USA:n avaruushallinto julkaisi perjantaina suuria lupailevan tiedotteen. Maanantaina on luvassa tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan "Marsin salaisuuden ratkeamisesta".

Todellisuudessa kyse ei taida olla mistään ihan noin hulppeasta. Todennäköisemmin kyse on ainakin jonkin tason julkisuustempusta.

Tiedotustilaisuudessa mukana olevilta tutkijoilta julkaistaan pian yhteisjulkaisu Nature Geosciences -julkaisusarjassa. Jutun otsikko on suurpiirteisesti "spektrometrin avulla saatuja todisteita hydraattisuoloista Marsin vuotuisissa nestevirroissa". Tutkimusta on esitelty jo aiemmin esimerkiksi konferensseissa.

Marsista löydettiin jo vuosia sitten ensimmäiset merkit rinteitä jonkin matkaa alas virtaavasta nesteestä (tässä esimerkki vuodelta 2006). Vuosien saatossa ja kuvien kertyessä havainto on varmistunut vuosittain tapahtuvaksi normaaliksi ilmiöksi. Virtauksia esiintyy etenkin päiväntasaajan puoleisilla rinteillä, ja etenkin auringon porottaessa lämpimästi. Kuvat eivät riitä kertomaan mistä nesteestä on kyse, mutta todennäköisin syy on vesi. Koska puhdas vesi ei kuitenkaan selviä pinnalla, vahvin kandidaatti ilmiön aiheuttajaksi on jonkinlainen erittäin väkevä suolaliuos. Asian yksityiskohdista on väännetty kättä tiedeyhteisössä jo vuosia: mitä suoloja vedessä on, mistä vesi tulee, ja niin edelleen. Varmaa näyttöä mistään on vaikea saada, sillä suolojen pitäväksi tunnistamiseksi geologien täytyisi päästä paikan päälle analysoimaan kiviä. Ja sellaista ei ole näköpiirissä.

Hehkutuksesta huolimatta maanantainakaan esiteltävät tulokset siis tuskin tuovat mihinkään täyttä varmuutta. Kyse nimittäin lienee CRISM-spektrometrin aineiston analyysistä. CRISMin avulla tehdyt tulokset ovat kuitenkin usein varsin monitulkintaisia, eikä tutkijayhteisö ole ennenkään täysin vakuuttunut kaikista sen avulla tehdyistä "huikeista" löydöistä.

Kuva: NASA/JPL-Caltech/Univ. of Arizona

Yllä kuva Marsin rinteille ilmestymistä valumista. Kuvaa klikkaamalla näkee animaation. Kuva: NASA/JPL-Caltech / UoA

Suomeksi sanottuna maanantain tiedotustilaisuuden aihe lienee siis yksi artikkeli monien joukossa. Siinä saadaan hieman aiempia parempia tuloksia suoloista, muttei mitään varmaa. Vasta pitkä tieteellinen keskustelu osoittaa, onko mikään "mysteeri" todella ratkennut.

Aina sopii kuitenkin toivoa, että kyse on jostain enemmästä.

"Erikoislaatuiset väitteet tarvitsevat tuekseen erikoislaatuisia todisteita"

Väliotsikon lauseen heitti ensimmäisenä ilmaan sosiologian professori Marcello Trucci. Carl Sagan puolestaan popularisoi lauseen.

Juuri ällaisia todisteita NASAn tiedotustilaisuudelta nyt vaaditaan - siis mikäli kyse todella on jonkin suuren "mysteerin ratkaisusta".

On suoraan sanoen ikävää, että NASA käyttää instituution vaikutusvaltaansa tiettyjen löytöjen hehkuttamiseen. Tällä kertaa artikkeli toki on käynyt läpi vertaisarvioinnin, ja tutkimus julkaistaan tieteellisesti vakuuttavassa lehdessä. Vaikka kyse ei olekaan täysin puhtaasta tieteenteosta pressikonferenssin kautta, ollaan ikävän lähellä sitä. Suurin osa Nature-julkaisuista ei saa osakseen tällaista huomiota.

Toisaalta on kyllä aina hyvä, että planeettatutkimus saa positiivista medianäkyvyyttä.

Yhtä kaikki, suuria lupaileva tiedote sai totuttuun tapaan heti tuulta alleen mediassa. Suomessakin asiasta uutisoitiin. "NASA julkaisee mullistavia uutisia Marsista", hehkutti viihdelehti Stara. Asiasta kertoivat myös Ilta-Sanomat sekä MBnet.

"Mysteerin" ratkaisu oli kuitenkin varsin helppo löytää. Nature Geoscience -sarjan in press -juttu löytyy nimittäin listattuna ainakin konferenssissa istuvan Lujendra Ohjan netistä löytyvässä julkaisuluettelossa.

Artikkelin viite on kokonaisuudessaan Ojha, Wilhelm, Murchie, McEwen, Wray, Hanley, Massé, Chojnacki: “Spectral evidence for hydrated salts in recurring slope lineae on Mars.” Nature Geosci., in press, doi:10.1038/ngeo2546. Julkaisu löytynee tämän linkin takaa jossain vaiheessa maanantaina.

Kirjoittaja on planeettageologi.


Juttuja samasta aiheesta