Pluton Kharon-kuun punaiselle navalle löytyi selitys

Pluton suurella kuulla on outo punainen napalakki. Uusi tutkimus kertoo sen olevan peräisin 20 000 kilometrin päästä.

Pluton 600-kilometrinen kuu Kharon on yllättänyt monipuolisuudellaan. Eräs mielenkiintoisimmista piirteistä on sen laaja tumma ja punertava alue. Se sijaitsee kuun pohjoisnavalla, ja poikkeaa väritykseltään täysin muusta pinnasta.

Uusi tutkimus paljastaa punaisen aineen tulevan kaukaa. Värittömänä.

Punaisen aineen alkuperä näyttää olevan naapurissa, Plutossa. Kääpiöplaneetta ei pysty pitämään kaasukehästään kunnolla kiinni, vaan sen aineet leviävät hitaasti avaruuteen. Osa metaanista, typestä ja muista kaasuista kulkeutuu 19 600 kilometrin päähän, Kharonin lähelle.

Alla: Keskilämpötilat Kharonin vuoden aikana eri alueilla. Pystyakseli kertoo lämpötilan, vaaka-akseli ajankohdan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Kharonin napa-alue toimii aineille kylmäansana. Pintalämpötila siellä on alle 25 Kelviniä noin puolet vuodesta, eli 120 meidän vuottamme.

Mallinnuksen mukaan aineet härmistyvät tuolloin pinnalle. Punaisuus tulee hieman myöhemmin, auringon noustessa. Säteily muuttaa aineet vaikeammin haihtuviksi molekyyleiksi.

Punainen materia lienee sekoitus jonkin sortin tholiineja. Ne ovat orgaanisia molekyylejä, joita syntyy yksinkertaisemmista hiilivedyistä - esimerkiksi metaanista - ultraviolettisäteilyn ansiosta.

Jo aiemmin oletettiin, että punaisen materian sijainti kertoo punaisuuden riippuvan reippaasta akselikaltevuudesta ja pitkästä kiertoajasta Auringon ympäri. Nyt idealle saatiin tukea mallinnusten avulla.

New Horizons -luotain ohitti Pluton vuoden 2015 heinäkuussa. Sekä kääpiöplaneetta että sen suuri Kharon-kuu osoittautuivat paljon odotettua mielenkiintoisemmiksi.

Tutkijat saivat myös Kharonin eteläisen pallonpuoliskonkin näkyviin ensi kertaa, kiitos Plutosta heijastuneen valon. Kuvat vahvistivat, että pinta tummenee myös etelänapaa kohti mentäessä.

Valon määrä etelässä riittää pinnanmuotojen erottamiseen kuitenkin vasta hieman yli sadan vuoden kuluttua. Nykytekniikoilla kuvattaessa, tietystikin.

Tutkimus julkaistiin tiedelehti Naturessa. Löydöstä kertoi Suomessa ensimmäisenä Tiedetuubi.

Otsikkokuva: NASA/JHUAPL/SwRI ; Muut kuvat: Grundy ja kumpp., Nature 2016.


Juttuja samasta aiheesta