasti pamahtaen,  ja siten jos toista olisi enemmän, näkisimme iloisia räjähdyksiä joka puolella. 

Japanilaiset tutkivat antimateriaa ja sen vuorovaikuttamista materian kanssa törmäyttämällä elektroneja ja niiden vastahiukkasia, positroneja, toisiinsa. SuperKEKB kiihdyttää näitä hiukkasia suureen nopeuteen ja ohjaa nokkakolariin, missä syntyy uusia hiukkasia ja vapautuu energiaa.

Näitä törmäyksiä tutkitaan kiihdyttimen hiukkasilmaisimella, joka on nimeltään Belle. Itse asiassa kyseessä on laitteiston parannettu versio, joka tunnetaan nyt nimellä Belle II.

Myös itse kiihdytin, nimeltään SuperKEKB, on siis nyt paranneltu ja tehostettu alkuperäisestä laajamittaisessa remontissa. Nimessä olevan kirjain "B" viittaa kuitenkin siihen, että törmäyksissä syntyy B-kvarkkeja ja niiden antiB-kvarkkeja.

Kvarkit ovat alkeishiukkasten perusrakennepalikoita ja niitä on kuusi erilaista, jotka tunnetaan runollisilla nimillä Ylös, Alas, Lumo, Outo, Huippu ja Pohja. Japanilaiskiihdyttimen fokus on viimeisessä: B tulee englanninkielisestä nimestä Bottom. Tai Beauty, eli kauneus – kvarkkien nimet ovat sinällään kauniita ja lumoavia, ja niistä voisi joskus kirjoittaa enemmänkin.

Viiden vuoden aikana muun muassa kiihdyttimen tyhjiöputkia, hiukkassuihkua ohjaavia magneetteja ja hiukkasia kiihdyttäviä osia on vaihdettu uusiin, parempiin.

Olennaista on myös törmäyksiä kuvaavan ilmaisimen parantaminen. Jo ennen laitteistojen parantamista laite on havainnut uudenlaisia B-kvarkin hiipumisia törmäysten jälkeen. Asia liittyy niin sanottuun CP-rikkoon, joka tarkoittaa yhtä omituisen CP-symmetrian rikkoutumista, ja se edelleen liittyy juuri siihen miksi varhaisen maailmankaikkeuden hiukkasreaktioissa aine ja antiaine eivät ole tuhonneet toisiaan täysin, vaan jäljelle on jäänyt ainetta.

Siis miksi ainetta on ja miksi Aurinkokunta, Maa ja me olemme olemassa.

Kooltaan SuperKEKB ei ole mitenkään suuri verrattuna esimerkiksi CERNin LHC-kiihdyttimeen, sillä sen kiihdytinrenkaat ovat läpimitaltaan "vain" noin kolme kilometriä. Jo aikaisemmin se pystyi tuottamaan maailman "kirkkaimpia" törmäyksiä, eli törmäyksien määrää havaintolaitteen sisällä olevaa havaintoalueen pinta-alaa kohden, ja uudistettuna vielä kirkkaus on vielä parempi. Tarkalleen 40 kertaa aiempaa parempi, eli 8 × 1035 cm−2 s−1.

Kiihdyttimessä on kaksi kiihdytinrengasta, joista positroneja kiihdyttävän energia on 4 GeV ja elektronirenkaan 7 GeV.

Japani varautuu parin päivän hekumaan: milloin sakura tulee missäkin?

To, 02/25/2016 - 07:33 Jari Mäkinen
Sakura 2016


Eräs tärkeimmistä ja tunnetuimmista asioista japanilaisessa kulttuurissa on se intohimo, jolla auringonnousun saarivaltakunnassa suhtaudutaan sakuraan, aikaan, jolloin kirsikkapuut kukkivat. Ei ole mikään ihme, että sakuraennusteet ovat nyt suosittuja, jotta lomapäivät voidaan saada mahdollisimman tarkasti maagisen kevään juhlan aikaan.

Päivän kuvaTarkalleen ottaen sakura on kirsikkapuu, ja sen kukkimista keväällä kutsutaan myös sakuraksi.

Kevään juhla hanami – kirjaimellisesti "kukkien katselu" – osuu sen aikaan. Ongelmallisen juhlan suunnittelun kannalta tekee se yksinkertainen fakta, että kukkimisen aika riippuu ainä säätilanteesta ja luonnollisesti siitä, missäpäin Japania ollaan.

Kyse on siis vähän samasta kuin Suomessa kevättä juhlittaisiin juuri silloin, kun lehdet puhkeavat koivuihin.

Hanamin ennustaminen onkin siksi varsin korkealentoista tiedettä, missä meteorologia yhdistyy biologiaan sekä odotukset suuriin tunteisiin. Kukinnan alkua voi päätellä nuppuja tarkkailemalla, lämpötilan kehityksestä keväällä, sateista ja Auringon paisteen määrästä. Sekä luonnollisesti historiasta, hamanin ajankohdista aikaisemmin kullakin paikalla.

