Kuva: ESA/Rosetta/MPS for OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/SSO/INTA/UPM/DASP/IDA

Jännitys tiivistyy…

Maanantaina julkistettiin viisi ehdokasta Rosetta-komeettaluotaimen Philae-laskeutujan kohdealueeksi. Valinnan perustana käytettiin yhä tarkemmiksi käyneitä kuvia, joita Rosetta on ottanut ytimestä lähestyessään sitä koko elokuun ajan. Laskeutumispaikkaa valittaessa on otettava huomioon monia tekijöitä. Sen on oltava turvallinen sekä lähestymisen että itse laskeutumisen kannalta ja tarjottava parhaat mahdolliset edellytykset ytimen pinnalla tehtävälle tieteelliselle tutkimukselle. Valinta on vaikea, sillä kuten Jean-Pierre Bibring, yksi laskeutujan päätutkijoista, totesi: "Komeetta on tyystin toisenlainen kuin aiemmin näkemämme ja osaa sen piirteistä emme vielä edes ymmärrä. Nyt valitut viisi paikkaa tarjoavat meille parhaat vaihtoehdot laskeutumiselle sekä komeetan koostumuksen, rakenteen ja aktiivisuuden tutkimukselle.” Tehtävää mutkistaa myös se, että luotaimen navigoinnin epävarmuustekijät ytimen lähettyvillä asettavat rajansa laskeutumisen tarkkuudelle. Etukäteen Philaen laskeutumispaikka pystytään määrittämään noin neliökilometrin kokoisen ellipsin alueelle. Valittujen kandidaattien tunnukset ovat omituisesti A, B, C, I ja J, mutta selitys löytyy siitä, että ne perustuvat kymmeneen esikarsintaehdokkaaseen, joista viisi pudotettiin pois.
Kuva: ESA/Rosetta/MPS for OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/SSO/INTA/UPM/DASP/ID
Ehdokas A Alue sijoittuu komeetan ytimen isomman puoliskon pinnalle, mutta siltä avautuvat hyvät näkymät myös pienempään osaan. Puoliskoja yhdistävän “kannaksen” alueella tapahtuu todennäköisesti kaasupurkauksia. Pinnanmuotojen tarkempi tutkimus vaatii yksityiskohtaisempia kuvia ja myös alueen valaistusolot ovat jatkotarkastelun kohteena. Ehdokas B Alue on pienemmän puoliskon pinnalla kraatteria muistuttavan rakenteen kohdalla. Maasto vaikuttaa tasaiselta, joten laskeutumisen kannalta se on turvallinen, mutta valaistusolot eivät ehkä ole parhaat mahdolliset pitkäaikaisten havaintojen kannalta. Alueella on isoja lohkareita, joten pinnalla on todennäköisesti tapahtunut muutoksia, jotka tekevät pintamateriaalista vähemmän “alkuperäistä” kuin muilla paikoilla. Ehdokas C Alue on ytimen isommalla puoliskolla. Maasto on hyvin vaihtelevaa – syvänteitä, kukkuloita, jyrkänteitä ja tasankoja – mutta tarkempi arviointi edellyttää yksityiskohtaisempia kuvia. Valaistusolot ovat erinomaiset myös pitkäaikaisia havaintoja ajatellen. Ehdokas I Alue on pienemmällä puoliskolla ja se on suhteellisen tasainen. Osa pinta-aineksesta vaikuttaa tuoreelta, mutta myös tämän ehdokkaan tarkempaan arviointiin tarvitaan yksityiskohtaisempia kuvia. Valaistusolot ovat hyvät. Ehdokas J Alue on samankaltainen kuin ehdokas I. Alueella on kiinnostavia maastonmuotoja ja hyvät valaistusolosuhteet. Alueella olevat lohkareet ja kielekkeet vaativat kuitenkin vielä tarkempaa arviointia. Tulevina päivinä Rosetta siirtyy yhä lähemmäs ydintä. 50 kilometrin etäisyydeltä otettavat kuvat mahdollistavat valittujen ehdokkaiden jatkotutkimukset. Asiassa edetään rivakasti, sillä alueet arvioidaan ja sijoitetaan paremmuusjärjestykseen 14. syyskuuta mennessä. Ykkös- ja kakkosvaihtoehtoja varten laaditaan yksityiskohtaiset lähestymis- ja laskeutumissuunnitelmat. Kun Rosettan etäisyys ytimestä on 20–30 kilometriä, sen kuvien perusteella tehdään yksityiskohtaiset kartat pää- ja varalaskupaikkojen maastonmuodoista, erityisesti isokokoisten lohkareiden sijainneista. Siinä vaiheessa laskeutumisalue voidaan vielä vaihtaa. Laskeutumisajankohdaksi on kaavailtu marraskuun 11. päivää, mutta aikataulu ja lopullinen päätös laskeutumispaikasta tehdään vasta 12. lokakuuta.

Juttuja samasta aiheesta