leija

Upeita leijakuvia San Franciscon maanjäristyksestä (110 vuotta sitten)

Ma, 04/18/2016 - 10:32 Jari Mäkinen
San Francisco maanjäristyksen jälkeen leijan kuvaamana

Viime päivinä maa on järissyt niin Japanissa kuin Ecuadorissakin, mutta tasan 110 vuotta sitten tapahtui eräs historian tunnetuimmista maanjäristyksistä: San Franciscon suuri järistys, joka oli aikanaan maailman kalleimmaksi tullut luonnononnettomuus. Se oli myös ensimmäinen luonnonmullistus, mistä saatiin tuoreita kuvia ilmasta ja näiden avulla pystyttiin pelastustoimia suunnittelemaan paremmin.

Päivän kuvaHuhtikuun 18. päivänä 1906 Kaliforniassa tapahtui voimakas maanjäristys. San Andreaksen kuuluisan vaarallinen siirros liikahti ja vavisutti San Franciscon kaupungin ympäristöä kahdeksan momenttimagnitudin voimalla. Talot sortuivat, kaasuputket rikkoutuivat ja kukkulaisen kaupungin keskusta peittyi savuun, kun tulipalot raivosivat raunioilla.

Pelastustyöntekijöillä oli vaikeuksia paitsi työn määrän kanssa, niin myös siksi, että kenelläkään ei ollut kokonaiskuvaa tuhosta.

Joku keksi, että olisi kätevää päästä katsomaan kaupunkia ylhäältä – ja onneksi apu oli lähellä. Yhdysvaltain laivaston kuvaaja George Lawrence oli leijoineen paikalla! 

Lawrence oli kehittänyt panoraamakameran, joka voitiin hilata taivaalle halutulle korkeudelle suuren leijan avulla. Hän oli miltei kuollut ilmapallo-onnettomuudessa ilmakuvia ottaessaan, ja kuultuaan Euroopassa tehdyistä leijakameroista, hän innostui asiasta ja kehitti tekniikkaa eteenpäin.

Pian Lawrence pystyi ottamaan kuvia korkealta kauko-ohjatusti, jolloin luonnollisesti sotilaat kiinnostuivat asiasta. Leijakamera saatiin taivaalle vihollista vakoilemaan, jolloin se oli paljon ilmapalloa huomaamattomampi, mutta myös turvallisempi, kun ketään ei tarvinnut laittaa kyytiin.

Lawrencen San Franciscosta ottamista, suurista negatiiveista tehdyistä tarkoista kuvista oli muutakin kuin käytännön hyötyä. Niistä tehtiin myöhemmin suuria taulumaisia vedoksia, joilla näytettiin millainen kuuluisan kaupungin lähes yhtä kuuluisan järistyksen tuhot olivat.

Kuvia myös myytiin postikortteina, sillä tuolloin 1900-luvun alussa oli kuvien saaminen postissa suuri elämys. Ja kuvia lähetettiinkin paljon – kuvapostikortit olivat uusia, ihmeellisiä ja nykyaikaisia, ja niiden tekemisestä sekä lähettämisestä tuli varsinainen muoti. 

Juuri tässä mielessä kiinnostava on myös Julius Neubronnerin vuonna 1903 kehittämä pienikokoinen automaattikamera. Hänen kameransa voitiin asentaa kyyhkysen kannettavaksi ja lennon aikana kameran aikalaukaisin nappasi kuvan kerran 30 sekunnissa linnun lentoreitin alla olevasta maastosta. Kuvia käytettiin nytkin ennen kaikkea sotilastiedustelussa, mutta näin otettiin myös suuri määrä maisemakuvia, joista painettiin postikortteja. Neubronner teki hyvän tilin postikorteillaan.

Suuriresoluutioinen, zoomattava versio otsikkokuvana olevasta Lawrencen "San Francisco in ruins" -kuvasta on Yhdysvaltain geologisen laitoksen sivuilla.

Lisätietoa Lawrencen kuvausleijoista on täällä.

