Kuva: MER / Cornell / JPL / NASA

Schiaparelli-luotain laskeutuu mielenkiintoiselle alueelle Marsissa – jää lähes huomiotta

Eurooppalainen Schiaparelli-luotain tömähtää viimein tänään iltapäivällä Marsin pinnalle. Vaikka laite päätyy kiinnostavalle alueelle, se ei juuri seutua havainnoi.

Jos kaikki menee hyvin, Euroopan Schiaparelli-laskeutuja toimii Marsin pinnalla muutaman vuorokauden ajan. Planeetan pintaan se ei sinä aikana katsahdakaan, vaikka syytä ehkä olisi.

Laitteen loppusijoituspaikka tulee olemaan jossain Meridiani Planumilla. Tässä vaiheessa voidaan sanoa vain, että se pysähtyy 100 x 20 -kilometrisen ellipsin sisälle. Tällaisella alueella on pinta-alaa suurehkon suomalaisen kunnan verran, noin 1500 neliökilometriä. Tarkempi paikka tiedetään vasta laskeutumisen jälkeen.

Laskeutumisseudusta ja sitä ympäröivästä alueesta tiedetään jo, että niillä on pitkä ja vetinen menneisyys. Tämä tekee Meridiani Planumista erityisen kiinnostavan etenkin ExoMars-ohjelman puitteissa. Seudulla on voinut joskus olla paljon nykyistä paremmat edellytykset elämälle.

Planeetan muinaisuudessa aluetta piinasivat toistuvat ylängöiltä alkunsa saaneet tulvat. Ne jättivät jälkeensä kosteammista ajoista kertovia kerroksia ja monenlaisia vedestä vihjaavia mineraaleja. Lähimmät jokiuomat löytyvät noin sadan kilometrin päästä. Itse laskeutumisalue on vettä kerännyttä tasankoa.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Laskeutuessaan Schiaparelli tulee näpsimään suoraan alaspäin 15 kuvaa. Niistä ensimmäinen kattanee noin 5x5 kilometrin alueen, viimeinen taas noin 2x2 km alueen. Samaa taktiikkaa käytettiin Titan-kuun pinnalle laskeutuneen Huygens-luotaimen kanssa. Tällä tavalla erotetaan paremmin se paikka, mihin laite lopulta tömähtää, sekä sen laajempi konteksti.

Schiaparellin laskeutumisseudusta näpsimien kuvien ei kannata odottaa olevan mitenkään henkeäsalpaavia. Veden tuomia sedimenttejä peittää nykyisin tuulen tuoma aines, ja alue onkin varsin tasaista ja piirteetöntä. Siellä täällä voi vilahdella pieniä kraattereita ja satunnaisia dyynejä.

Pinnalla toimivaa kameraa laitteessa ei ole. Sen ei ole tarkoitus havainnoida ympäristöään visuaalisesti.

Kuva: NASA / Themis IR / Jarmo Korteniemi
Kuva: ESA / NASA / MOLA

Mitä Schiaparelli sitten tekee?

Schiaparellin tärkein tehtävä on todistaa, että Euroopassakin osataan suunnitella laskeutuminen Marsiin. Laitteella testataan tekniikkaa, jonka avulla turvataan paljon isomman ja pitkäikäisemmän laskeutujan, ExoMars 2020 -kulkijan, pääsy planeetalle.

Edellinen ja toistaiseksi ainoa ESAn laskeutumisyritys Marsiin oli huono-onninen Beagle 2, joka kulki Mars Expressin mukana. Sen laskeutuminen onnistui täydellisesti, mutta yhteyttä laitteeseen ei silti saatu. Myöhemmin otetuista kuvista pääteltiin, että syynä oli epäkuntoon mennyt aurinkopaneelien aukaisusysteemi. Terälehtimäisesti avautuvat kennot jäivät varjostamaan radioantennia ja estivät radioyhteyden saannin. Schiaparellilla ei vastaavia liikkuvia osia ole, joten ennuste on ainakin alustavasti paljon Beagle 2:a parempi.

Vaikka laskeutuja onkin pääasiallisesti testialusta, siinä on myös pieni laitepaketti pinnan olosuhteiden mittaamiseen. Schiaparelli keskittyy kuitenkin vain kaasukehän ominaisuuksien selvittämiseen. Laite raportoi Maahan satelliitin kautta seudulla vallitsevasta tuuliolosuhteista, kosteudesta*, paineesta*, lämpötilasta, sekä kaasun seassa leijuvasta pölystä. Marsin pinnalla vallitsevia sähkökenttiäkin pyritään selvittämään, ensimmäistä kertaa historiassa. (* Laskeutujan kosteus- ja paineanturit ovat suomalaista tekoa.)

 

Schiaparellin laskeutumisalueella on kuitenkin eräs erikoinen kohde – eikä se ole peräisin Marsista. Tästä lisää ⇒ toisessa jutussamme.

Kirjoittaja on koulutukseltaan kuva-analyysiin erikoistunut planeettageologi.

Otsikkokuvana kraatterin reunaa Meridiani Planumilla (MER / Cornell / JPL / NASA).
Karttakuva: NASA / MOLA / Jarmo Korteniemi


Juttuja samasta aiheesta