New Horizon -luotaimen ottama kuva Ultima Thulestan

Ultima tule ei olekaan lumiukko, vaan tuplalätty

On kulunut jo yli kuukausi siitä, kun New Horizons -luotain lensi ohi Ultima Thuleksi nimetyn kummallisen aurinkokunnan ulkolaidalla olevan kappaleen. Luotaimen ottamia kuvia on saatu katsottavaksi vähitellen, ja tietoa siirretään luotaimen muistista Maahan vielä pitkän aikaa – aina ensi vuoden syksyyn saakka.

New Horizons on siis päättänyt Ultima Thulen, eli virallisesti 2014 MU69:n tutkimukset. Otsikkokuvana on luotaimen ottama "jäähyväiskuva", jonka luotain nappasi tammikuun 1. päivänä tapahtuneen kiihkeän ohilennon jälkeen ollessaan 8862 kilometrin etäisyydellä Ultima Thulesta.

Nyt New Horizons suuntaa ulos aurinkokunnasta noin 50 000 kilometrin tuntinopeudella ja sille koetetaan etsiä jotain uutta kohdetta. On täysin mahdollista, että sen lentoradan tienoille sattuu vielä jokin bonuskohde. Ultima Thulehan oli jo sellainen, sillä luotaimen päätarkoitus oli tutkia Plutoa.

Samalla kun luotain lähettää hitaasti kuviaan ja keräämiään mittaustietoja tutkijoille, on kuvien ja tietojen käsittely täällä maapallolla alkanut. Eniten hämmennystä on herättänyt Ultima Thulen olemus.

Etenkin kaukana Auringosta suuren osan aikaa viettävät aurinkokunnan pienkappaleet paljastuvat yhä useammin epämääräisiksi möhkäleiksi, jotka näyttävät olevan useampien kappaleiden löyhiä klimppejä. Hienoimmat esimerkit tällaisista ovat Rosetta-luotaimen tutkima komeetta Churyumov-Gerasimenko, joka on kuin kumiankka, ja Ultima Thule, joka näytti lumiukolta.

Paitsi että nähtävästi lumiukko on varsin litteä.

Ongelmana Ultima Thulen ohilentämisessä oli se, että tapaus kesti hyvin lyhyen aikaa, eikä siitä saatu niin paljon kuvia, että se näkyisi hyvin joka puolelta. Yleistäen: se nähtiin vain yhdeltä puolelta.

Kun Ultima Thulen olemusta on koetettu selvittää tutkimalla kaikkia kuvia aivan ensimmäisistä viimeisiin, näyttää nyt siltä, että sen kummatkin osat – lumiukon pää ja ruumis – olisivat varsin litteitä.

Vinkkiä tähän antaa se, että taustalla olevat tähdet näkyvät Ultima Thulen "läpi", jos oletetaan, että sen kumpikin osa olisi pyöreähköjä ja niiden näkymätön puoli olisi normaalisti vain pimennossa. Jos ja kun pimeän osan läpi näkyy tähtiä, ei musta olevaan varjopuolta, vaan tyhjää.

Jos näin on, niin 2014 MU69:n isompi osa (joka on nimetty Ultimaksi) on kuin pöhöttynyt pannukakku, ja pienempi osa (nimi on tietysti Thule) on kuin suuri suklaarusina.

Upea ohilento

Vaikka New Horizons -tutkijaryhmä odotti selvästi upeampia kuvia Ultima Thulesta kuin sieltä lopulta saatiin, oli ohilento huima suoritus ja yksiselitteinen menestys. Kaikki saadut kuvat ja tiedot kaukana olleesta ja vain heikosti valaistusta kohteesta ovat hienoja.

Etäisyys maapallosta oli peräti 6,64 miljardia kilometriä. Siellä Aurinko on enää vain yksi, kirkas tähti taivaalla.

Vaikka vielä tulevissa kuvissa ja tiedoissa saattaa olla paljon jännittävää, on todennäköisesti paras ohilennon aikana otettu kuva alla.

New Horizons nappasi tämän kuvan MVIC (Multicolor Visible Imaging Camera) -kamerallaan tarkalleen ottaen 1.1.2019 klo 7.26 Suomen aikaa ollessaan 6700 kilometrin päässä Ultima Thulesta. Kuvan pienimmät näkyvät yksityiskohdat ovat kooltaan noin 135 metriä.

Kuvat: NASA / Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory / Southwest Research Institute



Juttuja samasta aiheesta