Se oli aikansa näyttävin ja traagisin onnettomuus

Moni varmasti muistaa nähneensä päivän kuvan: ilmalaiva Hindenburg räjähtää ja palaa hetkessä Atlantin ylilennon päätteeksi. Mutta milloin onnettomuus tapahtui?

Vastaus on tänään vuonna 1937.

Tuolloin Atlantin yli ei juurikaan lennetty, vaan meren yli kuljettiin laivoilla. Kun lentokoneet eivät kyenneet vielä kuljettamaan matkustajia mukavasti ja turvallisesti merten yli, oli ajatuksena alkaa tehdä Atlantin ylilentoja ilmalavoilla. Johtaja tässä oli saksalainen Luftschiffbau Zeppelin, joka oli (Saksan valtion myötävaikutuksella) alkanut rakentaa ilmalaivoja Versailles'n rauhansopimuksen vastaisesti vuonna 1928. 

Ensimmäinen suuri ilmalaiva oli Graf Zeppelin, joka osoitti jo Euroopassa, että ilmalaiva voi olla mukava ja käytännöllinen tapa myös matkustajaliikenteeseen. Lentoja teki ennen kaikkea alansa pioneeri, saksalainen DELAG (Deutsche Luftschiffahrts-Aktiengesellschaft), eli Saksalainen Ilmalaivaliikenneosakeyhtiö, joka käytti Zeppeliinejä.

Graf Zeppeliniä seurasi vuonna 1937 Hindenburg, eli LZ 129.

Se oli paitsi saksalaisen insinöörityön esimerkki, niin myös voimissaan pullistelevan Natsi-Saksan voimannäyte. Sen kylkiin maalattiin hakaristit ja sen avulla haluttiin alkaa muun muassa lentää säännöllisesti Atlantin yli Yhdysvaltoihin. 

Tuhoon päättynyt lento oli tämän uuden ilmalinjan ensimmäinen lento, ja siksi sitä seurattiin tarkasti molemmin puolin merta. 

Hindenburg lähti matkaan Frankfurtista toukokuun 3. päivänä ja saapui perille kolme vuorokautta kestäneen matkan jälkeen 6. toukokuuta 1937. Laskeutumispaikkana oli Lakehurst New Jerseyssä, aivan New Yorkin luona.

Alusta oli odoteltu laskeutumispaikalla pitkään, koska se oli vastatuulen ja huonon sään vuoksi kymmenen tuntia myöhässä, minkä lisäksi rannikolla oleva tuuli haittasi lähestymistä. 

Lähestymien tapahtui komeasti New Yorkin ylitse. Ilmalaivan kapteeni Max Pruss ohjasi Hindenburgin suurkaupungin yli pienten lentokoneiden saattamana, ja näky oli niin upea, että Manhattanin liikenne oli hetken pysähdyksissä. Hienompaa päätöstä lennolle ei olisi voinut toivoa!

Hindenburg lähestyi Lakehurstia vastatuuleen juuri alkaneessa tihkusateessa noin klo 19 illalla. Se oli tarkoitus kiinnittää nokastaan kentällä olleeseen tukevaan metallitorniin, mutta aluksen ollessa noin 90 metrin korkeudessa, alkoi tapahtua. Ihan kuin tornista olisi tullut kipinöitä.

Ilmalaiva laskeutui alemmas, siitä pudotettiin alas ankkuri, ja sen kiinnittäminen oli tarkoitus aloittaa.  Sitten, noin klo 19.25 Hindenburgin perä syttyi tuleen ja valtasivat ilmalaivan hyvin nopeasti. Aluksen sisältämä kevyt, mutta erittäin paloherkkä vety leimusi suurina liekkeinä ja ilmalaiva alumiinirunkoineen alkoi pudota tulipallona alas. 

Perä putosi ensin, sitten liekit valtasivat nokan, ja vain 37 sekunnin päästä ilmalaivasta oli jäljellä vain maassa lepäävä, savuava raato.

Koska paikalla oli suuri joukko lehtimiehiä, kutsuvieraita ja yleisöä, levisi uutinen ja kuvat Hindenburgin tuhosta nopeasti ja tehokkaasti kaikkialle. 

Onnettomuudessa kuoli 36 ihmistä, joista 13 oli matkustajia, 22 miehistön jäseniä ja yksi maassa ollut kenttävirkailija; kaikkiaan mukana Hindenburgissa oli 97 henkilöä, joten heistä 62 selviytyi hengissä.

Atlantinylilennot Zeppeliineillä jäivät haaveeksi, minkä lisäksi poliittinen jännite Saksan ja muun maailman välillä olisi varmasti lopettanut myös lennot lyhyeen. 

Politiikka vaikutti epäsuorasti myös onnettomuuteen siten, että Zeppelin oli aikonut korvata paloherkän vedyn heliumilla, mutta ainoa riittävästi heliumia tuottava maa oli Yhdysvallat. Hindenburgin lennolla oli aikomus myös pehmittää Yhdysvaltain hallitusta myöntymään Saksan pyyntöön saada ostaa heliumia. Lupaa ei myönnetty.

Matkustajalentoliikenne Atlantin yli lentokoneilla alkoi myös koeluontoisesti vuonna 1937, kun Pan American World Airways alkoi lentää vesilentokoneilla Englantiin.

Ilmalaivat ovat puolestaan tulossa nyt kenties uudelleen, mutta lähinnä maisemalentoihin, rahtiliikenteeseen sekä pitkään taivaalla pysyviksi tarkkailuasemiksi. Niiden nostekaasuna on luonnollisesti helium.

Loppuun vielä matkavinkki: Saksan eteläosassa, Friedrichshafenissa – Zeppeliinien kotipaikkakunnalla – on kerrassaan erinomainen ilmalaivamuseo. Siellä pääsee ajeliulle myös uudella Zeppeliinillä, Zeppelin NT -ilmalaivalla.

Myös Frankfurt-am-Mainin luona Neu-Isenburgissa on kiinnostava ilmalaivamuseo, Zeppelinheim. Niin Hindenburg kuin kaksi Graf Zeppelin -ilmalaivaa liikennöivät aikanaan museon luona olevalta Rhein-Mainin lentoasemalta, joka muutettiin sittemmin sotilaslentokentäksi.

Juttua on korjattu klo 11.30: Matkustajamäärä muutettu oikeaksi ja Zeppelinheim lisätty mukaan.