Valokuvauslevyjä

Tuorlan observatorion lasinen tähtitaivas digitoidaan

Tuorlan observatorion arkistossa on 10 965 vuosien varrella kertynyttä lasivalokuvalevyä. Niitä ollaan nyt muuttamassa numeeriseen muotoon tšekkiläismenetelmin ja -voimin.

Käytännössä kaikki tähtivalokuvat otettiin aina digitaalisten CCD-kameroiden tuloon saakka herkille lasilevyille, eli tämä nykynäkökulmasta antiikkinen menetelmä oli käytössä vielä 1980-luvulla monissa observatorioissa. 

Näin oli myös Tuorlan observatoriossa sekä sen edeltäjässä, Turun keskustassa sijaitsevassa Iso-Heikkilän tähtitornissa.

Turkulaistutkijat kuvasivat innokkaasti taivasta pikkuplaneettoja etsiessään, ja tässä työssä he olivatkin maailman huippua: 1930-luvulta alkaen Turussa ja Tuorlassa löydettiin professori Yrjö Väisälän johdolla kahden vuosikymmenen aikana yli 800 pikkuplaneettaa ja 6–7 pyrstötähteä.

"Määrä oli huikea", sanoo apulaisprofessori Aimo Sillanpää. "Koko muun maailman tutkijat löysivät yhteensä saman määrän pikkuplaneettoja."

Työ tarkoitti sitä, että Tuorlan arkistoihin kertyi tuhansia ja tuhansia valokuvauslevyjä. Kustakin kohdasta taivasta otettiin useita kuvia, joita verrattiin toisiinsa. Kun eri aikaan otetuissa kuvissa tähdet pysyivät paikallaan, tulivat asteroidit ja komeetat helposti esiin liikkuneina kohteina.

1930- ja 1950-lukujen välisenä aikana Iso-Heikkilän observatoriossa oli laajakuvakulmainen Schmidt-teleskooppi, mistä Väisälä kehitti oman versionsa. Sen näkökenttä oli peräti seitsemän astetta.

Sillanpään mukaan nykyisin lähes kaikissa maailman observatorioissa käytössä oleva Schmidt-teleskooppi pitäisi olla nimeltään Väisälä-teleskooppi.

"Väisälä oli esitellyt luennolla teleskoopin rakenteen, mutta sen toteutti Bernhard Schmidt. Väisälä ei kuitenkaan tehnyt teleskoopista julkaisua eikä vaatinut siitä kunnia itselleen, joten maailmalla teleskooppi tunnettiin Schmidtin nimellä."

Schmidt oli syntyjään virolainen, mutta työskenteli pääasiassa Saksassa.

Kun Tuorlan observatorio otettiin käyttöön vuonna 1952, jatkuivat havainnot ja kuvien ottaminen siellä. Väisälän tekemien kaukoputkien lisäksi Tuorlassa taivasta kuvattiin ahkerasti Tapio Korhosen rakentamalla teleskoopilla, jonka läpi kuvattiin noin 500 lasilevyä. 

Levyjä digitoidaan

Kuvat  talteen!

Vaikka lasi säilyy erinomaisesti, eivät niille tallentuneet kuvat kuitenkaan kestä aikaa.

Kooltaan tyypillisesti 12 x 12 cm oleville lasilevyille valotetut kuvat ovat hiipuneet ja tulevat häviämään kokonaan.

Niinpä ne päätettiin digitoida.

Tähän rekrytoitiin tšekkiläiset René ja Lukas Hudec, jotka ovat kehittäneet hyvän ja tehokkaan menetelmän siirtää lasiset valokuvat digitaaliseen muotoon.

"Kuvat ovat jatkossa netin kautta vapaasti kaikkien tutkijoiden käytettävissä", Sillanpää lupaa.

Vanhojen kuvien siirtäminen digitaaliseen muotoon ja antaminen kaikkien maailman tutkijoiden käyttöön tuottaa yllättäviä löytöjä, sillä vanhojen havaintojen käsittely uudelleen ja yhdistäminen muihin havaintoihin tuo usein uusia ja kiinnostavia löytöjä – sellaisia, joita väsyneet tähtitieteilijöiden silmät eivät aikaan huomanneet. 

Joskus vanhoista, digitoiduista kuvista löytyy myös nyt tehtyjä löytöjä tukevia havaintoja.

Niinpä vanhoja, nyttemmin digitoituja yhteiskäytössä olevia havaintoja kutsutaankin usein virtuaaliseksi observatorioksi, jonka avulla päästään käsiksi nykyisen tähtitaivaan lisäksi myös siihen, mitä taivaalla on tapahtunut historiassa. 

Tekstin pohjana on Turun yliopiston aiheesta tekemä uutinen. Kuvat ovat Tuorlan observatorion.