Iso-Britannia

Lontoon Bloomsburyssä sijaitseva museo oli aikanaan valtava, eikä pieni se ole edelleenkään: museossa on 13 miljoonaa esinettä, minkä lisäksi samassa organisaatiossa nykyisin olevissa Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa on 70 miljoonaa näyttelyesinettä ja Iso-Britannian kansalliskirjastossa on peräti 150 miljoonaa. Kuten yleensä museoissa, ei läheskään kaikki esineistä ole kerralla näytteillä, vaan huolellisesti tallessa jälkipolvia varten museon varastoissa.

Silti British Museumissa on niin paljon nähtävää, että siellä viettäisi helposti parikin päivää.

Museon juuret ovat siis 257 vuoden takana, jolloin tutkimusmatkailija ja luonnontutkija Sir Hans Sloanen keräämät 71 000 esinettä ympäri maailman hankittiin kuningas Yrjö II:n antamalla määräyksellä valtion haltuun. Suurin osa esineistä oli kasvi- ja eläinnäytteitä, mutta mukana oli myös etnografisia esineitä.

Aluksi museo oli "kuriositeettikabinetti", minne otettiin vastaan yleisön edustajia pienissä ryhmissä kiertokäynneille. Vuonna 1881 museo muutti nykyiseen rakennukseensa ja se aloitti esineidensä kunnollisen tieteellisen tutkimuksen 1920-luvulla.

Erityisen kuuluisa museo on Egyptiä esittelevästä kokoelmastaan, minkä tunnetuin esine on vuonna 1874 esille laitettu Rosettan kivi. Se, kuten muutamat muut museossa olevat esineet ovat herättäneet myös kiistoja, koska suurin osa etenkin museon alkuperäisestä kokoelmasta on siirtomaa-ajan jäljiltä ja periaatteessa varastettu alkuperäisistä maistaan .

British Museum on paitsi hyvin perinteinen, niin myös hyvä esimerkki siitä, miten museo voi muuttua ja sopeutua nykyaikaan. Museo remontoitiin täysin vuosituhannen vaihteessa ja sen näyttävä sisääntuloaula (kuva alla) on avoin kaikille – myös heille, jotka eivät viitsi tai ennätä mennä tutustumaan museoon.

Mutta museo kannattaa kiertää, on sitten kiinnostunut näytteillä olevista asioista tai museosta sinällään. 

Lisätietoja museosta: www.britishmuseum.org (sis. museon näyttelyesineiden esittely).

Milanon maailmannäyttely sulki ovensa eilen oltuaan avoinna kuuden kuukauden ajan. Näiden joka toinen vuosi eri puolilla maapalloa pidettävien maailmannäyttelyjen erikoisuus ovat kansalliset "paviljongit", jotka paitsi esittelevät maatansa yleisesti, niin ovat myös arkkitehtoonisia ilotulituksia, joilla koetetaan sinänsä herättää huomiota.

Suomi ei ollut mukana näyttelyssä tälläkään kerralla, mutta monet muistavat vielä Suomen upean paviljongin Shanghain maailmannäyttelyssä vuonna 2010: Teemu Kurkelan suunnittelema Kirnu oli aivan erinomainen paviljonki, koska se heijasti suomalaista perinnettä modernilla tavalla ja nosti Suomen selvästi esiin.

Nyt Milanossa olleista paviljongeista yksi nousi yli muiden, ja se palkittiinkin eilen koko expon parhaimpana rakennuksena. Iso-Britannian omalaatuinen metalliverkkorakennelma The Hive on monimutkainen, upealta näyttävä teos, joka on palkintonsa arvoinen sekä rakennusteknisesti kuin taiteellisestikin.

Rakennuksen suunnittelijat ovat arkkitehti Wolfgang Buttress ja insinööri Tristan Simmonds, ja rakennuksen tekijä on Stage One -yhtiö.

Milanon näyttelyn teemana (maailmannäyttelyillä on aina jokin teema) oli "Ruokaa planeetalle, energiaa elämälle" (Feeding the Planet, Energy for Life), ja sen puitteissa osallistujamaat esittelivät tietotaitoaan esimerkiksi ruokaan, energiaan, niiden tutkimukseen ja niiden lähellä oleviin aiheisiin liittyen. Niinpä Iso-Britannian 1910 m² kooltaan olevan rakennuksen teemoinakin olivat elintarviketuotanto ja biodiversiteetti.

Viime viikolla julkistettiin kolme uutta, kiinnostavaa hanketta luotaimen lähettämiseksi Kuuhun. Brittivetoinen Lunar Mission One on jälleen yksi, mutta nyt hieman erilainen yksityinen hanke, Etelä-Korea aikoo liittyä aasialaisten naapuriensa kuumatkaajajoukkoon ja lisäksi Afrikka aikoo nousta kuualuksellaan avaruusvaltojen joukkoon.

