Näkyikö Otava dinosaurusten aikaan?

Tällaisen kysymyksen sain vastatakseni viime viikonloppuna ollessani esittelemässä Avaruusasema WeeGee -näyttelyä Espoon Tapiolassa. Lyhyt vastaus on ei, mutta pidempi on jo paljon haastavampi.

Vaikka tähtitaivas näyttää Maan pyörimisen aiheuttamaa kiertymistä lukuun ottamatta muuttumattomalta, se muuttuu kaiken aikaa. Tähdet liikkuvat toistensa suhteen, mutta niiden väliset etäisyydet ovat niin suuria, että havaittavien muutosten syntyyn menee lukemattomia ihmissukupolvia.

Jopa 50 000 vuodessa Otavan ulkomuoto muuttuu sen verran vähän, että se muistuttaa edelleen huomattavasti nykyistä kuviota. Entä 66 miljoonassa vuodessa? Millainen Otava oli siihen aikaan, kun dinosaurukset vielä rymysivät maankamaralla?

Sitä on käytännössä mahdoton sanoa.

66 miljoonaa vuotta on yli neljäsosa "kosmisesta vuodesta" eli yhdestä Auringon kierroksesta Linnunradan keskuksen ympäri. Siinä ajassa tähtien keskinäiset liikkeet ovat muuttaneet niiden sijaintia oman Aurinkokuntamme suhteen niin paljon, että öinen tähtitaivas olisi totaalisen tunnistamaton.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Euroopan avaruusjärjestö ESA julkaisi viime vuoden keväällä videon (kannattaa katsoa koko näytön tilassa), joka perustuu Hipparcos- ja Gaia-satelliittien keräämiin tietoihin tähtien etäisyyksistä, nopeuksista ja liikesuunnista.

Videolla miljoona vuotta on tiivistetty alle neljään minuuttiin. Siinä ei kuitenkaan mennä ajassa taaksepäin vaan eteenpäin: näin tähtitaivas muuttuu seuraavan vuosimiljoonan aikana.

Omaa aikaamme edeltäneiden 66 miljoonan vuoden aikana osa tuolloin tuikkineista tähdistä on jo sammunut ja uusia on ehtinyt syntyä. Puhumattakaan tähtienvälisistä kaasupilvistä, joissa tapahtuu muutoksia paljon nopeampaan tahtiin. Esimerkiksi planetaaristen sumujen elinaika lasketaan vain tuhansissa vuosissa.

Video: ESA/Gaia/DPAC / Kuva: Tiedetuubi

 



Juttuja samasta aiheesta

Joidenkin vanhimpien juttujen tekstin näyttämisessä on ongelma. Pyrimme saamaan jutut pikaisesti taas normaaleiksi! Pahoittelut!