Avaruussäällä tarkoitetaan maapallon sähkö- ja magneettikentissä tapahtuvia äkillisiä muutoksia. Vaikka helposti voisi kuvitella, että muutokset eivät juuri elämänmenoa heiluta, on asia toisin: kenttien vaihtelut saavat aikaan erilaisia ilmiöitä täällä Maan pinnallakin, ennen kaikkea laajalle alueelle levittäytyvissä metallisissa rakenteissa ja sähköverkoissa.
Yleisin avaruusmyrskyn seuraus on se, että korkeajänniteverkkoihin tulee ”ylimääräisiä”, haitallisia virtoja. Ne puolestaan voivat aiheuttaa – kuten on tapahtunutkin useita kertoja – laajoja sähköhäiriöitä. Siksi onkin tärkeää, että avaruussään vaikutuksia yritetään ennakoida yhä paremmin.
Ilmatieteen laitoksella on tutkittu avaruussäätä jo pitkään, ja eräässä tuoreessa tutkimuksessa on selvitetty erityisesti maanpinnalla mitatun magneettikentän hyödyntämistä avaruussään aiheuttamien ongelmien ennakoinnissa.
Maan magneettikentän nopeiden muutosten lähiaikaennusteet perustuvat reaaliaikaisiin aurinkotuulihavaintoihin, joiden avulla voidaan esimerkiksi ennakoida revontulien esiintymistä seuraavan tunnin aikana.
Avaruussään sähköverkkojen virtoihin aiheuttamat muutokset voidaan laskea hyödyntämällä maan pinnalla mitattua magneettikenttää. Ennustetun kentän tarkkuus tietylle ajanhetkelle ei kuitenkaan ole niin hyvä, että se olisi sellaisenaan käyttökelpoinen.
Tutkimuksessa selvisi, että ennustettu magneettikentän suurin muutosnopeus seuraavan puolen tunnin ajalle on käytännöllinen suure.
Jo ennestään on tiedetty, että avaruussään vaikutus sähköverkon yksittäisen muuntajan virtaan saadaan määritettyä hyvin tarkasti, jos lähettyviltä on saatavissa magneettikenttähavaintoja. Nyt tämän tuloksen osoitettiin pätevän yleisemmin: yhdenkin magneettisen havaintopisteen avulla voidaan arvioida ympäröivän laajan sähköverkon induktiovirtoja, kun tarkastelun kohteena on puolen tunnin huippuarvo.
Pitkäaikaisiin magneettikentän mittauksiin perustuvien tilastojen avulla voidaan lisäksi luonnehtia, onko odotettavissa poikkeuksellisen suuri tapahtuma.
Avaruusmyrskyjen määrä ja voimakkuus riippuvat Auringon 11-vuotisesta aktiivisuussyklistä, joka on parhaillaan laskemassa maksimista alaspäin. Tämä aktiivisuusmaksimi on ollut aiempia hieman heikompi ja pitkäaikaisempi, ja vielä nyt kesälläkin on Auringossa ollut voimakkaita purkauksia. Näitä voi tapahtua myös jatkossa - jopa minimiaikaan, vaikka se on harvinaista.
Historiassa tiedetään olleen myrskyjä, jotka ovat saaneet lennätinlaitteet syöksemään kipunoita ja muun muassa pimentäneet suuren osan Kanadaa, mutta Suomessa onneksi on säästytty vaurioilta. Nykyaikainen sähköinen elämä kuitenkin on aiempaa paljon haavoittuvampaa, joten asiaan on hyvä kiinnittää huomiota – etenkin kun nyt näin voidaan tehdä paremmin kuin ennen.
Teksti perustuu Ilmatieteen laitoksen tänään lähettämään tiedotteeseen.