Japanin ilmatieteen laitos on tehnyt omia "virallisia" ennusteitaan 1950-luvulta alkaen, ja näihin aikoihin kaikki kunnioitettavat tiedotusvälineet julkistavatkin eri metodeilla tehtyjä ennusteita.

Niin tekee myös Tiedetuubi: päivän kuvana onkin tänään tuorein hanamiennuste weathermap.jp -sivustolta.

Selitykset sivustolla ovat japaniksi, mutta kartta on hyvin selkeä. Sen mukaan maan eteläosassa Kyushu-saarella hanami alkaisi 24. maaliskuuta ja saaren suurimmassa kaupungissa Fukuokassa päivää myöhemmin. Osakassa, Kiotossa ja Tokiossa päivä olisi 31.3. ja Honshu-saaren (Japanin pääsaaren) pohjoisosat sekä Hokkaido (pohjoinen saari) pääsevät nauttimaan kirsikankukista huhtikuun lopussa.

Ilmastonmuutos on selvästi vaikuttanut myös hanamin ajankohtaan, sillä ajankohta on hivuttautunut aikaisemmaksi. Esimerkiksi viime vuonna hanami alkoi Sapporossa, Hokkaidon suurimmassa kaupungissa, huhtikuun 30. päivänä.

Parin päivän ekstaasi

Sakuran huippuaika, kirsikkapuiden täysi kukinta (eli "mankai") kestää tyypillisesti vain pari päivää, ja mikäli mahdollista, japanilaiset ottavat silloin lomaa. Perinteen mukaan puiden alla paitsi katsellaan kirsikankukkia, niin juodaan sakea ja syödään eväitä.

Tarkemmin määriteltynä kukinta alkaa silloin, kun 20 % kukista on avoinna ja mankai alkaa, kun 70 % kukista ovat avautuneet. Hyvällä säällä kukkaloisto voi kestää jopa viikon verran.

Vaikka monet haluaisivat lomaa sakuran aikaan, ei se yleensä ole mahdollista. Siksi työpaikoilta järjestetään hanamimatkoja, ja asiaan vakavimmin suhtautuvissa yrityksissä lähetetään joku (yleensä nuorin) puistoon koko päiväksi varaamaan hyvä paikka koko joukolle. Kun työpäivä päättyy, joukko saapuu paikalle.

Alla on vielä kaunis kuva hanamista Sendagayassa, Tokiossa viime vuonna. Jos asia kiinnostaa paljonkin, voit ladata puhelimeesi luonnollisesti sovelluksen, joka kertoo tuoreimmat hanamiennusteet: Hanami / Sakura (iOS, Android ja Windows Phone)

Epäonninen Akatsuki on saapumassa jälleen Venukseen

To, 11/19/2015 - 23:35 Jari Mäkinen
Akatsuki-luotain Venuksne luona piirroksessa

Japanilainen Akatsuki on epäonninen luotain, jonka piti asettua kiertämään Venusta joulukuussa 2010. Viallisen venttiilin vuoksi sen päämoottori ei toiminutkaan tuolloin suunnitellulla tavalla, joten  noin 500-kiloinen luotain hujahtikin planeetan ohitse eikä jäänyt sitä kiertämään.

Nyt, viittä vuotta myöhemmin, Akatsuki on jälleen lähestymässä Venusta, ja japanilaiset aikovat yrittää päästä kiertoradalle käyttämällä luotaimen ohjausrakettimoottoreita. 

Tarkoituksena on sytyttää neljä kaikkiaan kahdeksasta pienestä rakettimoottorista  7. joulukuuta 20 minuuttia ja 33 sekuntia kestävään polttoon, jonka ansiosta luotain jäisi kiertämään Venusta hyvin soikealla radalla, joka matalin kohta olisi juuri ja juuri planeetan kaasukehän yläpuolella ja kaukaisin piste usean sadan tuhannen kilometrin päässä.

Japanin avaruushallinnon JAXAn ja luotaimen tieteellisestä toiminnasta vastaavan Japanin kansallisen avaruustutkimusinstituutin mukaan luotaimen systeemit toimivat hyvin (päärakettimoottoria lukuun ottamatta). Lennonjohto suoritti luotaimen ohjausmoottorien avulla ratamuutoksen lokakuun 11. päivänä, jonka seurauksena Akatsuki on nyt tarkasti kurssissa kohti Venuksen kiertoradalle asettumista.

Uusi yritys jäädä kiertämään Venusta

Tarkoituksena on käynnistää ohjausmoottorit joulukuun 7. päivänä noin 541 kilometrin korkeudessa. Luotaimen ohjausmoottoreita ei ole suunniteltu tällaiseen ratamuutokseen ja lennonjohto pitää niiden käyttämistä riskaabelina, mutta silti yrittämisen arvoisena: muutoin luotaimesta ei olisi juurikaan hyötyä, sillä se lentäisi jälleen Venuksen ohi planeettainväliseen avaruuteen.

