Noin 45 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi 2012 DA14 ohitti maapallon helmikuun 15. päivänä vain noin 27 700 kilometrin päästä – siis lähempää kuin monet tietoliikennesatelliitit sijaitsevat kiertoradoillaan. Sitä havaittiin myös Lapissa sijaitsevalla EISCAT-revontulitutkalla.

Asteroidia tutkittiin ja mitattiin ennätyksellisen läheisen ohilennon aikana monin erilaisin laittein. Mukana olivat myös Sodankylän geofysiikan observatorion tutkijat Juha Vierinen ja Lassi Roininen, jotka mittasivat ohilennon aikana Norjan Tromssassa sijaitsevalla EISCAT-järjestön suurtehotutkalla asteroidin ratakehitystä, pyörimistä ja muotoa.

EISCAT on Lapissa, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sijaitseva revontulten ja Maan lähiavaruuden ilmiöiden tutkimiseen tarkoitettu tutkajärjestelmä, mitä voidaan myös erityisesti virittäen käyttää asteroidien kaltaisten kohteiden havaitsemiseen. DA14:n mittaukset suunniteltiin yhteistyössä Tampereen teknillisen yliopiston professorin Mikko Kaasalaisen ja EISCAT-järjestön fyysikon Jussi Markkasen kanssa. Päätarkoituksena oli paitsi mitata tarkasti DA14:n muoto ja koko sekä havaita sen pinnamuotoja, mutta myös määrittää asteroidin Maan painovoimakentässä muuttunut rata erittäin tarkasti.

Nasan kanssa yhteistyössä olleet suomalaiset olivat olennaisessa osassa ohilennon alkuvaiheessa, kunnes asteroidi tuli näkyviin Pohjois-Amerikassa sijaitsevien tutkien horisontissa. Alla oleva video perustuu havaintoihin, jotka pääosin tehtiin Nasan Kaliforniassa sijaitsevan Goldstonen antennilla.

Myös muut eurooppalaisobservatoriot havaitsivat asteroidia ja Euroopan avaruusjärjestön asteroiditutkija Detlef Koschny seurasi myös tapahtumia tiiviisti.

"Taivasta tarkkaillaan useilla eri havainto-ohjelmilla, joita rahoitetaan pääasiassa Yhdysvalloissa, joka satsaa maailmassa eniten tähän tutkimukseen", sanoi Koschny yleisesti asteroidien havainto-ohjelmista. Vaikka ESA onkin asteroiditutkimuksen rahoituksessa paljon amerikkalaisia jäljessä, on ESAlla tehokas tutkimusohjelma mahdollisten törmääjien varalta.

"Automaattiteleskoopit löytävät keskimäärin yhdestä kahteen Maan ohi kulkevaa kohdetta joka yö. Ne siis havaitsevat kohteet, mutta havainnot pitää vahvistaa, ja tämä on työtä, jota myös me teelle. Monet näistä kappaleista eivät tule vaarallisen lähelle Maata. Tiedämme nykyisin noin 350 kohdetta, joilla on nollaa suurempi mahdollisuus törmätä Maahan, mutta suuri osa näistä on niin pieniä, että ne hajoaisivat ilmakehässä, eikä niistä koituisi mitään harmia."

Mikäli tämä DA14 olisi ollut radalla, jolla se olisi osunut Maahan, niin tuloksena olisi ollut hieman samankaltainen paikallinen tuho noin vuonna 1908 Tunguskassa, Siperiassa. Siellä todennäköisesti pieni komeetta törmäsi ja räjähti ilmakehässä, jolloin noin 2000 neliökilometriä metsää meni lakoon. Jos törmäys olisi osunut suurkaupunkiin, olisi tuho ollut valtavaa. Tällaisia tapauksia tapahtuu muutaman sadan vuoden välein – ja yllättäen niin tapahtui juuri samana päivänä Venäjällä, missä meteori jylisi alas Tsheljabinskin lähellä. Törmääjä räjähti ilmakehässä ja vaurioitti suurta määrää rakennuksia. Jopa 1200 ihmistä loukkaantui pääasiassa särkyneiden ikkunoiden lasin aiheuttamista vammoista. Venäjän meteorilla ja DA14:lla ei ollut mitään yhteyttä, koska ne tulivat eri suunnista ja eri aikaan. Suurin osa mahdollisista törmääjistä pystytään kuitenkin nykyisin havaitsemaan ennalta, ja lähes varmasti todella suurta tuhoa mahdollisesti aiheuttavat, Maata kohden suoraan suuntaavat kappaleet voidaan ennustaa. Mutta mitä käytännössä tehtäisiin, mikäli tällainen tuhoisa törmääjä havaittaisiin? "Tätä kysymystä pohditaan parhaillaan YK:n alaisessa työryhmässä, missä ESA on myös mukana. Luonnollisestikin pitäisi olla olemassa toimitaohje siitä kuka soittaisi kenellekin ja miten hätätilanteista vastaavat viranomaiset tulisi ottaa mukaan, mutta tätä ei ole vielä päätetty. Asiaa pohditaan parhaillaan ja itse asiassa asiasta odotetaan päätöksiä muutaman kuukauden sisällä. Euroopassa tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että ESA on yhteydessä jäsenmaihinsa ja kussakin maassa viranomaiset päättävät mitä tehdä." Jos varoaikaa on riittävästi, niin asteroidia voitaisiin koittaa kammeta sivuun törmäyskurssilta. Yksi hurjimmista ehdotuksista on ollut maalata asteroidin toinen puoli valkoiseksi, jolloin Auringon lämmitysvoima vaalealle ja tummalle puolelle olisi eri suuruinen ja tämä muuttaisi törmääjän rataa. Detlef Koschny ei kuitenkaan pitä maalaamista hyvänä ajatuksena: "Asteroidin optisen ominaisuuksien muuttaminen on mielestäni edelleen tieteistarinaa - siihen tarvittaisiin hyvin erikoista maalia. Mutta se on kiinnostava ja hyvä konsepti. Realistisempi ja pragmaattisempi konsepti, ja sellainen mikä todennäköisesti toteutettaisiinkin, on niin sanottu kineettinen törmääjä. Siis periaatteessa tehdään vain raskas avaruusalus, joka suunnataan törmäämään suurella nopeudella asteroidiin. Se on sama kuin törmäisit autolla edessä olevaan autoon - en suosittele temeään tätä! - jolloin auto pomppaa hieman eteenpäin. Tämä siis voitaisiin tehdä nykytekniikallakin: törmätä asteroidiin ja puskea se pois radaltaan. Rata muuttuisi vain hyvin vähän, mutta jos näin tehtäisiin hyvissä ajoin, esimerkiksi 10-20 vuotta ennen ennustettua törmäystä - olisi hyvinkin pieni muutos radassa riittävä siihen, ettei se osuisi aikanaan maapalloon." Helmikuun lopussa Wienissä pidetään asiaa pohtiva kansainvälinen kokous, joten DA14 ja Venäjän meteori tulivat (jo ennalta päätetyn) kokouksen kannalta sopivasti.

Juttuja samasta aiheesta