Tipit ei tykkää teistä

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että liikenteen melu häiritsee ihmisten lisäksi myös eläimiä ja siksi ne pyrkivät välttämään oleskelua sen vaikutuspiirissä. Etenkin läntisessä maailmassa se on yhä vaikeampaa, sillä esimerkiksi 83 prosenttia Yhdysvalloista on enää korkeintaan kilometrin päässä tiestä. Ylipäätään ihmisen toiminta karkottaa eläimet loitommalle, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan nimenomaan liikennemelu on merkittävä tekijä populaatioiden paikallisessa pienenemisessä. Syynä on kovien äänten häiritsevä vaikutus paitsi lintujen keskinäiseen kommunikaatioon myös petojen välttelyyn: meteli voi estää lähestyvän saalistajan havaitsemisen ajoissa. Liikennemelun vaikutusten selvittämiseksi tutkijat rakensivat eteläisessä Idahossa sijaitsevan Lucky Peak -vuoren metsäiseen rinteeseen ”haamutien”. Noin puolen kilometrin matkalle sijoitettiin 15 kauitinparia, joista kuului autojen aikaansaamaa mekkalaa. Koe toteutettiin syysmuuton aikaan siten, että neljän vuorokauden melua seurasi aina neljän vuorokauden hiljaisuus. Näin kustakin tutkimusjaksosta saatiin muista riippumaton, sillä muuttomatkalla olevat linnut viipyvät seudulla havaintojen mukaan keskimäärin alle kahdeksan vuorokautta. Keinotekoisessa liikennemelussa jäljilteltiin myös vuorokautista vaihtelua siten, että se alkoi aamuyöllä kello 4.30 ja jatkui iltayhdeksään. Äänenvoimakkuus nostettiin aamulla testitasolle puolen tunnin kuluessa ja illalla se vaimennettiin vartissa. Lintulaskentoja tehtiin päivittäin kolmella paikalla, jotka olivat 30–50 metrin etäisyydellä lähimmästä kaiutinparista ja vähintään 150 metrin päässä toisistaan. Vertailulaskennat tehtiin niin ikään kolmella paikalla noin 800 metrin päässä äänimaailmalla luodusta tiestä. Maasto, puusto ja muu kasvillisuus oli kaikilla paikoilla samanlaista. Laskennoissa tehtiin kaikkiaan 8078 havaintoa 59 eri lintulajista. Ylivoimaisesti yleisin laji oli punarintarastas, josta tehdyt havainnot muodostivat melkein viidenneksen koko aineistosta. Seuraavina olivat rubiinihippiäinen ja lännenloistopipilo, jotka yhdessä vastasivat toisesta viidenneksestä. Tulosten mukaan lintujen lukumäärissä tapahtui yli neljänneksen pudotus meluisina ajanjaksoina ja jotkut lajit katosivat niiden ajaksi kokonaan. Useimmat lajit reagoivat meluun siirtymällä syrjemmälle. Kahdeksan lajia ei vaikuttanut olevan metelistä moksiskaan, ja ainoastaan yksi peippolaji (Haemorhous cassinii) piti äänekästä paikkaa parempana. Amerikantilhi ja keltakerttuli sen sijaan häipyivät tien vierustalta tyystin, kun kaiuttimista kuului liikenteen ääniä. Tutkimus ilmestyi Proceedings B of the Royal Society –tiedelehdessä 6. marraskuuta. Alkuperäinen tutkimusraportti löytyy täältä.