Kahdelle näistä yhteistä on se, että niitä toteutetan joukkorahjoituksella ja täysin yksityisin voimin – jopa harrastajien avulla.

Näistä kiinnostavin on omalla tavallaan afrikkalaisten kuuhanke, koska sen tarkoituksena on yhdistää eri Afrikan maita ja näyttää, mihin Afrikka halutessaan kykenee.

Yleensä Afrikkaa ajatellessa tulee mieleen viidakot, raakuudet, taudit ja yksinkertaisissa oloissa asuvat ihmiset, mutta maanosa on paljon muutakin. Se on paitsi maailman toiseksi suurin ja toiseksi väkirikkain manner, niin myös hyvin nuori: puolet kaikista afrikkalaisista on 19-vuotiaita tai nuorempia!

Africa2moon -hankkeen tärkein tarkoitus onkin innostaa nuoria katsomaan kauas ja kiinnittää huomiota siihen, että tieteen sekä tekniikan avulla maanosaa voitaisiin kehittää kohti nykyaikaa – muuallakin kuin Etelä-Afrikassa, mikä on paitsi Afrikan, niin myös kuuhankkeen veturi.

Kuulento voisi osaltaan johdattaa nuoria opiskelemaan ja kehittämään Afrikkaa edelleen.

Innosta, kouluta ja tee tiedettä

Africa2moon -hankkeen ideoija on Etelä-Afrikassa, Kapkaupungin observatoriossa toimistoaan pitävä Peter Martinez, joka on ollut afrikkalaisen avaruustoiminnan moottori jo pitkän aikaa. Hän on ollut olennaisessa osassa myös erilaissa koulutushankkeissa, missä tähtitieteen opetusta on viety eri Afrikan maihin ja avaruutta on käytetty astinlautana muiden tieteiden ja tekniikan opetuksessa.

Etelä-Afrikalla oli muutama vuosi sitten iso vaihde päällä avaruustoiminnassa, kun Square Kilometre Array -radioteleskoopin sijoituspaikasta kilpailtiin Afrikan ja Australian välillä, ja myös muut avaruushankkeet saivat silloin huomiota valtion korkeimmalta tasolta. Nyt tahti on hiipunut, kuten laajemminkin Etelä-Afrikan yhteiskunnalliselta kehitykseltä, mutta Martinez jaksaa edelleen puskea.

Koska kuuhanke ei rajoitu pelkästään Etelä-Afrikkaan, pyritään se toteutettamaan joukkorajoituksella. Sitä varten hankkeeseen kerätään avustuksia ja tavoitteena on saada kasaan 150 000 Yhdysvaltain dollarin arvosta varoja vuoden 2015 marraskuuhun mennessä.

Luotaimen ensisijaisena tarkoituksena on lähettää kuvia ja videota Kuun kiertoradalta, mutta jo hankkeen toteuttaminen, luotaimen tekeminen, sen lähettäminen sekä ohjaaminen Kuuta kiertämään tulevat olemaan tärkeitä virstanpylväitä. Kuvien avulla voidaan jo tehdä jonkin verran tutkimusta, mutta lisäksi parhaillaan tutkijoilta pyydetään ideoita mahdollisiksi erillisiksi tutkimuslaitteiksi, joita luotaimeen voitaisiin laittaa mukaan.

Tällaisena perjantaipäivänä mieli kaipaa jonnekin ulkomaille, paikkaan, missä olisi joko mukava lekotella auringonpaisteessa meren kohinaa kuunnellen tai käpertyä sisällä vaikkapa lukemaan.

Nämä ajatukset toivat mieleen jännittävän hotellin Englannissa, Brittein saarilla Kanaalissa: Spitbank Fort.

Kyseessä on vuonna 1878 valmistunut viktoriaaninen merilinnoitus, jonka britit rakensivat suojaamaan Portsmouthin satamaa ranskalaisten mahdollisilta hyökkäyksiltä. Sen tekemisestä päätettiin jo vuonna 1859 ja rakennustyöt aloitettiin lähes välittömästi, kunnes ne lopetettiin vuonna 1861. Samalla alueella kun oli tai sinne oli suunnitteilla kaksi muutakin, suurempaa merilinnoitusta ja pienimmän tarkoitusta haluttiin pohtia. Se päätettiin kuitenkin lopulta rakentaa, ja niin kuusi vuotta kestäneen tauon jälkeen työt aloitettiin uudelleen.

