Päivän kuva

Kreikan mytologiasta löytyy nuorukainen nimeltään Hyakinthos. Hän oli jumala Apollonin rakastaja/rakastettu, joka kuoli ikävässä kiekonheitto-onnettomuudessa.

Joissain tarinan versioissa kerrotaan, että tapaturman takana oli mustasukkaisen tuulen jumala Zefyr(os)in aiheuttama äkillinen puhuri – tämä kun tavoitteli myös komean nuorukaisen huomiota.

Olipa tragedian syy mikä tahansa, Apollo ei halunnut kumppaniaan Manalaan, vaan loihti tämän verestä kukan, jonka terälehdille vielä vieritti kyyneleen muistoksi surustaan.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Tarussa syntynyt kukka tosin taisi olla ihan muu kuin nykyisin tuntemamme hyasintti. Nykytietämys veikkaa sen olleen kurjenmiekkapikkusinililja tai jokin vastaava. Linné virallisti nyky-hyasintin nimen vuonna 1753. Kukka oli nimetty Hyakinthoksen muistoksi jo aiemmin.

Hyasintti (Hyacinthus orientalis) on Suomessa ja muuallakin länsimaissa suosittu joulukukka. Myös helmililjoja ja paria muutakin kasvisukua kutsutaan ulkomuotonsa vuoksi erheellisesti joskus (marja- tai rypäle)hyasinteiksi.

Hyasintti on alunperin kotoisin Lähi-idän pohjois- ja itäosista. Nykyään sitä viljellään laajalti koristekasvina.

Hyasintin sipulit ovat oksaalihapponsa vuoksi hieman myrkyllisiä. Vaikka aine on eräs voimakkaimmista orgaanisista hapoista, se aiheuttaa todellisia ongelmia vain nieltynä. Hyasintin sipulien normaalista käsittelystä voi saada enintään iho-oireita.

Allergikot ovat usein hyvin herkkiä hyasintin hajulle.

Hyasintissa huomioitavaa on myös sen varsin voimakas tuoksu. Joidenkin mielestä se on oikeaa joulun tuoksua kuusen odöörin kanssa, mutta toiset taas kiikuttavat kukat saman tien ulos tai parvekkeelle.

Mistä tulevat hyasintin ja muiden kukkien tuoksut?

Vähemmän yllättäen tässäkin on takana kemia ja varsin monimutkainen kemian osa-alue: tuoksujen ja aromien kemia. Aromi ei ole koskaan vain yhdestä aineesta kiinni, vaan maut ja hajut ovat aina useiden aineiden yhteisvaikutuksia, jotka jokainen maistaa ja haistaa hieman eri tavalla.

Kukat tuottavat voimakkaita aromeja, koska ne haluavat houkutella hyönteisiä luokseen. Voisi sanoa, että niiden tarkoituksena onkin olla kauniita ja tuoksuvia, ja juuri siksi ne sopivat erityisen hyvin koristeluun.

Vaikka aromit koostuvatkin lukuisista (yleensä) orgaanisista yhdisteistä, on kullakin kukkatyypillä muutamia niille luonteenomaisia aineita.

Ruusut

Ruusujen tärkein aromi on ruusuoksidi (C10H18O), jonka nenä pystyy haistamaan helposti, vaikka sitä olisi ilmassa hyvin vähän. Muut tärkeät yhdisteet ovat beta-damaskenoni ja beta-jononi (molemmat C13H18O).

Neilikat

Tärkeimmät yhdisteet ovat eugenoli (C10H12O2), beeta-kariofylleeni (C15H24), bentsoehappo (C6H5COOH) ja metyylisalisylaatti.

Orvokit

Olennaisin yhdiste orvokkien tuoksussa on jononit, joita on kovasti erilaisia hieman erilaisin ominaisuuksin. Niiden havaitseminen on omalaatuista, sillä hajureseptorimme tulkitsevat niiden tuoksun pysyväksi ja tavalliseksi, jolloin ne ikään kuin jättävät sen huomiotta. Samaan tapaan nenämme turtuu käyttämäämme arkihajuveteen, ja saatamme pulputtaa sitä ylenpalttisesti päällemme. Jononien tapauksessa nenä huomaa pian tehneensä virheen ja alkaa pian jälleen huomioida sen. Tuoksu siis katoaa ja tulee jälleen uudelleen.

Liljat

Kaksi yhdistettä yli muiden: (e)-beeta-okimeeni (C10H16) ja linaloli (C10H18O) sekä vähemmässä määrin oluesta tuttua myrseeniä ja eukalyptusöljyn vaikuttavaa ainetta eukalyptolia.

Hyasintit

Nyt pääaineita on kolme: okimenoli, nimensä mukaisesti hieman kanelilta vivahtava kanelialkoholi (C9H10O) ja hedelmäinen etyyli-2-metoksibentsoaatti.

Juuri kanelialkoholi on eniten hyasinttien tuoksussa monia häiritsevä ainesosa. Ihottumapotilaista vajaa 10 % ja valikoimattomasta väestöstä noin 2 % reagoi siihen ja aineen käyttö kosmetiikassa on kielletty.

Krysanteemit

Alfa-pineeni, eukalyptoli, kamferi ja borneoli. Alfa-pineeni (C10H16) on tärpätin pääainesosa ja siitä tulee myös kuusen – ja siis myös joulukuusen – tunnusomainen tuoksu.

Syreenit

Nyt listalla ovat (e)-beeta-okimeeni, syreenialdehydi ja syreenialkoholi.

Yllä oleva grafiikka kukkien tuoksumolekyyleistä on Compound Chemistry -nettisivulta, mistä kuvaa voi katsoa myös suurikokoisena (englanniksi).


Juttuja samasta aiheesta