Kuva: Gail Frederick / Flickr

Kemiallinen joulukalenteri 20/24: Joulusiivouksen taikaa

Tänään joulukalenterissa pohditaan joulusiivouksen ongelmia. Pesuaineita kun löytyy kaupoista lukemattomia, mitä niistä pitäisi käyttää mihinkin? Marttoja lainaten "kodin siivouksessa pärjää kuitenkin melko pienellä valikoimalla".

Pesemiseen tarvitaan aina neljää perustekijää: sopivaa lämpötilaa, kemiaa (eli pesuainetta), liikettä (eli hankausta ja aineen levitystä), sekä riittävästi aikaa. Jos yhtä on liian vähän, toista tarvitaan vastaavasti enemmän.

Pesuaineet ovat nykyisin varsin erikoistuneita. Pyykinpesuaineet on suunniteltu niin, että pesevät ainesosat tunkeutuvat tekstiileihin. Astioiden pesussa taas on tärkeää, että pesuaine pystyy irrottamaan hyvin rasvalikaa. Väärään tarkoitukseen tarkoitettujen aineiden käyttäminen voi helposti johtaa katastrofiin. Video käynee esimerkistä:

Pesuaineet voi jakaa happamuuden mukaan kolmeen luokkaan: Yleispuhdistusaineet ovat neutraaleja tai hieman emäksisiä, rasvaa kunnolla poistavat aineet ovat emäksisempiä, saostumien poistoon taas sopivat happamat aineet parhaiten. (Happamuuden ja pH-arvon merkityksestä lisää vaikkapa täältä.)

Rasvaa pesevien aineiden molekyyleissä on yleensä kaksi päätä: yksi hakeutuu vesimolekyylien luo, toinen taas hylkii niitä. Rasvaisessa ympäristössä pesuaineen vettä hylkivä pää liittyy mielellään rasvamolekyyleihin, samalla kun vesihakuinen pää pitää koko letkan liuoksessa kiinni. Näin rasvat repeytyvät irti vaikkapa astioista.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Puhdistusaineista löytyy myös veden pintajännitystä alentavia tensidejä. Samalla tensidit pilkkovat ja irroittavat likaa, aivan kuin entsyymit ja liuotinaineet, kuten vaikkapa alkoholit. Mikrobeja tuhoavat desinfiointiaineet taas voivat olla melkein mitä vain aineita, jotka ovat jostain syystä myrkyllisiä pieneliöille (ja usein suuremmillekin). Tällaisia ovat mm. kloori- tai ammoniumyhdisteet, alkoholit ja peroksidit.  Pesuaineisiin sekoitetaan myös muita aineita, jotka vaikuttavat väriin ja hajuihin, säilyvyyteen, sekä joskus myös rajoittavat puhdistavien aineiden liian innokasta toimintaa.

Tavallisilla ihmeaineilla pääsee pitkälle

Monet keittiöstä löytyvät ruoka-aineet käyvät yllättäen puhdistukseen. Ne kuuluvat myös kaikkein ympäristöystävällisimpiin puhdistusaineisiin.

Esimerkiksi sokeri ja suola toimivat oivina mekaanisina hankausaineina. Ne tosin voivat naarmuttaa herkempiä pintoja.

Monet lievästi happamat elintarvikkeet toimivat puhdistuksessa oivasti. Esimerkiksi sitruuna toimii pinttyneisiinkin tahroihin lasi- tai laattapinnoilla. Piimällä saa poistettua ainakin home- ja ruohotahroja tekstiileistä, ja kivennäisvesi auttaa viini- ja veritahroihin. Etikan monikäyttöisyyttä käsittelimme jo muutama päivä sitten.

Jalometallien kuten vaikkapa hopealusikoiden hapettumat häviävät vesiliuoksessa. Kun puhdistettava esine pistetään veteen jonkin vähemmän jalon metallin palasen kera, vedessä lilluvat ionit siirtävät hapettumat turhempaan mötikkään. Hommaa voi tehostaa sähköllä pakottamalla. Ionien määrää taas voi helposti kasvattaa lisäämällä veteen soodaa, leivinjauhetta, sitruunahappoa tai suolaa. (Suolaa käytettäessä kannattaa huolehtia tuuletuksesta, sillä sen kloori vapautuu ilmaan myrkyllisenä kaasuna.)

Pöytähopeat saa kiiltäviksi myös fluorihammastahnalla. Aine levitetään, annetaan vaikuttaa, ja lopulta pestään pois. Harjata ei kannata, sillä sekä harja että tahnan kiteet voivat naarmuttaa pehmeitä jalometalleja.

Kinkkurasvat uunin pohjalla

Eräs kodin ongelmallisimmista putsattavista on uuni. Se on kovassa käytössä etenkin joulun aikana. Pohjalle tirskuneesta kinkkurasvasta ja pelliltä tippuneista piparkakkutaikinoista voi kertyä uuniin pian tiukasti kiinnipalanut kerros.

Kaikkein paras keino on käyttää kansia ja uunipeltejä niin, ettei tavaraa pääse roiskumaan seinämiin. Jos niin kuitenkin käy, mahdollisimman nopea puhdistus paistamisen jälkeen (uunin hieman jäähdyttyä) voi pelastaa tilanteen. Marttojen ohjeen mukaan puhdistus hoituu helposti vedellä mäntysuovalla, suolalla ja soodalla.

Pinttyneimpiin uunin ruuanjämäkerrostumiin toimivat kuitenkin lähinnä vain uuninpuhdistusaineet. Ne ovat yleensä voimakkaan emäksisiä ja siksi ihoakin syövyttäviä. Kannattaa myös muistaa, että uunin seinien mekaaninen rapsuttelu tai kova hankaus voivat olla hyvin huonoja ideoita. Maalin vaurioituessa seuraava lika jämähtää entistä tiukemmin seinämiin.

Puhdistusaineita hankkiessa ja käyttäessä kannattaa aina miettiä muutamaa asiaa: Tarvitseeko ainetta oikeasti, ja mitä ainetta sitä lopulta hommaan hankkii. Oston mukana tekee aina kannanoton terveyden ja turvallisuuden, sekä myös luonnon suhteen. Joidenkin aineiden kohdalla jo valmistus on suuri rasite ympäristölle, ja joitain ei pystytä poistamaan jätevesistä käytännössä ollenkaan. Ympäristölle haitalliset klooratut, desinfioivat, antibakteeriset ja liuottimia sisältävät aineet eivät useinkaan ole tarpeen, vaikka mainokset niitä kehottavatkin ostamaan. Pahimmat puhdistusaineet ovat käytännössä ongelmajätettä.

Useimmiten se miedompi vaihtoehto riittää, eikä aineita tarvitse silloinkaan lorotella yli annosteluohjeen. Vastoin yleistä harhaluuloa, ohjetta vahvempi pesuliuos ei yleensä tee jäljestä tippaakaan puhtaampaa.

Joulusiivouksen tiimellyksessä kannattaa aina muistaa, että joulun on tarkoitus olla ilon juhla. Pölykoira tai pari eivät sitä pilaa (ei niitä kukaan edes huomaa). Stressi ja hosuminen saattavat hyvinkin onnistua juhlatunnelman latistamisessa.

Joillekin tosin joulusiivous ja kaikki muu jouluun valmistelu taas ovat olennainen osa joulua, joten mitäpäs me olemme neuvomaan...

Lisää tietoa: MartatTeknokemiaEviraSiivous.info

Otsikkokuva: Gail Frederick / Flickr
Muut kuvat: Thomas / Otama / Flickr


Juttuja samasta aiheesta