Linnoitus on 50 metriä halkaisijaltaan oleva ympyrä, mihin asennettiin todella raskas aseistus: kahdessa alimmassa kerroksessa oli aluksi 15 suurta tykkiä, yhdeksän 18-tonnista 10-tuumaista tykkiä sojottamassa merelle ja kuusi pienempää seitsentonnista sisämaahan päin. Ne tosin vaihdettiin pian uusiin 12-tuumaisiin merikanuunoihin, jotka olivat paikoillaan ensimmäisen maailmansodan loppuun saakka.

Linnoitus oli aktiivinen toisenkin maailmansodan ajan ja sen jälkeen aina vuoteen 1962, jolloin se riisuttiin aseista ja jätettiin oman onnensa nojaan. Iso-Britannian puolustusministeriö luovutti sen yksityisiin käsiin vuonna 1982, jolloin sinne perustettiin pienimuotoinen museo. Sitä, sekä sen 50 huonetta, vuokrattiin juhlatilana, kunnes vuonna 2009 se myytiin lähes miljoonan euron hintaan hotelliyrittäjälle, joka laittoi paikan aivan uusiksi.

Nyt paikalla on kaikkea muuta kuin kolkko sotilaslinnoitus, vaikkakin sen historiaa ei edes koiteta peitellä. Karujen, keskimäärin viisi metriä paksujen kivimuurien sisällä on ulkoilmauima-allas, majakka, viheriöitä, kolme baaria, ravintola ja tietysti varsin omalaatuiset maisemat.

Linnoituksen muuttaminen luksushotelliksi vei kaksi vuotta, minkä aikana suurin osa tykkisyvennyksistä muutettiin huoneiksi ja niiden tykkiaukoista tehtiin ikkunoita, keskelle rakennettiin  välikatot lisätilaa varten ja ammoiset ruutikellarit muutettiin baareiksi. Kun paikkaa katsoo nyt, ei uskoisi, että aikanaan linnoituksessa oli 150 sotilasta nukkumassa riippumatoissaan ja kenttäkeittiö tekemässä heille apetta...

Paikka on remontoitu tyylillä, mutta hieman pömpöösisti. Tosin ne, jotka haluavat maksaa 450 euroa yössä huoneesta (tai yli 1200 euroa sviitistä), yleensä pitävät hieman tällaisesta. Silti paikka on jännän eksoottinen päiväunimatkakohde...ja sopii juuri perjantai-illan haaveeksi.

Ison-Britannian metsissä, puistoissa ja takapihoilla voi nähdä harmaan oravan keskellä kesää. Se ei ole meille tuttu jyrsijä, joka on unohtanut vaihtaa talviturkin kesäkuosiin, vaan Pohjois-Amerikasta Eurooppaan levinnyt hieman meikäläistä oravaa ("red squirrel", Sciurus vulgaris) isokokoisempi harmaaorava ("grey squirrel", Sciurus carolinensis).

Brittein saarten oravakanta on supistunut voimakkaasti, paikoin jopa romahtanut – kiitos harmaaoravan. Amerikanserkku levittää oravarokkoa, josta ei sille itselleen ole haittaa, mutta oravalle se on tappava tauti.

Esimerkiksi Keski-Englannin länsirannikolla sijaitsevassa Formbyssa eristäytyneestä oravapopulaatiosta todettiin vuonna 2008 kuolleen yli 80 prosenttia, kun rokkoepidemia pyyhkäisi alueen yli. Viikonvaihteen The Guardian -lehdessä kerrotaan, että samalla seudulla on mahdollisesti muotoutumassa rokkovirukselle vastustuskykyinen kanta.

Liverpoolin yliopiston tutkijat ovat tarkkailleet Formbyn oravia ja löytäneet tartunnan saaneita yksilöitä, jotka ovat kuitenkin parantuneet sairaudesta. Osa kurreista on selvinnyt pelkällä hyvällä tuurilla, mutta vajaalla kymmenellä prosentilla on todettu olevan veressään vasta-aineita, jotka kertovat niiden saaneen tartunnan, mutta pysyneen silti hengissä.

Tutkijat eivät kuitenkaan ole vielä varmoja, onko oraville kehittymässä täyttä immuniteettia, ja uuden epidemian pelätäänkin olevan vahingoksi populaatiolle. Sen ei kuitenkaan arvella aiheuttavan samanlaista tuhoa kuin edellisellä kerralla.

Toistaiseksi ei tiedetä, miten harmaaoravat tartuttavat rokkoa ja esimerkiksi Formbyn populaatio pyritään turvaamaan partioimalla sitä ympäröivällä suojavyöhykkeellä. Tehtävä ei ole ihan helppo, sillä Brittein saarilla harmaaoravilla on jo yli 15-kertainen ylivoima: niitä on noin 2,5 miljoonaa, kun oravia on enää 160 000.