Huhuu ISON, missä olet?

ISON ei selvinnyt kokonaisena, kauniina komeettana Auringon lähiohituksestaan – se on nyt hyvin selvää.

Yllä oleva STEREO-satelliitin ottama kuva näyttää paikkaa, missä ISONin olisi pitänyt olla, mutta kohdassa ei näy mitään. Ei edes hitusia.

Mitä vuosisadan komeetalle siis on tapahtunut?

Se on todennäköisesti kadonnut, siis oletettavasti kaasuuntunut ja rikkoontunut hyvin pieniksi palasiksi Auringon voimakkaassa paahteessa ja painovoiman puserruksessa. Itse asiassa jo ennen kaikkein lähimpänä Aurinkoa olemistaan.

"Oletamme, että se on hajonnut osiin ja kaasuuntunut ennen periheliä", sanoo Solar Dynamics Observatory -aurinkotutkimussatelliitin projektipäällikkö Dean Pesnell.

"Emme nähneet ISONia lainkaan SDO:n kuvissa".

Myös ESAn SOHO-luotaimen tutkijat vahvistavat, että heidän havainnoissaan ISON on hiipunut hyvin vaatimattomaksi. Siitä hyvin todennäköisesti on jäljellä pieniä rippeitä, mutta ne eivät muodosta ainakaan toistaiseksi näyttävää pyrstöä.

Näin ollen ISONista ei tule joulukuun taivaan koristusta, ei liioin täydenkuun kirkkaudella päivätaivaallakin loistavaa vuosisadan pyrstötähteä. SOHO-luotaimen tuoreissa kuvissa komeetan kirkkain kohta on venähtänyt pitkulaiseksi vanaksi. Se muistuttaa jonkin verran keväällä 1993 löytynyttä komeettaa Shoemaker-Levy 9 (mustavalkoisessa pikkukuvassa pian löytymisensä jälkeen).

Shoemaker-Levy 9 osoittautui sittemmin parinkymmenen pirstaleen muodostamaksi "helminauhakomeetaksi", joka iskeytyi heinäkuussa 1994 Jupiterin kaasukehään. 


Vaikka kuulostaa tylsältä, saattaa ISON olla tämän jälkeenkin eräs kiinnostavimmista viimeaikaisista komeetoista, sillä tutkijoita ihmetyttää jo se, miten komeetta on saattanut höyrystyä näin totaalisesti.

Sitä ja sen mahdollisia jäänteitä tullaan seuraamaan lähiaikoina hyvin tiiviisti, sillä se saattaa opettaa paljon uutta Aurinkokuntamme pienkappaleista.

Komeettojen ja asteroidien välinen raja on kaikkea muuta kuin selvä, sillä nähtävästi olennaisin niitä erottava tekijä on jään ja veden määrä: asteroidit ovat kivisempiä ja komeetat jäisempiä, ja monet kappaleet ovat siinä välillä. Osa komeettaytimistä on hyvinkin jääpitoisia – niin sanottuja likaisia lumipalloja – ja hyvin lähelle Aurinkoa tullessaan ne saattavat yksinkertaisesti höyrystyä planeettainväliseen avaruuteen.

Samalla ISON, vaikka se saattaa tuntua nyt pannukakulta, on erinomainen esinäytös ensi vuodelle, kun Rosetta-komeettaluotain asettuu kiertämään Churyumov-Gerasimenko -pyrstötähteä, seuraa sitä sen matkalla kohti Aurinkoa ja lähettää komeetan ytimen pinnalle laskeutujan.

Vuodesta 2014 on joka tapauksessa tulossa suuri komeettavuosi!

Piirros ESAn Rosetta-luotaimesta ja sen Philae-nimisestä laskeutujasta lähestymässä kohdekomeettaansa ensi vuonna.


Juttuja samasta aiheesta