Tuulivoimaa lennokilla

To, 04/03/2014 - 11:56 Jari Mäkinen
Makani Power -lennokki kuvakollaasissa

Simon Leipiössä vihittiin eilen käyttöön neljä uutta tuulivoimalaa. TuuliWatti -yhtiön 4,5 megawatin voimalat ovat Suomen suurimpia ja niiden myötä yhtiön voimalat tuottavat sähköä 18 MW:n nimellisteholla Simossa. Periaatteessa tämä riittää yli 50.000 kerrostaloasunnon tarpeisiin.

Espanjalaisen Gamesan toimittama uusi voimalatyyppi on suunniteltu nimenomaan maa-alueiden tuuliolosuhteisiin. Sen napakorkeus on 140 m ja roottorin halkaisijan on 128 m, eli roottorin lavan pää nousee korkeimmillaan 268 metrin korkeuteen.

Tuulivoima on erinomainen tapa tuottaa sähköä, mutta suuret tuulivoimalat häiritsevät joidenkin silmää. Valitettavasti mitään energiaa ei voi nyhjäistä tyhjästä, ja vaikka siro tuulivoimala on kauniimpi kuin vaikkapa suuri hiilivoimalaitos, on voimaloiden joka tapauksessa sijaittava jossakin.

Yksi tapa vähentää visuaalista haittaa on sijoittaa esimerkiksi tuulivoimaloita asumattomille alueille ja merten ulapoille.

Toinen tapa on tehdä voimalasta entistä näkymättömämpi. Tätä suunnittelee Makani Power, vuonna 2006 perustettu ja viime vuonna Googlen ostama amerikkalaisyhtiö, joka kehittää lennokkivoimalaa.

Idea on yksinkertainen: suurikokoisessa lennokissa on sähkömoottorit ja potkurit, jotka nostavat koneen ilmaan. Siellä maahan pitkällä ja kestävällä vaijerilla kiinnitetty lennokki ohjataan lentämään silmukkaa siten, että puhaltava tuuli pitää lennokin radallaan samaan tapaan kuin leijan. Kun tuuli pitää leijalennokin pyörivässä liikkeessä, sen moottorit ja potkurit voidaan kytkeä "toisinpäin", eli tuottamaan virtaa tuulivoimalan tapaan. Syntyvä sähkö johdetaan vaijeria pitkin alas maahan.

Leijalennokkivoimalan etu on se, että se ei vaadi korkeaa mastoa ja suuria roottoreita, mutta sen tuottama teho on luonnollisesti paljon pienempi. Toinen huono puoli on se, että tuulen nopeuden pudotessa alle 10 m/s lennokki ei lennä enää hyvin, ja putoaa alas, jolloin sitä pitää hallita – se täytyy joko ohjata laskeutumaan kauko-ohjauksella tai lennokki muuttuu tuulen laskiessa leijaksi, minkä jälkeen se vain hilataan vaijerilla alas. Korkealla puhaltavia voimakkaampia ja tasaisia tuulia käyttämällä tämä ei kuitenkaan ole olennainen ongelma.

Perinteinen tuulivoimala ja Makani-lennokki

Monissa sovelluksissa pienitehoinen, kauempaa katsottuna lähes näkymätön lennokkileijavoimala olisi erinomainen ratkaisu. Sen valmistus- ja käyttökustannukset ovat pienet, minkä lisäksi  voimala on helppo laittaa pystyyn melkein minne vain: maa-asema voi olla vain kuorma-auto, missä on pieni masto vaijerin kiinnittämiseen.

Yhtiö testasi ideaansa ensimmäisen kerran keväällä 2012 kärkiväliltään 8 metriä olleella laitteella. Se paitsi toimi, niin myös tuotti 5 kW:n tehon. Suunnitelmissa on nyt 26-metrinen lentokone, joka voisi tuottaa 600 kW, eli jo noin kolmasosan tyypillisen perinteisen tuulivoimalan tehosta.

Otsikokuvassa on samaan kuvaan laitettuna lennokki ratansa eri osissa. Alla on yhtiön esittelyvideo. Kuvat ja video: Makani Power.