2
min read
A- A+
read
Ke, 07/04/2018 - 15:59 By Jarmo Korteniemi

Asteroidivyöhykkeen suurinta kappaletta kiertävä avaruusluotain Dawnin rataa laskettiin kymmenesosaan entisestä. Laitteella otetaan nyt ennennäkemättömän tarkkoja ja kauniitakin kuvia, jotka auttavat kääpiöplaneetan kehityshistorian selvittämisessä.

Kääpiöplaneetta Cerestä tutkiva Dawn-luotain kiertää nyt lähempänä kohdettaan kuin koskaan aiemmin. Viimeisiä hetkiään toimiva luotain saadaan näin paljastamaan entistä tarkempia yksityiskohtia pinnasta.

Cereksen kenties mielikuvitusta kutkuttavin salaisuus on sen kirkkaat pisteet. Kirkkaan ja tumman materian suhteet paljastuvat nyt paljon aiempaa tarkemmin. Parin vuoden takainen uutisemme ettei niistä enää saataisi tarkempia kuvia oli ennenaikaista pessimismiä. Onneksi.

Otsikkokuvassa erottuu noin parin kilometrin pituinen pöytävuori eli mesa. Vaikuttaa siltä, että sen päällä oleva vaalea aines suojaa alla olevaa tummempaa materiaa rinteen eroosiolta. Rinne viettää nuolen suuntaan.

Mesa on vain pieni yksityiskohta 92-kilometrisen Occator-kraatterin keskellä olevan kirkkaan Cerealia Facula -alueeen reunalla. Rakennetta on kaavailtu esimerkiksi jonkinlaiseksi jäätulivuoreksi, josta puskee pinnalle mineraalirikasta vettä. Kirkaan materian arvellaan olevan enintään muutamia miljoonia vuosia vanhaa, todennäköisesti paljon nuorempaa.

Alla näkyvässä kuvassa taas erottuu uomia tumman materian pinnalla. Maassa ne olisivat varsin tyypillisiä laavavirtojen piirteitä, mutta Cereksen tapauksessa kyse lienee pinnalla laavan lailla hetken virranneen veden aiheuttamista piirteistä. Tämä kuva on otettu idempää Occatorin sisältä, jossa sijaitsee toinen kirkkaiden läiskien alue, nimeltään Vinalia Faculae.

Dawnin laitteiden avulla on jo aiemmin saatu selville, että kirkkaiden pisteiden aines on pääosin soodaa eli natriumkarbonaattia (Na2CO3). Ainetta tunnetaan lähinnä vain Cereksestä ja Maasta, mutta sitä epäillään olevan myös Marsissa. Sooda on tyypillinen evaporiitti, jota esiintyy joko kokonaan tai osittain haihtuvien suolajärvien pohjilla.

Nämä ja tulevat kuvat auttavat selvittämään kirkkaiden pisteiden jäljellä olevia saloja. Tutkijoita pohdituttaa etenkin se, kuinka ja mistä sooda oikein päätyi pinnalle. Luultavasti kyse on suolaisesta ja mineraalirikkaasta vedestä, joka on pursunnut pinnalle halkeamia pitkin. Pinnalla vesi on jäätynyt ja sublimoitunut pois, mutta sooda on jäänyt evaporiittina jäljelle. Hämärän peitossa on yhä mahtaako suolaliuos olla peräisin suhteellisen läheltä pintaa (vaikkapa kraatterin sisäisestä "säiliöstä") vai jostain syvemmältä. Kirkkaita pisteitä on löytynyt lukuiisia ympäri Cerestä.

"Näiden mahtavien kuvien saaminen on ollut yksi suurimmista haasteista Dawnin matkalla, ja tulokset ovat parempia kuin osasimme kuvitellakaan. Dawn on kuin mestaritaiteilija, joka lisää mehukkaita yksityiskohtia maalaamaansa intiimiin Ceres-portrettiin", hehkuttaa Dawnin projektijohtaja Marc Rayman.

Tietoa saadaan paitsi kameran ottamien kauniiden kuvien kautta, myös Dawnin muiden laitteiden avulla. Pinnan koostumukseen päästään käsiksi esimerkiksi pinnalta tulevia gammasäteitä ja neutroneita havaitsemalla sekä pinnan spektriä mittaamalla. Luotaimen matala kiertorata kertoo myös aiempaa tarkemmin painovoimavaihteluista ympäri kääpiöplaneettaa, mikä mahdollistaa sen pinnanalaisten rakenteiden selvittämisen.

Ensimmäiset Dawn-luotaimen kuvat Cereksestä näyttivät yksittäisen, häikäisevän kirkkaan ja mielikuvitusta kiehtovan pisteen. Myöhemmin niistä erottui yksityiskohtia ja materian laatukin selvisi. Lienee varsin sopivaa, että viimeisenä tekonaan luotain tarjoaa suuren määrän uusia tietoja, jotka auttavat juuri kirkkaiden pisteiden alkuperän selvittämisessä.

Dawn saatiin kesäkuussa uudelle radalle, joka kiertää erittäin lähellä Cerestä. Vain 35 kilometrin korkeudella kiertävä luotain pystyy nyt näkemään yksityiskohdat paljon aiempaa tarkemmin. Ensimmäiset vuodet se kiersi kääpiöplaneettaa yli kymmenen kertaa korkeammalla, 385 kilometrissä.

Tutkimusten odotetaan jatkuvan kunnes laitteen polttoaine alkaa olla lopussa joskus vuoden 2018 loppupuolella. Tuolloin luotain aiotaan nostaa viimeisillä höyryillä riittävän korkealle ettei se putoa ja saastuta Cereksen pintaa.

Ceres on Aurinkokunnan sisäosien ainoa kääpiöplaneetta, ja kiertää Aurinkoa 2,5 - 2,9 AU:n etäisyydellä asteroidivyöhykkeellä. Cereksen massan arvellaan olevan noin kolmannes vyöhykkeen kokonaismassasta. Se on noin neljä kertaa massiivisempi kuin seudun seuraavaksi suurin kappale, 4Vesta, mutta vain runsaan prosentin Kuusta.

Lähde: JPL:n uutinen ja Dawnin kuvagalleria

Kuvat: NASA/JPL-Caltech/UCLA/MPS/DLR/IDA

Tagit
Ceres
Occator
Cereale Facula
Vinalia Faculae
sooda