Miltä näyttäisi yötaivas, jos sattuisi asustamaan kääpiögalaksissa nimeltä M59-UCD3? Ainakaan sitä ei todennäköisesti kutsuisi yötaivaaksi, sillä sitä kirjoisivat miljoonat tähdet. 

Kaksi San Josén valtionyliopiston opiskelijaa on löytänyt kaksi pienikokoista galaksia, joissa tähtiä on monin verroin tiheämmässä kuin Linnunradan ruuhkaisimmilla seuduilla.

M59-UCD3 on läpimitaltaan vain noin 500 valovuotta, mutta sen tähtitiheys on 10 000 kertaa suurempi kuin Auringon lähiympäristössä. Toisessa galaksissa, M85-HCC1:ssä, niitä on vielä viljammalti: noin miljoona kertaa enemmän kuin omassa kosmisessa naapurustossamme.

 

Yötaivas kääpiögalaksissa

 

Vastikään löytyneet, tiheimmät tunnetut tähtijärjestelmät kuuluvat uuteen galaksiluokkaan, joka on saanut nimekseen "ultrakompaktit kääpiöt" (UCD, ultracompact dwarf). Ne sijoittuvat ominaisuuksiltaan galaksien ja pallomaisten tähtijoukkojen välille.  

Michael Sandoval ja Richard Vo käyttivät tutkimuksessaan Sloan Digital Sky Surveyn, Subaru- ja Hubble-avaruusteleskoopin havaintoja sekä eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevalla SOAR-teleskoopilla (Southern Astrophysical Research Telescope) kerättyä spektridataa. 

Spektrimittausten perusteella kaksikko pystyi toteamaan, että M59-UCD3 on elliptisen M59-galaksin seuralainen. Samalla selvisi galaksin tähtien ikä ja alkuainekoostumus.

"Tällaisia ultrakompakteja tähtijärjestelmiä on helppo löytää, kun vain tietää mistä etsiä. Kukaan ei silti huomannut niitä vuosikymmeniin, sillä sellaisia ei kuviteltu olevan olemassakaan: ne piileskelivät ihan näkösällä", ihmettelee Vo.

UCD-galaksien alkuperä on toistaiseksi hämärän peitossa. Ne voivat olla jäänteitä suurempien galaksien silpomien kääpiögalaksien keskusalueista, yhteensulautuneita tähtien superjoukkoja tai jo alkujaan hyvin tiheitä kääpiögalakseja, jotka ovat syntyneet pimeän aineen pienimpien tihentymien ympärille.

Sandoval pitää todennäköisimpänä ensimmäistä vaihtoehtoa. "Yksi parhaista johtolangoista on, että joissakin UCD-galakseissa on hyvin suuri supermassiivinen musta aukko. Se viittaa siihen, että galaksit ovat alun perin olleet paljon suurempia, mutta ne ovat menettäneet harvemmat ulko-osansa. Jäljelle on jäänyt vain tiheä ydin." 

Selityksen uskottavuutta lisää se, että kaikki tunnetut UCD-galaksit ovat kookkaiden galaksien seuralaisia. Suurempi galaksi on voinut vetovoimallaan hamuta pienemmän järjestelmän tähtiä itseensä.

UCD-galakseissa on myös suhteellisen paljon rautaa. Suurissa galakseissa syntyy tehokkaammin raskaita alkuaineita, joten silläkin perusteella kääpiöt näyttäisivät olevan entisiä jättiläisiä tai ainakin normaalikokoisia galakseja.

Kääpiögalakseista kerrottiin National Optical Astronomy Observatoryn uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu Astrophysical Journal -tiedelehdessä

Kuvat: A. Romanowsky (SJSU)/Subaru/Hubble Legacy Archive (galaksit), NASA/ESA/G. Bacon (STScI)/P. van Dokkum (Yale University) (yötaivas)


Juttuja samasta aiheesta

Joidenkin vanhimpien juttujen tekstin näyttämisessä on ongelma. Pyrimme saamaan jutut pikaisesti taas normaaleiksi! Pahoittelut!