Syksyn tähtitaivas: Kolme pientä eläintä

Kesäkolmion Joutsenen ja Kotkan sekä siivekkään Pegasuksen lisäksi syysiltaisin etelän suunnalla on muitakin eläinkuntaa edustavia tähdistöjä. Niistä selkeimmin erottuva on Delfiini, joka liittyy luontaisen elinympäristönsä puolesta myös syksyisiin vesitähdistöihin. Delfiini ei ole suuren suuri mutta se on silti tähdistönä isompi kuin piskuisesta kuviosta voisi päätellä. Delfiini kuuluu niihin harvoihin tähtikuvioihin, joissa voi melko helposti nähdä esikuvansa hahmon. Kuvion muoto on niin selkeä, että se on pienestä koostaan huolimatta helppo löytää Suuren kesäkolmion kupeelta. Tosin se tuntuu olevan hiukan oudossa seurassa taivaallisten lintujen ja maanisäkkäiden lähettyvillä. Delfiinin tähdistö liitetään kreikkalaisessa mytologiassa merenneito Amfitriteen, jonka delfiini sai houkuteltua meren jumala Poseidonin puolisoksi. Palkkioksi pontevana puhemiehenä toimimisestaan delfiini sai ikuisen sijan taivaan tähtien joukossa. Monissa muissakin muinaisissa kulttuureissa Delfiinin tähdistö on ollut tavalla tai toisella tekemisissä meren kanssa; milloin se on ollut kala, milloin jokin muu veden elävä. Varhaiset kristityt näkivät tähdistössä Jeesuksen ristin tai kovia kokeneen Jobin ruumisarkun.
Ketun tähdistö on todella vaatimaton. Sen vähäiset ja himmeät tähdet levittäytyvät Linnunradan valovyön poikki mutta ne eivät muodosta mitään erityisen selkeää kuviota. Jos yrittää löytää edes jonkinlaisen yhtymäkohdan kuvion viekkaan esikuvan kanssa, niin tähdistö on pitkulainen siinä missä kettukin häntineen. Tähdistön sijaintipaikka on kuitenkin helppo löytää, sillä se on keskellä Suurta kesäkolmiota. Puolalaisen tähtitieteilijän Johannes Heveliuksen 1600-luvulla muodostaman tähdistön alkuperäinen nimi oli Vulpecula cum Ansere eli Kettu ja hanhi. Vanhoihin karttoihin piirrettiin usein kumpainenkin elikko ja toisinaan niitä pidettiin kokonaan eri tähdistöinä. Sittemmin Hanhi on kadonnut, kuten sille hyvinkin saattaa käydä, jos se joutuu tekemisiin Ketun kanssa. Pohjoisen tähtitaivaan komein planetaarinen sumu M27 eli Nostopainosumu erottuu kiikarilla utuläikkänä lähellä Ketun ja Nuolen tähdistöjen välistä rajaa. Koska Ketun tähdet ovat himmeitä, sumu on helpompi löytää naapurina olevan Nuolen pienen, mutta selkeän tähtikuvion avulla. Sumu on kolmisen astetta (eli kuusi kertaa Kuun näennäisen halkaisijan verran) Nuolen "kärkitähden" pohjoispuolella eli sumu ja tähti mahtuvat tavallisella kiikarilla samaan näkökenttään.
Pieni hevonen on pohjoisen taivaan pienikokoisin tähdistö ja Etelän ristin jälkeen koko taivaan toiseksi pienin. Himmeistä tähdistään huolimatta se on melko helppo löytää kookkaamman hevosen eli Pegasuksen ja Delfiinin välistä. Kantikkaassa kuviossa on aikanaan nähty hevosen pää, joten se muistuttaa ainakin hiukan enemmän esikuvaansa kuin naapuriratsun vastaava ruumiinosa. Pientä hevosta voi käyttää apuna etsiessään Pegasuksen pallomaista tähtijoukkoa M15, sillä joukko on lähellä tähdistöjen välistä rajaa. Pieni hevonen liittyy Pegasukseen, joka voisi olla nimeltään yhtä hyvin Iso hevonen. Pieni hevonen nousee taivaalle ennen Pegasusta ja siksi siitä on aiemmin käytetty myös nimityksiä Equus primus ("Ensimmäinen hevonen") ja Equus prior ("Aikaisempi hevonen"). Arabien nimitys tähdistölle oli Al Faras al Thani eli Toinen hevonen. Merkitys oli siten sama kuin tähdistön nykyisellä nimellä: taivaalla on kaksi hevosta, joista toinen on pienempi.

Syksyn tähtitaivas -sarjan muut kirjoitukset:

Syksyn tähtitaivas: Andromeda, Kassiopeia ja Kefeus Syksyn tähtitaivas: Vetiset kuviot Syksyn tähtitaivas: Matelijan karu kohtalo Syksyn tähtitaivas: Sankari ratsuineen Syksyn tähtitaivas: Joutsen Syksyn tähtitaivas: Kotka Syksyn tähtitaivas: Lyyra

Juttuja samasta aiheesta