Seuraava nanosatelliittirykelmä valmiina matkaan – mukana suomalainen Aalto-2

Kun Cygnus-avaruusrahtialus nousee maaliskuussa Kansainväliselle avaruusasemalle, on sen mukana 40 pientä satelliittia, jotka kuuluvat kansainväliseen QB50-hankkeeseen. Cygnuksen luukku suljettiin eilen ja nyt se vain odottaa laukaisuaan.

Cygnuksen lento ei siis pärjää aivan eilisaamuiselle intialaiskantoraketin lennolle, jolla vietiin avaruuteen 104 pientä nanosatelliittia. 

Silti tämä rahtilento on historiallinen, sillä kyseessä on eräs suurimmista avaruusasemalta lähetettävistä satelliittiparvista.

Erityisen historialliseksi sen tekee se, että mukana on Aalto-yliopistossa rakennettu Aalto-2.

Kilpailu Aalto-1:n kanssa ensimmäisen avaruuteen pääsevän suomalaissatelliitin kunniasta käy siis kovana, sillä Aalto-1:n lento on nykysuunnitelman mukaan seuraava Kaliforniasta tehtävä SpaceX:n Falcon 9 -kantoraketin lento. 

Suomalainen, mutta belgialainen

Aalto-2 on siis tehty Otaniemessä ja se perustuu Aalto-1:n tekniikkaan. Se on kuitenkin virallisesti belgialainen satelliitti, koska se on osa QB50-satelliittiparvea. 

QB50 on belgialaisen Von Karman -instituutin hanke, johon osallistuu yliopistoja ja tutkimuslaitoksia ympäri maailman. Koska satelliitit käyttävät yhteisiä radiotaajuuksia ja koska ne on tehty Von Karmanin hankkeen alaisuudessa, rekisteröidään ne Belgian avaruusalusrekisteriin. 

19 yliopistoa Euroopasta on tehnyt 35 satelliittia, 10 tulee Yhdysvalloista, kaksi Kanadasta, 3 Japanista ja yksi Brasiliasta. Näiden tärkein tehtävä tulee olemaan ilmakehän yläosien ja lähiavaruuden tutkiminen, mitä varten satelliitit kantavat hieman erilaisia mittalaitteita.

Aalto-2:ssa on mukana Oslon yliopistossa tehty Langmuir-luotain, eli varattujen hiukkasten lämpötilaa, tiheyttä ja sähköisyyttä mittaava laite.

Kun satelliitit ovat eri puolilla maapalloa ja putoavat alaspäin hieman eri tahtiin, saadaan hyvin kattava kuva ilmakehästä. Lisäksi satelliittien putoamista seuraamalla saadaan lisätietoja.

Euroopan komission on osallistunut satelliittien tekemiseen, mutta rahoitusta on saatu myös yliopistoilta ja kansallisilta rahoittajilta.

Aalto-2 testattavana Otaniemessä viime kesällä. Antennit eivät tässä ole lopulliset, vaan testeissä käytetyt versiot.

Kaupallisella kyydillä avaruusasemalle

QB50 etsiskeli aikanaan erilaisia edullisia vaihtoehtoja satelliittien laukaisuun ja päätyi lopulta luottamaan NanoRacks-yhtiöön, joka lähettää Nasan kanssa tehdyn sopimuksen puitteissa nanosatelliitteja avaruuteen Kansainväliseltä avaruusasemalta.

Tästä yllättävästä käänteestä koitui hankaluuksia monille satelliiteille, myös Aalto-2:lle. Avaruusasemalle vietävien satelliittien täytyy noudattaa miehitetyille avaruuslennoille asetettuja vaatimuksia, ja siksi esim. Aalto-2:n akut piti vaihtaa toisiin. Ja samalla ne piti testata uudelleen.

Aalto-2 toimitettiin lopulta eteenpäin laukaisupaikalle vietäväksi viime syksynä ja nyt se siis on Cape Canaveralin laukaisukeskuksessa Cygnus-avaruusrahtialuksen sisällä . Alus on tarkoitus laukaista avaruuteen Atlas V -kantoraketilla 17. maaliskuuta.

Kyseessä on seitsemän Cygnus-rahtarin laukaisu avaruusasemalle. Sen mukana on kaikkiaan noin 3500 kiloa rahtia.

Eräs aikaisemmista Cygnus-aluksista lähestymässä avaruusasemaa. Se napataan kiinni aseman robottikäsivarrella ja kiinnitetään sillä telakointiporttiin.