Lisäksi kahden vuoden toimintaa varten suunniteltu luotain on ollut jo kaikkiaan viisi ja puoli vuotta avaruudessa, joten se saattaa rikkoontua muutenkin lähes milloin vain.

Jotta Venuksen kiertoradalle asettuminen onnistuisi varmemmin, on lennonjohto ruiskuttanut ulos avaruuteen 65 kilogrammaa luotaimen polttoainetta, jotta se tulisi kevyemmäksi. Valitettavasti se vaikuttaa luotaimen myöhempään käyttöön, mutta jälleen tässä tilanteessa käyttämättömän polttoaineen dumppaaminen on järkevä temppu.

Akatsuki laukaistiin matkaan Japanin Tanegashiman rakettikeskuksesta H-IIA -kantoraketilla toukokuun 20. päivänä vuonna 2010 ja se saapui Venuksen luokse 6. joulukuuta 2010. Silloin sen päärakettimoottorin piti toimia 12 minuutin ajan, jotta luotain olisi asettunut kiertämään Venusta, mutta se sammui venttiilivian vuoksi toimittuaan vain hieman alle kolme minuuttia.

Lennonjohdossa onnistuttiin kuitenkin sen jälkeen luotaamaan Akatsuki radalle, jolla se voisi yrittää uudelleen nyt joulukuussa 2015.

Matkansa aikana luotain joutui suunniteltua lähemmäksi Aurinkoa ja siksi se kuumeni enemmän kuin oli tarkoitettu. Ylimääräinen lämpökuorma oli jopa 37% suurempi kuin luotaimen osat oli suunniteltu kestämään. Akatsuki ja sen herkät tutkimuslaitteet kestivät kuitenkin rasitukset.

Nyt suunnitteilla oleva kiertorata Venuksen ympärillä on korkeammalla ja soikeampi kuin alun perin suunniteltu, minkä vuoksi luotaimen tieteelliset tulokset tulevat olemaan parhaimmillaankin huonompia kuin oli odotettu. Parempi kuitenkin näin kuin ei mitenkään.

Tähtäimessä hyvin soikea kiertorata

Aluksi Akatsuki tulee kiertämään Venuksen kerran 15 Maan vuorokaudessa – jos kaikki sujuu hyvin – ja rataa muutetaan hieman paremmaksi ensi maaliskuussa, jolloin kiertoajaksi tulee yhdeksän vuorokautta. Alun perin kiertoajan piti olla 30 tuntia.

Lennonjohto komentaa luotaimen ottamaan kuvia Venuksesta heti suunnitellun ratapolton jälkeen, jotta planeetasta saataisiin tehtyä havaintoja myös siinä tapauksessa, jos poltto ei onnistu ja luotain lentää jälleen Venuksen ohi.

Näin tehtiin myös vuonna 2010, jolloin tuloksena oli muun muassa alla olevat eri aallonpituuksilla otetut kuvat Venuksesta. 

Etäisyys planeettaan oli kuvien ottamisen aikaan noin 600 000 km.

Näkee jopa planeetan pinnalle?

Akatsukin tärkein tehtävä on tutkia Venuksen kaasukehää. Sen viisi kameralaitteistoa on suunniteltu kuvaamaan mm. matalalla olevia pilviä ja kartoittamaan vesihöyryä sekä hiilimonoksidia, eli häkää.

Toiveissa on saada myös infrapunahavaintoja pinnalta, joiden perusteella voitaisiin paikantaa toimivia tulivuoria. Myös noin vuosi sitten toimintansa lopettanut Euroopan avaruusjärjestön Venus Express yritti tätä – ja onnistuikin jossain määrin.

Ultraviolettivalon alueella toimiva kamera puolestaan saattaa selvittää rikkidioksidin liikkeitä ja levinneisyyttä kaasukehässä.

Viiden “ylimääräisen” lentovuoden aikana japanilaisinsinöörit ovat virittäneet kameroidensa ohjelmistoja siten, että ne toimivat paremmin uudelta, korkeammalla olevalta kiertoradalta. Toiveena on tehdä havaintoja ainakin kahden vuoden ajan, kuten alun perin suunniteltiin.

Jos ratamanöveeri onnistuu, tulee Akatsukista ensimmäinen japanilainen muuta planeettaa kuin Maata kiertävä luotain.

Akatsuki 3D-kuvana

Akatsuki on noin 1,5 x 1 x 1,4 metriä kooltaan oleva laatikko, mistä sojottaa sivuille kaksi aurinkopaneelia, joiden kokonaispinta-ala on 1,4 m2 (15 sq ft). Paneelit tuottavat noin 700 W:n tehon Venuksen etäisyydellä Auringosta. Luotaimen massa laukaisun aikaan oli 518 kg, ja siitä tieteellisiä tutkimuslaitteita oli 34 kg.