Jossain oli viime päivinä hieno blogikirjoitus, missä kysyttiin voisiko Google saada Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Periaatteessa Nobelit pitää antaa palkinnon määrittelyn mukaan henkilölle, mutta esimerkiksi rauhanpalkinto on jo annettu usein jollekin organisaatiolle. Samaa logiikkaa noudattamalla kirjallisuuspalkinnon voisi antaa Googlelle, joka kaiken kyseenalaisen toimintansa ohella on edistänyt varmasti kirjallisuutta ja sen saatavuutta enemmän kuin mikään pitkään aikaan. Heidän toiminnassaan ja arkistojen syövereissä olleiden kirjojen skannauksessa sekä kaikkien luettavaksi laittamisessa myös tiivistyvät "hienosti" kaikki ongelmat, jotka liittyvät tekijänoikeuksiin, oikeuksien hallintaan sekä tiedon levittämiseen. Sekä tietysti siihen kaksijakoiseen moraaliseen ongelmaan, mikä kietoutuu Googlen moneen muuhunkin toimintaan: se hallitsee ja myy tietoa, jota se haalii kaikkialta. Edeltävään voi ottaa monia eri näkökulmia, mutta asia tuli mieleeni jälleen tätä Tiedetuubia viritellessäni. Nettisivua on tehty jo pian vuoden päivät, aluksi hyvin pienimuotoisesti ja sitten enemmän julkisesti. Aluksi se oli oma pieni projektini, kunnes päätimme Markuksen kanssa lähteä kehittämään sitä voimakkaammin. Olennaista tällaisessa sivussa on sisällön tuottamisen lisäksi sivuston varsin konkreettinen rakentaminen, ja vaikka nykyisin on olemassa varsin hyviä valmiita paketteja nettisivuston perustamiseen, vaatii niiden pystytys jonkin verran koodaamista. Siis sitä, että nypertää numero- ja koodisarjojen kanssa yötä myöten, kun ne eivät oikein osu paikoilleen. Kun yhden pienen kohdan saa toimimaan, toinen ei toimikaan. Ohjelmointi ja koodaaminen on kivaa, ja olen tehnyt sitä siitä alkaen kun sain ensimmäisen tietokoneeni. Rahan säästämisen lisäksi tämä oli yksi syy siihen, miksi halusin pystyttää Tiedetuubin itse, emmekä vain marssineet nettinörttifirmaan ja tilanneet internet-julkaisusysteemiä. Usein, kun olen harmitellut sitä että käytin juttujen kirjoittamisen sijaan tuntikaupalla aikaa toimeen, mikä ei edes kunnolla näy sivuilla kävijälle, olen samalla miettinyt kuinka suuri osa nyky-yhteiskuntamme toimista on riippuvaista koodaamisesta. Tietokoneohjelmia on nimittäin joka puolella. Yksinkertaisinkin mikropiiri pitää sisällään jonkinlaisen koodinpalan, joka ohjaa sen toimintaa. Koodia on jääkaapeissa, autoissa, kännyköissä, kelloissa, lentokoneissa, ydinvoimaloissa ja melkein kaikkialla. Usein laitteiden tietokoneohjelmistot on tehty yhteistyössä muiden kanssa ja monasti mukana on myös teollisia suunnittelijoita, mutta yleensä lopputuotteen näkymättömin osa on koodi. Se on muistipiireissä tallessa, eikä käyttäjä (toivottavasti) näe sitä koskaan. Se on sääli, sillä koodikin saattaa olla kaunista; paitsi ihan visuaalisesti koodin sisältävä teksti voi olla esteettistä, on voi koodi olla tehty elegantin kauniisti ja yksinkertaisesti, virheettömästi ja toimivasti. Rumaa koodia on maailma pullollaan, joten helmet erottuvat kyllä joukosta – kun vain osaa katsoa. Jotkut taiteilijat ovat luonnollisesti innostuneet myös koodaamisesta, ja etenkin modernissa taiteessa käytetään hyväksi ohjelmoituja laitteita. Rasperry Pi:n ja Anduinon kaltaiset tietokoneet sekä tekniikka-Legojen palikkaohjelmoiti tekee koodaamisesta aiempaa helpompaa ja näistä on hyvinkin yksinkertaista tehdä monenlaisia mekaanisia veistoksia tai lisätä toiminnallisuutta perinteisesti staattisiin töihin. Mutta niissäkin koodi yleensä on näkymättömissä. Mielestäni hyvä koodi pitäisi nostaa arvoonsa ja hyville koodaajille antaa arvoa siinä missä muotoilijoille, kirjailijoille ja taiteilijoille. Kaunis koodi on elämys sinällään, kun sitä osaa oikein katsoa, ja lisäksi se tekee yleensä elämästämme helpompaa. PS. Itseäni en todellakaan pidä hyvänä koodaajana, korkeintaan kohtalaisena räpeltäjänä. Tiedetuubissakin on vielä vaikka kuinka paljon epätyydyttäviä pikku yksityiskohtia, jotka toivottavasti ehdin viilaamaan pois lähiaikoina. Ja on koodaamista ja koodaamista: nettisivustojen HTML- ja CSS-koodin kirjoittaminen on hyvin "kevyttä kamaa" verrattuna kriittisten systeemien ohjelmiestojen kehittämiseen...

Juttuja samasta aiheesta