Nasan New Horizons -luotain jatkaa heinäkuisen ohilentonsa aikana ottamien kuvien lähettämistä Maahan ja kuvia käsitellään sekä julkistetaan nyt vähitellen. Tuoreimpia kuvia julkistettiin tänään illalla Suomen aikaa, ja niissä Pluto näyttää samanlaiselta kuin aiemminkin ja niitä voi luonnehtia yhdellä sanalla – hämmentävää.

Olennaisinta näissä uusissa kuvissa on se, että Pluton pinta on hyvin vaihteleva ja monipuolinen kokoelma erityyppistä geologiaa sekä harmaan sävyjä sysimustasta täysvalkoiseen. Pinnalla lienee siis jäätä ja tummia hiilivety-yhdisteitä, ja lisäksi kääpiöplaneetta on selvästikin jäähtymässä: sen kaasukehä lienee härmistymässä pinnalle. On todella kiinnostavaa nähdä väläys tästä hetkestä.

Viime viikonlopun aikana Maahan saapuneissa kuvissa on dyynejä, tasankoalueille imeytynyttä typpijään virtausta ja vuoristoalueita olennaisesti aiempaa paremmalla erotuskyvyllä kuvattuna. Näissä kuvissa erottuu 400 metriä kooltaan olevia yksityiskohtia. On selvää, että pinnalla joko on ollut ohilennon aikaan tai suhteellisen vähän aikaa sitä ennen vielä nesteen virtausta. 

Pinta on kaikkine ilmiöineen hyvin vaihtelevaa ja pienenkin alueen sisällä voi olla tasankoa, jäätikköä, vuoristoa ja virtaama-alueita.

Silmiinpistävää on myös se, että pinnalla ei ole paljoakaan kraattereita, joten näkyvä pinta on varsin nuorta.

Tosin voi olla, että koko vaalea jäätikköalue onkin suuri jään peittämä kraatteri, törmäysallas, jonne johtaa virtaamauomia – siis jokia. Kuvien perusteella on vaikea päätellä onko se pohjaansa asti jäässä, vai olisiko siellä ollut ohilennon aikaan jopa nestemäistä ainetta (typpeä?). Vai onko kaasukehä härmistymässä juuri matalammille alueille, kuten tähän altaaseen?

Kuvissa näkyy alueita, joita voisi jopa ajatella ahtojääksi. Tai sitten yllä näkyy vuoristoa, jonka alaosa on jään peitossa.

On Pluton pinnalla kuitenkin myös alueita, jotka ovat selvästi vanhempia. Niissä on törmäysjälkiä – ja muodostelmia, jotka voisivat olla dyynejä. Pluton kaasukehä olisi siis tuulineen saanut aikaan sinne dyynejä, jotka kasvaisivat tosin hyvin hitaasti, sillä vuosikymmeniä kestävän Pluton talven aikaan kaasukehä on liian ohut, jotta siinä olisi sopivaa tuulta. Myös kesällä se on hyvin ohut. Vai olisiko Pluto sittenkin aktiivisempi kuin on oletettu myös talvella, ollessaan kauimpana Auringosta?

Kysymyksiä. Yksi varaus voi tietysti löytyä historiasta: jos aikanaan Plutolla on ollut paksumpi ja siten dyynit ovat syntyneet silloin ja jääneet pakastekuivattuina pinnalle näkyviin.

On sinänsä jännää, kuinka kaksi kääpiöplaneettaa – Pluto ja Ceres – ovat parhaillaan otsikoissa, ja niissä kummassakin on omat omituisuutensa. Eilen Ceresistä julkistettuja kuvia ja tänäisiä Pluto-kuvia katsoessa ei voi kuin ihmetellä sitä, kuinka jännittäviä aikoja elämme aurinkokunnan tutkimuksessa juuri nyt!

Yllä on eräs jännimmistä kuvista, mitä Plutosta on tullut. Se on noin 350 km halkaisijaltaan ja näyttää hyvin monenlaisia maastoja mustasta vaalean, alangoista vuoristoihin sekä myös kraattereita. Tasaiset alueet ovat geologisesti hyvin nuoria, kun taas tummat iskeytymätienoot ovat vanhempia. Tummalla alueella on myös harjuja ja dyynien näköisiä muodostelmia. 

Tässä kuvassa pienimmät yksityiskohdat ovat vain noin 800 metriä kooltaan ja New Horizons otti kuvan ollessaan 80 000 kilometrin etäisyydellä Plutosta 14. heinäkuuta. Myös keskellä oleva kuva on samaa tarkkuusluokkaa.

Kuvat: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research Institute


Juttuja samasta aiheesta